la 3.5.2014

Olemme olleet nyt tasan viikon täällä Pulau Perhentian saarista pienemmällä Kecilillä.  Olemme viihtyneet mainiosti.  Alkujärkytyksen (= yliannos aurinkoa) jälkeen olo on tasaantunut.  Olemme pysytelleet kiltisti varjopaikoissa.  Parina viime päivänä olemme uskaltautuneet iltapäivän lempeinä tunteina jo vähän kerrassaan aurinkoonkin.

 

Meillä on vielä toinen viikko tätä saariseikkailua jäljellä.  Suunnitteilla on entistä enemmän uimista lämpimässä meressä ja snorkalausta.  Olemme päässeet jo aika pitkälle joutilaisuuden opiskelussa.  Meidän Coral Bayn poukamamme on aamupäivän tunnit osittain varjossa.  Istumme aamiaisen jälkeen palmujen katveessa katselemassa maailman menoa ja lueskelemassa.

 

Saaren pikkukaupoista löytyy kiitettävästi lainakirjallisuutta.  Minä sain oman matkakirjani loppuun ja siirryin lukemaan Siri Hustvedtin tarinaa ”Kesä ilman miehiä”.  Jussi lainasi Jens Lapiduksen tiiliskiviromaanin ”Siisti kosto”.  Meidän elämänlaatumme parani eilen kertaheitolla, kun isäntä kävi vaihtamassa ehjän lapun parvekkeellemme.  Nyt näemme lueskella ulkona myös pimeän tultua.  Tähän asti olemme istuskelleet tähtien valossa kuunnellen aaltojen musiikkia.

 

Päivän kuumina tunteina minä olen maalannut ja Jussi on lepäillyt ja harrastanut puhdetöitä, kuten irronneiden sandaalinpohjien liimausta.  Iltapäivisin olemme retkeilleet.

Auringon laskun aikaan rannalle leviää huumaava grillin tuoksu.  Kaikki ravintolat tarjoavat tuoreita mereneläviä 20 ringetin (vajaat viisi euroa) hintaan.  Söimme eilen herkullisia jättirapuja valkosipulivoin kera.  Siitä ei ruoka parane.  Vatsavaivoja ei ole ollut eikä muutakaan kiusaa.  Mökki on vaatimaton mutta puhdas.  Ei muita kotieläimiä kuin kotigekkonen.  Eikä myöskään hyttysiä, kiitos merituulen.

 

 

Meillä oli vanhaa perimätietoa, ettei saarilla ole kauppoja eikä rahanvaihtoa eikä alkoholia.  Aika on täälläkin tehnyt tehtävänsä.  Kaikkea löytyy.  Tosin vähän kovemmalla hinnalla kuin mantereella.  Mutta oikeasti eläminen on halpaa.

 

Eniten nautimme siitä, ettei ole kiire minnekään.  Nettiyhteydetkin toimivat enemmän tai vähemmän hyvin.  Ravintola Ewan’sisista on tullut kantapaikkamme hyvien wi-fi yhteyksien ja erinomaisten mangoshakejen ansiosta.  Salasana verkkoon vaihtuu päivittäin – jälkiruokalistalta.  Viimeisin oli chocolatepancake.

 

 

Olemme nyt tehneet paluumatkavaraukset.  Lennämme Air Asialla viikon kuluttua lauantaina Kuala Lumpuriin ja sieltä maanantaina suoraan Singaporeen.  Kotisuomeen palaamme tiistaina 14.5.  Toivottavasti kevät on silloin jo pitkällä.  Ajattelimme nimittäin muuttaa saman tien mökille.

 

su 3.5.2014

Aurinkopäiviä ja tähtikirkkaita öitä

 

 

Päivät soljuvat auringosta varjoon, tuulenpuuskista nihkeänkosteaan helteeseen.  Ostimme uudet pelikortit.  Kyllä nyt kelpaa hakata kotiparvekkeella canastaa.  Peli sai uuden ulottuvuuden, kun molemmissa pakoissa on neljä jokeria.

