päivitetty 3.5.2014 Pulau Perhentian Kecil

ke 23.4.2014 Kota Bharu

Air Asian lento Kuala Lumpurista Kota Bharuun kesti tunnin ja maksoi lentokenttäkuljetuksineen noin 20 euroa hengeltä.  Aurinko paahtoi ja tuuli helli, kun pääsimme perille.

 

 

Otimme ylellisesti taksin majapaikkaamme My Placeen.  Se sijaitsi kilometrin verran vanhan keskustasta.  Respa oli tyhjä.  Iso kyltti kertoi: ”Palaan 10 minuutissa”  Sen alla luki: ”Jos henkilökunta ei ole paikalla, se on rukoilemassa tai toiletissa”.

Huivipäinen tyttö tuli pian – en tiedä kummasta – ja esitteli meille innokkaasti kaupungin nähtävyyksiä.  Kota Bharu on erikoistunut batiikkiin ja perinnelajihin kuten leijanlennätykseen.

 

Suuntasimme heti majoituttuamme kulttuurikeskukseen, jossa oli esitys meneillään.  Ehdimme nähdä taistelulajinäytöksen lopun.

 

 

Iltayhdeksältä olisi ollut tarjolla varjonukketeatteria.  Satuimme myös kirjamessuille.  Tarjolla oli kahden salin pituudelta painavaa tekstiä.  Saattaa olla, että pikkupojat saavat tuliaisiksi lastenkirjoja.

 

Keskustassa pyörimme hämmästyneinä, miten kaupunki oli muuttunut sitten edellisen käyntimme.  Yötori oli vaisun hiljainen.  Muistimme sen iloisen hyörivänä kaaoksena.  Asuimme silloin aivan polkupyöräriksojen parkkipaikan vierellä.  Nyt riksat olivat hävinneet katukuvasta.  Tilalla oli kauppakoju toisensa jälkeen.  Väsymys painoi tässä vaiheessa siinä määrin, että päätimme jatkaa kierrosta yöunien jälkeen.

 

to 24.4.2014

Nukuimme kellon ympäri.  Hiostava kaupunki-ilma vie voimat.  Odotamme jo kovasti raikkaita merituulia.  Söimme varhaisen lounaan Chinatownissa.  Nuudelikeitot ovat maukkaita ja edullisia.  Eurolla saa mitä vaan paikallisista ravintoloista.

Kelantan on kuiva osavaltio.  Mutta täälläkin kiinalaisista ravintoloista saa olutta.   Malesialaisia suosikkijuomiamme ovat kuuma maidolla ja sokerilla terästetty tee sekä jääkahvi.

 

Kaksi päivää Kota Bharussa olisi riittänyt mainiosti nähtävyyksien katsomiseen.  Varsinkin kun kulttuurikeskuksen seuraavat esitykset osuivat vasta lauantaille, jolloin olemme jo – toivottavasti – Pulau Perhentialla.

 

 

Kiersimme katsomassa Central Marketin, jokirannan sekä Kelantanin museon.

 

 

Paluumatkalla hotellimme vanha rouva tunnisti meidät keskustassa ja otti autokyytiin.  Erotumme hyvin katukuvassa, sillä täällä ei ole näkynyt montaakaan länsimaista turistia.

 

 

pe 25.4.2014

Vietimme viime yön kerrosta ylempänä siistissä hotellihuoneessa.  Omassamme ilmastointilaite lakkasi toimimasta eikä korjausmieskään saanut sitä henkiin.  Niinpä jätimme rinkkamme levälleen ja muutimme viileään huoneeseen.  Täällä näyttää olevan hyvin tilaa.

Saarilla sitä vastoin on tungosta, sillä Kelantanissa on alkamassa lomakausi.  Siirrymme huomenaamulla taksilla Kuala Besuitiin, josta veneet lähtevät.  Hotellityttömme soitti paikalliseen matkatoimistoon, joka lupasi järjestää meille pariksi ensimmäiseksi yöksi majapaikan.

