ma 6.5.2013
Nathon-päivä ja tällä erää viimeinen Samui-päivä 

Lähdimme aamulla luottavaisina kaupunkiretkelle.  Taivas oli pilvessä, mutta mikään ei ennakoinut sitkeää sadetta.  Olimme tuliaisostoksilla tavaratalossa, kun ropina alkoi.  Sade laantui, kun ehdimme ulos.  Jatkoimme matkaa kenkäkauppaan, josta löysin ilokseni tutut aerosoft-pistokkaat.  Edelliset olivat kuluneet lähes puhki.

Pääkadulle palattuamme taivas repesi ja me jäimme loukkuun kauppojen katosten alle.  Minä ehdin tutustua rautakaupassa perusteellisesti uusimpiin puhallinmalleihin, ennen kuin pääsimme loikkimaan lätäköiden keskellä läheiseen lounasravintolaan.

 

Siellä vierähti pitkä tovi, sillä sade vain kiihdytti vauhtia.   Syöksyimme lopulta vastapäiseen Tescoon, josta ostimme sadetakit sekä tuorecurrytahnaa, leivoksia ja mangoja.  Songtaolla pääsimme takaisin kotinurkalle.  Olo oli enemmän kuin kostea.  Nyt vietämme siestaa ja kuuntelemme sekä aaltojen kohinaa että sateen ropinaa.

Iltapäivän suurin ponnistus oli, kun sain kirjoitettua 14 postikorttia Suomeen.  Meillä on meneillään täällä Samuilla viimeinen ilta – edelleen sateessa.

Nautimme läksiäisillallisen läheisen Samui Resortin terassilla, josta oli merinäköala.  Kaikki tilasivat lempiannoksensa.  Otso paistettua riisiä, Jussi punacurryrapuja, minä tom yam-keiton merenelävien kera.  Miika olisi halunnut tuoretta kalaa, mutta tarjolla oli vain barracudaa, jota on tullut syötyä jo useammankin kerran.  Niinpä hän valitsi grillatut mustekalat.  Laura sai erinomaista kasviskeittoa kookosmaidon kera.

Rohkaistuimme viimeisen illan kunniaksi yöuinnille.  Näimme taas kerran merkillisen valoilmiön, kun plakton säteili timantinkirkkaana ympärillä.