 

Eilisellä retkellä näimme puolitoistametrisen liskon.  Minä ryntäsin kameran kanssa viidakkoon ja onnistuin saamaan jonkinlaisen kuvan.  Käärmeitä en onneksi kohdannut.

Saimme Suomesta viestejä.  Tehoryhmä Anna ja Kaizu kävivät ripustamassa perjantaina kahdessa tunnissa Lohjan kaupunginkirjastoon näyttelyni ”Neito kaunoinen”.  Toimittajaneito Länsiuusimaa-lehdestä pyysi soittamaan haastattelua varten.  En soittanut, mutta lupasin antaa nettihaastattelun, josko sellainen riittäisi.  Olisi tosi hauska saada juttu sanomalehteen.  Näyttely on esillä koko toukokuun ajan.  Lupasin ripustusryhmälle, että käyn ihan itse purkamassa työt.

Sain ilahduttavan sähköpostiviestin maanantaina:

Hei,
kiva näyttely Lohjalla. Länsi-Uusimaassa oli tänään arvostelu näyttelystä, mikä on aika harvinaista. Ovat siis noteeranneet näyttelysi. Lähetin puffisi ja tietoa näyttelyn esillä olosta lehdille.

terv. Maritta
******************
Maritta Turunen
Kirjastotoimenjohtaja

Nyt hiukan kiinnostaa, mitä kritiikki sanoi…

 

Ja näin se sanoi:

sain kunnon kritiikin

 

ma 5.5.2014

Kukkaistervehdys Otson ja Visan Laura-äidille, jolla on tänään syntymäpäivä. 

Saimme aamulla kauan kaivatun sateen.  Pilvet tulivat vauhdilla meren yli ja pyyhkäisivät saarten yli salamoiden ja ukkosenjyrinän kera.  Me istuimme parvekkeella ja nautimme.  Josko pahin paahde nyt hellittäisi ainakin hetkeksi.  En ole koskaan ennen ollut näin kuumalla rannalla, jossa varjopaikkoja on turhan vähän.

 

Sateen virkistäminä teimme pitkän snorklausretken rannan tuntumassa.  Varustauduimme huolella.  Meillä on matkassa omat lasit.  Vuokrasimme räpylät ja pelastusliivit.  Näimme eläviä kalpeanvärisiä koralleja ja eläviä kirkkaanvärisiä kaloja.  Totesimme, ettei tänne korallien vuoksi kannata tulla.

 

Maalarin unelma

 

 

 

Olen aina hehkuttanut, että maalaaminen, matkustelu, hyvä ruoka ja hyvä seura takaavat onnellisen elämän.  Elän parhaillaan unelmaani.  Tässä ja nyt – ei sitten joskus.  Akvarellimaalaus on sujunut ilahduttavasti.  Kostea paperi kuivuu tuulessa sopivan vikkelään.  Sen ansiosta kuullottaminen onnistuu ilman turhia viiveitä.

 

Maalaaminen tosin loppui jo eilen siitä yksinkertaisesta syystä, että olen käyttänyt kaikki mukana olleet akvarellipaperit.  Viimeisin kävin hakemassa kivikosta, jonne tuuli sen lennätti.  Onneksi on vielä jäljellä ohutta ingres-paperia, jolle olen tallettanut viidakkotunnelmia.

 

 

 

ti 6.5.2014

Täällä ei tapahdu mitään.  Se tuntuu yllättävän hyvältä.  Päivän kohokohta on  päättää, minne mennä syömään.  Olemme päätyneet aamiaisella hyvään kompromissiin.  Yksi annos paistettuja roteja ja currykastiketta ja yksi annos paahtoleipiä munakkaan kera, kas siinäpä hyvä yhdistelmä malesialaista ja länsimaista ravintoa.  Sen lisäksi nautimme tuoreista hedelmistä ja erinomaisista shakeista.  Nuudelikeitot, paistettu riisi sekä barbeque-illalliset takaavat, että pysymme riskissä kunnossa.

