HERNEKEITTOA KASVIS- JA KINKKUVERSIONA

Muistaako kukaan, että laskiaispullat uivat lämpimässä maidossa.  Näin ainakin minun lapsuudessani.  Hernekeitto on aina kuulunut perinneruokiin.  Jussin ja minun laskiaisenvietto on liittynyt jo 35 vuotta laskiaisriehaan, jonka ystävämme Lii ja Kaizu ovat vuodesta toiseen järjestäneet vaivoja säästämättä.  Kaizu liotti herneet ja pilkkoi ensimmäisinä vuosina pekonin  tarkkoihin kuutioihin.  Joitain vuosia myöhemmin heillä oli kiireitä ja tarjolla oli purkkiversioita.  Ne saivat yhtä vilpittömän vastaanoton kuin omatekoisetkin.  Sen jälkeen tarjolla on ollut purkkiruokaa….

Ihka ensimmäisen kerran vedimme Liin Maija-siskon Katia ja meidän Miikaa Karakallion luistelukentällä pulkissa 1979.  Sen jälkeen joukkueesemme ovat liittyneet Rillu ja Timppa sekä heidän jälkikasvunsa.  Olemme pelanneet sählyä lasten pikkumailoilla. Olemme luistelleet Nummelan jääradalla.   Olemme laskeneet pulkkamäkeä.  Olemme käyneet uida polskuttelemassa.  Olemme tehneet metsäretkiä umpihangessa.

Perinteeseen kuuluu, että punaposkisen ulkoilun ohessa nautimme ennen ja jälkeen laskiaisherkkuja.  Ennen tarkoittaa punssia ja sormisyötävää.  Jälkeen tarkoittaa hernekeittoa ja pannukakkua kaikilla lisukkeilla.  Tyttäremme Anna pyöräytti useasti Mummoankan keittokirjan reseptin mukaan tuhdin suklaakakun.  Reippaat urheilijat pääsevät myös saunomaan.  Minä olen arvostanut, kun Nummelavierailuillamme pääsen kuumaan vaahtokylpyyn punaisen ankan kera.  Kylmä olut kynttilävalossa tekee nautinnosta ikimuistoisen.  Leena kiittää.