Opaskirja kehotti ottamaan matkaan paljon käteistä ja paljon aurinkovoidetta.  Näillä eväillä lähdemme matkaan ja toivomme, että nettiyhteyksiäkin löytyy.

 

Teimme tänään perjantaina vain reippaan päiväkävelyn kaupungilla.  Kaikki nähtävyydet ovat kiinni, sillä muslimeillä on pyhäpäivä.   Pysähdyimme paikalliseen lounaspaikkaan juomaan teet ja syömään annokset nasi gorengia eli paistettua riisiä.  Saimme paikat tyttöjen pöydästä.  Kun tuli laskun aika, tytöt olivat hoitaneet sen sujuvasti puolestamme.  Jussin charmi puri taas kerran.

 

Hotellille palattuamme tyttö ilmoitti iloisesti, että ilmastointilaitteenne toimii jälleen.  Se ei paljoa ilahduttanut, sillä koko talosta oli tunnin verran sähköt poikki.

 

la 26.4.2014 Pulau Perhentian Kecil

 

Lomaloma alkoi

Vihdoinkin rantalomalla!  Ja nahka punoittaa, vaikka olemme siirtäneet päivän mittaan sarongeja palmun varjosta toiseen.

Aamuaurinko paistoi lempeästi, kun taksi nouti meidät kahdeksalta hotellilta.  Kuala Besuitiin oli runsaan tunnin matka. Vaihdoimme matkan aikana osavaltiota Kelantanista Terengganuun.  Savu tuoksui.  Palmut kaartuivat sinisen taivaan alla merta kohti, kun ajelimme rantaviivan tuntumassa.

Edestakaiset laivaliput maksoivat 70 (noin 16 euroa) ringettia hengeltä.  Meri kimmelsi tyynenä.  Malesian itärannikolla on nyt meneillään kuiva kausi.  Sateita ei ole näköpiirissä.  Puolen tunnin venematkan jälkeen rantauduimme saarista pienemmälle Coral Bayn lahteen.  Toivoimme löytävämme sieltä mökin tuleviksi viikoiksi.

 

Minä olin hiukan huolissani, sillä emme olleet onnistuneet varaamaan yrityksistä huolimatta minkäänlaista majoitusta etukäteen.  Istuin rinkkojen ja reppujen seurana, kun Jussi kävi kysäisemässä sijaa rannan majataloista.  Meillä kävi oikein hyvä tuuri, sillä onnistuimme saamaan suositusta Maja Chaletista viimeisen huoneen yhdeksi yöksi 80 ringetilla.

 

Kävelimme rannalla tutkailemassa, mistä löytäisimme sijan seuraaviksi öiksi.  Taas onnisti.  Tapasimme ruskeaksi paahtuneen suomalaisen Juhan, joka oitis suositteli meille rannan viimeisintä mökkikylää Butterflyta.  Hän oli asunut siellä vaimonsa kanssa kaksi viikkoa.  Emme olisi ikinä keksineet ilman apua, miten itsepalveluvaraus toimi.  Se oli yksinkertaista – kun sen tiesi.  Tussikynällä kirjoitettiin taululle mökin numeron viereen tulopäivä.  Sen jälkeen mökki oli varattu, kunnes taululle kirjoitti lähtöpäivän.  Meidän rantamökkimme kohdalla lukee nyt, että Juha saapuu sinne huomenna.

 

Päivä kului verkkaan rannalla elämänmenoa katsellen.  Kävimme toki myös uimassa kirkkaassa ja suloisen lämpimässä merivedessä.  Rannalla on muutama ravintola ja kuusi pientä mökkikylää.  Kymmenen minuutin kävelymatkan päässä on saaren vastaranta Long Beach, joka opaskirjan mukaan on nuorison suosiossa.  Tämä rauhallinen poukama sopii hyvin meille.  Seuraavat kaksi viikkoa näyttävät oikein lupaavilta.