 

Päivät kuluvat leppoisasti uiden ja rannalla lueskellen.  Olemme onnistuneet ottamaan aurinkoa tasaiseen tahtiin suojakertoimia unohtamatta.  Iho on saanut kullanhohteen.  Hyvä niin, sillä saarilomapäivät ovat jo vähissä.

 

Iltaisin mökille tullessamme huhuilemme, onko gekkonen kotona.  Yleensä se on.  Eilen se tuli kanssamme verannalle iltapalalle.  Sivistys (= parvekevalo) ei ollutkaan niin hyvä juttu kuin kuvittelimme.  Valo houkutteli paikalle ikävästi purevia pikkupörrejä.  Jussin survival-pussista löytyi hydrokortisonia helpottamaan kutinaa.

 

ke 7.5.2014

Uimme merikilpikonnien kanssa

 

Arvelimme, että puolentoista saariviikon jälkeen uskallamme lähteä meriseikkailulle.  Varasimme kolmen tunnin snorklausretken.  Viiden hengen seurueemme oli kansainvälinen.  Kippari oli malesialainen.  Nuoripari, joka taisi olla honeymoonilla, oli Argentiinasta.  Minua vähän arvelutti, miten onnistun kapuamaan merestä kiikkerään veneeseen.  Hyvin se kävi, sillä olemme saaneet täällä hyvää harjoitusta kiipeillessämme kivisiä portaita kukkulalla sijaitsevalle kotimökillemme.

 

Olin aivan otettu, kun heti ensimmäisessä pysähdyspaikassa Turtle Pointissa näimme valtavia merikilpikonnia.  Emmekä pelkästään nähneet, vaan uimme niiden kanssa!  Seurasimme yhtä, joka nousi aivan edessämme pintaan.  Pohjassa levätessään se näytti pieneltä.  Pinnalla rupesin jarruttelemaan, sillä konna oli tosi iso.  Että tällainenkin piti kokea.

Shark Pointissa kaikki muut onnistuivat näkemään hain.  Minä en.  Enkä ollut siitä pahoillani, sillä se mokoma olisi voinut tulla uniin.  Kolmas pysähdys oli Coral Gardenissa, jossa uimme keskellä värikästä kalaparvea.  Ne olivat kuin pullasorsia – kipparimme nimittäin syötti niille leivänpaloja.  Tunsin olevani 3D elokuvissa, kun kalat tulivat koputtelemaan maskiin.  Korallejakin näkyi, isoja lautasenmallisia, mutta värit puuttuivat täältäkin.

 

 

to 8.5.2014

Aaltojen vietävänä

 

Päivä Long Beachilla alkoi lupaavasti.  Valtavat mainingin löivät rannalle.  Me majoitumme aamiaisen jälkeen varjon alle ja nautimme elämästä.  Minä uin reippaasti ulapalle päin ja ajattelin, että aallot tuovat takasin rantaan.  Jussi huuteli, älä mene syvälle.  Minä huomasin yllättäen olevani kaukana lahdella.  Paluuaallot kuljettivat nopeasti yhä syvemmälle.  Sain uida tosissani, että pääsin takaisin.  Ehdin jo kuvitella, miten komea hengenpelastajanuorukainen tulee noutamaan minut ja antaa tekohengitystä.  Selvisin hengissä ja sain vielä Jussilta – aiheelliset – moitteet varomattomuudesta.  Pysyttelin sen jälkeen kiltisti rannan tuntumassa.

 

Kotirannalle palattuamme olo oli voipunut.  Suihkun ja siestan jälkeen piristyimme viettämään villiä iltaelämää.  Se tarkoitti iltaolutta ja grilliruokaa.  Olemme syöneet tällä saarilomalla tuoretta kalaa ja mereneläviä yltäkylläisesti.

 

 

pe 9.5.2014

Lähtötunnelmissa

Meillä on meneillään viimeinen saaripäivä.  Tyhjensimme aamulla rinkat ja ravistelimme hiekat pois.  Illalla pitää pakata, sillä lähdemme mantereelle Kuala Besuitiin huomenna kello kahdeksan aamuveneellä.  Lento Kota Bharusta lähtee iltapäivällä.  Tuttu Rainforest hotelli odottaa Kuala Lumpurissa.

