Äiti oli innokas ruuanlaittaja.   Hän loihti herkkuja juhliin.  Syntymäpäiväkakut olivat kuin saduista.  Joulua hän valmisteli jo viikkoja ennen juhlapyhiä.  Hän leipoi maustekakkuja ja lusikkaleipiä ja ässiä ja teki itse joulumakeisia.  Voitaikinan ja piparkakkutaikinankin hän teki alusta asti.  Meillä oli toinen toistaan upeampia sokerikuorrutettuja piparkakkutaloja, joita sai nakertaa vasta joulun jälkeen.

Jouluaattona juhlanvietto alkoi riisipuurolla, jonka kätköissä piili onnenmanteli.  Varsinaisen jouluaterian alkupaloiksi äiti tarjosi tulikuumaa lihalientä ja omatekoisia pasteijoita.  Muistan, että meillä lipeäkala tuoksui viikkokausia ennen aattoa.  Kukaan muu kuin äiti ei sitä arvostanut.  Mutta se kuului jouluun.

Samoin rosolli vaaleanpunaisen kermavaahdon kera sekä säilykeherneet.  Äiti teki kaikki joululaatikot itse.  Valikoimaan kuului imelletty perunalaatikko, porkkana- ja lanttulaatikko sekä maksalaatikko rusinoiden kera.   Kinkku tuoksui uunissa aatonaattona.  Se syötiin kotitekoisen sinapin kera.  Myös makea joululimppu oli omatekoista.  Miten helpolla nykyään pääsemmekään, kun kaupasta saa herkkuja helpottamaan juhlavalmisteluja.

Jälkiruuaksi äiti tarjoili sekahedelmäkiisseliä kermavaahdon kera.  Sitten seurasi kahvi ja leivonnaiset sekä makeiset.  Minusta parasta joulupyhissä oli, kun kaikkea oli runsaasti ja voi koska tahansa käydä tekemässä mehevän kinkkuleivän tai syödä makeaa mielin määrin.