 

Olo on haikea, vaikka onkin hauska palata taas sivistykseen.  Aurinkovoiteet on kulutettu loppuun ja postikortit on kirjoitettu.  Saarikokemus on ollut ikimuistoinen.  Ja kun ei enää muista mitään, aina voi lukea blogista, mitä tulikaan koettua.

Näkemiin Pulau Perhentian.

 

 

 

la 10.5.2014 matkapäivä

Päivä Kota Bharun lentokentällä

 

Ensimmäiset auringonsäteet saattelivat meidät matkaan.  Käytimme päivän aikana viittä eri kulkupeliä.  Matkasimme ensin veneellä Kuala Besutiin.  Sieltä matka jatkui rotiaamiaisen jälkeen taksilla Kota Bharun lentoasemalle.  Olimme ajoissa, sillä varasimme lennon varman päälle.  Yritimme vaihtaa liput aikaisempaan vuoroon, mutta halpalentoyhtiöiden ehdot eivät salli muutoksia.

 

Varauduimme luottavaisina neljän tunnin odotukseen.  Joimme kahvia, tutkimme lahjatavarakauppoja, pelasimme korttia ja Jussi päivitti maailman tilanteen lukemalla Star-sanomalehteä.  Kutsua portille ei kuulunut.  Viides odotustunti rupesi jo kypsyttämään.  Kone saapui kentälle tunnin myöhässä.  Sen jälkeen matka edistyi, sillä lento Kuala Lumpuriin kesti vain tunnin.

Saavuimme edellisenä päivänä avatulle uutuuttaan kiiltävälle KLIA 2 lentoasemalle.  Ekspres-juna kiidätti matkustajat sieltä puolessa tunnissa Sentral-asemalle kaupungin keskustaan.  Sekoilimme hetken metrossa ennen kuin löysimme tutun monorail-junan, jolla pääsimme hotellin nurkalle.

 

Kello oli kahdeksan illalla, kun saavuimme sateen kastelemina ja lopen uupuneina perille.  Ei puhettakaan, että olisimme jaksaneet lähteä kaupungin yöhön.  Ostimme lähikaupasta kylmää olutta, juustoa, keltaisia mangoja, ison ananaksen ja suolakeksejä.  Näillä eväillä palasimme sivistykseen.  Huoneessamme ei tälläkään kerralla ole ikkunaa.  Sen sijaan näemme itsemme kahtena – tai neljänä – seinän kokoisesta peilistä!

Yöllä naapuriravintolasta kuului mieletön musiikin jumputus aamukolmeen.  Minäkin noteerasin sen, ainakin hetken.  Jussi joutui turvautumaan korvatulppiin.

 

su 11.5.2014

Äitienpäivä Kuala Lumpurissa

 

Minulla on ollut oikein ihastuttava juhlapäivä.  Aamulla ei tarjoiltu kuohuviiniä vaan kypsää mangoa, nam.

 

Vietimme päivän shoppaillen kuten kunnon turistien kuuluukin.  Nyt oli hauska kierrellä Central Marketissa, kun voi ostaakin jotain.  Sieltä löytyy tavaraa enemmän kuin ihminen tietää kaivata.  Malesialaisten artikkeleiden lisäksi Intia, Thaimaa ja Kiina ovat hyvin edustettuina.  Minä olen luvannut itselleni, etten osta enää yhtään pöytäliinaa.  Ostan silti.  Nyt ostin kolme, mutta kaksi niistä on menossa tuliaisiksi.

 

 

Toinen shoppailukohteemme oli KLCC Suria.  Petronas tornien alaosassa on komea kauppakeskus.  Nautimme äitienpäivälounaan Sushi Kingissä sushijunan äärellä.  Junanvaunut maksoivat lautasen väristä riippuen 2 – 6 ringettia.  Siis ei juuri mitään.  Saimme loppulaskuksi 40 ringettia (vajaat 10 euroa) ja söimme todella ruhtinaallisesti.  Olimme suunnitelleet illaksi buffet-dinneria, mutta siirsimme ajatuksen suosiolla tulevaisuuteen.

 

Kävimme kysymässä loistohotelli Istanasta, paljonko buffet-illallinen siellä maksaa.  Hinta oli 95 ringettia eli 22 euroa.  Ehkäpä seuraavalla matkalla!

 

Shoppailu keskittyi suosikkikirjakauppaani Kinokuniyaan, josta mukaan tarttui taas kerran taidekirjoja ja koristepapereita.  Kotimatka kaksoistorneilta sujui ylellisesti taksilla – tai teksilla, kuten autoissa täällä päin lukee.

Päivän ohjelmaan kuului vielä parturi 15 ringetilla.  Jussi on luvannut, että matkustelemme siihen tahtiin, että hän käy vain ulkomailla leikkauttamassa hiuksensa.  Ennätys on ollut Hoi Anissa Vietnamissa, jossa taksa oli kaksi US dollaria.   Minä olen ostellut paikallisia kosteusvoiteita, sillä auringon paahtama iho kaipaa rasvoja.  Tuoksun nykyään kuin tropiikin kukka – hyvin imelälle ja hyvin itämaiselle.

 

Illalla löysimme itsemme taas kerran ruokakatu Alorilta.  Tilasimme mikkihiiriravintolassa tofua, mustekalaa ja pikkusimpukoita.  Chilissä ja valkosipulissa wokatut lala-simpukat olivat syntisen hyviä.

 

Syntiseltä maistui myös Jussin juhlan kunniaksi tarjoilema yömyssy, joka oli paikallista brandya.  Olin kovasti tyytyväinen äitienpäivääni.  Lapsetkin muistivat lähettää onnentoivotuksia kuvien kera.  Leena-äiti ja mummi kiittää.

 

 

ma 12.5.2014

Paluu Singaporeen

Matkapäivät ovat rasittavia, vaikka lento olisi ajallaankin.  Lähdimme hotellilta ennen puolta päivää.  Ilta ehti pimentyä, ennen kuin pääsimme perille Little Indiaan tuttuun hotelli 81 Dicksoniin.  Molempien rinkat painoivat yli 16 kiloa ja se tuntui hartioissa.

 

Olin väsynyt ja nälissäni, sillä en ollut syönyt mitään sitten kevyen paahtoleipä-marmeladi-aamiaisen.  Jussi herkutteli KLIA2 lentoasemalla KFC:ssä grillikanalla.  Minä en herkutellut.  Onneksi intialaisissa ravintoloissa ruoka on hyvää ja sitä on paljon.

 

Niin nytkin.  Löysimme hotellin läheltä paikan, joka oli täpötäynnä paikallisia.  Jussi tilasi lammasta, minä kasvisannoksen.  Saimme eteemme tarjottimet, joissa banaaninlehden päällä oli keko riisiä sekä kymmenkunta pikkukippoa erilaisia kastikkeita.  En tiedä mitä söin, mutta hyvää oli.  Me käytimme haarukkaa ja lusikkaa.  Paikalliset söivät tottuneesti sormin.  Tänään en saanut yömyssyä, sillä kaupoissa alkoholinmyynti loppui kahdeksalta.

 

Meillä on huomenna tiedossa pitkä päivä.  Hotelli pitää luovuttaa yhdeltätoista.  Air Francen kone Pariisin kautta Helsinkiin lähtee yöllä 00:25.  Olen varautunut pitkään lentoon sanaristikkolehdellä sekä paksulla Mondon matkakirjalla ”Thaimaa parhaimmillaan”, jonka löysin Rainforest-hotellin kirjahyllystä.  Omat matkakirjat on jo aikoja sitten luettu.  Jokohan meilläkin on seuraavalla kerralla matkassa e-kirjasto.

 

ti 14.5.2014

Värikäs Little India

 

 

Miten hyvältä rotit – tai pratat täkäläisittäin – maistuivatkaan. Teimme jäähyväiskierroksen kauppakaduilla. Jasmiinintuoksu saatteli meitä, kun kävelimme Bugisin suuntaan viettämään viimeistä Singapore-päivää.

 

 

Kulttuurikierroksella Bugisissa

 

Pääsin viimeinkin oikeaan taidemuseoon. Singaporen SAM on vanha tuttu. Se on kaunis vanha sokkeloinen rakennus. Esillä oli tällä kerralla enimmäkseen installaatioita, videotaidetta ja valokuvia. Se tuntuu olevan tämän päivän trendi ympäri maailmaa. Vekkuleimpia töitä olivat ruuveista ja muttereista taiteillut korallit. Pidin kovasti myös muutamasta ”oikeasta” maalauksesta kaiken kokeilevan taiteen keskellä.

 

 

 

Museon lähellä on kiinalainen kansanruokapaikka, tuttu sekin edelliseltä käynniltä. Saimme uuden ruokakokemuksen, kun maistoimme ensimmäistä kertaa abalonia. Se maistui miedolta merenelävältä. Toinen herkku, jota sain pitkästä aikaa, oli suosikkikeittoni laksa.

 

Waterloo-kadulla oli markkinatunnelma. Meneillään oli buddhalaisten Vesak Day. Temppeleiden edessä oli väkeä enemmän kuin koskaan aikaisemmin olemme nähneet.

 

Menimme rohkeasti sekaan. Minulla oli vielä yksi tuliainen – itselle – ostamatta. Löysimme kultalehdyköitä, joita ajattelin käyttää tulevissa maalauksissa. ”These are real gold”, myyjä hehkutti. Sietää ollakin, sillä ne eivät olleet halpoja.

 

 

Paluumatkalla neljän viikon reppureissun jälkeen

Haimme ajoissa rinkat hotellilta ja siirryimme metrolla Changin lentoasemalle. Löysimme viihtyisän ulkopuutarhan, jossa kelpasi viettää aikaa korttia pelaten. Lento oli ajallaan. Olemme lentäneet matkan aikana KLM:llä, Air Asialla, Air Francella ja viimeisen osuuden Finnairilla. Paras ruoka on ollut Air Francella. Se sai hurjasti lisäpisteitä aperitiiviksi tarjotusta aidosta shamppanjasta!

 

 

Suomessa tuoksui keväälle. Luimme lehdestä, että toukokuu on ollut viilein 15 vuoteen. Siispä ehdimme vielä nauttimaan täysillä herkästä vihreydestä. Olemme olleet kovasti tyytyväisiä kuluneisiin neljään viikkoon. Kaupunkilomat ja saariloma ovat täydentäneet sopivasti toisiaan. Matkapäivät tosin ovat olleet rankkoja. Haaveilemme matkustavamme seuraavan kerran vain seitsemän kilon matkatavaroiden kanssa. Kävimme jo katsomassa ultrakevyitä sateenpitäviä reppuja, jotka voi ottaa lentokoneeseen sisään. Sitä ennen ajattelimme kuitenkin viettää kesälomaa ihan kotimaassa. Paitsi jos eteen tulee superedullisia tarjouksia…

 

 

Terima Kasih – reppuretkeläiset Leena ja Jussi kiittävät!  Paikalliset asukkaat sekä Malesiassa että Singaporessa olivat yställisiä ja avuliaita.  Kaikki muistivat kysyä ”Where are you from?”   Finland-sanalla oli hyvä kaiku.  Jussi keräsi irtopisteitä missä vain liikuimmekin komealla vaalealla olemuksellaan.   Me olimme hyvin ennakkoluulottomia.  Söimme katukeittiöissä ja asuimme vaatimattomasti.  Ja nautimme.  Suosittelemme lämpimästi omatoimimatkailua, sillä se on yllättävän helppoa ja edullista.

Jos tarinani kiinnosti, tässä vielä bonuksena linkki edellisen matkamme tiivistelmään otsikolla

”Onko Malesiassa tiikereitä”

Kirjoittelin myös ruokamuistosivuille tiivistelmän parhaista kokemuksista.  Valokuvasivuilta löytyy kauneimmat kukkakuvat. 

Selamat Datang