 

Illalla rantaravintoloiden pöydille syttyi tuikkuja merkkinä barbeque-illallisesta.  Grillien tuoksu oli kutsuva.  Me olimme nauttineet ennen auringonlaskua herkulliset mango shaket.  Se ei haitannut, kun näimme tuorekala-  rapu- ja mustekalatiskit.  Mama´s Kitchen tarjosi lisukkeina uuniperunoita, riisiä ja hedelmiä sekä Jussin iloksi banaanikakkua.  Nam.  Grilli-illallinen maksaa tasaisesti joka ravintolassa 20 ringettea eli 4,5 euroa.  Oluttakin sai 8 ringeten hintaan tölkki.  Hetken ehdin jo pelätä, vietämmekö ensimmäisen kerran yhteiselomme aikana raittiin vapun.  Emme vietä.  Suomalaislähteemme kertoi, että rommiakin löytyy.

 

 

su 27.4.2014

Iloinen muutto Butterflyhin

Ilo omasta mökistä oli ennen aikainen.  Yö oli yhtä tuskaa.  Pieni huoneemme oli tukkoisen kuuma, vaikka flekti yritti pyörittää vimmatusti ilmaa.  Hietakirput purivat paljaita varpaita.  Jussi ei tainnut nukkua kuin muutaman tovin.  Minä näin levottomia unia.  Aamulla pakkasimme vähin äänin tavarat ja jätimme mielihyvin majamme.

 

Kiipesimme rinkkoinemme kiinanruusuportin läpi uuteen majapaikkaamme Butterflyhin.  Tunsin heti, että täällä minä viihdyn.  Maja on vaatimaton, mutta kuvankauniilla paikalla kallioilla aivan meren rannalla.  Tilava parvekkeemme on melkein meren päällä.  Ja minkä parasta, merituuli puhaltelee raikkaasti.  Sisällä kalustuksena on vaaleanpunaisen sääskiverkon verhoama parisänky, pari hyllyä, seinässä koukkuja, oma wc ja suihku.  Olohuoneemme – siis parveke – on täydellinen.  Palmu huojuu kodikkaasti tuulessa aivan kaiteen takana.  Parasta kaikesta on tilava ja tukeva pöytä, jonka ääressä voin maalata.  Jussille on sopivasti makuualusta siestaa varten.  Tänne me jäämme. Hinta yöltä on 70 ringetteä eli 16 euroa.

 

Olimme koko sunnuntaipäivän aivan toistaitoisia.  Eilinen annos aurinkoa ja matkajännitystä tuntuivat.  Lepäilimme raukeina mökillä.  Minä levitin maalaustarvikkeet pöydälle ja kokeilin uusia värejä.  Iltapäivällä kävimme syömässä nuudelikeitot.  Mantereen puolella ne maksoivat 3,5 – 4 ringetteä.  Täällä on saarilisä, hinta tasaisesti 10 rahaa (runsaat kaksi euroa).

Auringon laskettua – näemme sen omalta parvekkeeltamme – virkistyimme.  Nälkä ei ollut, mutta jano oli.  Jussi innostui hankkimaan meille sekä oluet että pienen pullon paikallista  Orang Utan viskiä.  Ilta vierähtikin sitten rattoisasti maailmaa parannellen.  Siitä tuli aika hyvä.

 

 

 

ma 28.4.2014

Hikipisararetki Long Beachille

Heräsin aamulla aaltojen liplatukseen.  Päivä valkeni pienen pilviverhon takaa.  Turhaan valitin Kota Bharussa tunnin sähkökatkoksesta.  Täällä mökeissä sähköt ovat päällä vain pimeänä aikana iltaseitsemästä aamuseitsemään.  Silloin pitää muistaa laittaa kaikki akut lataukseen.

Meillä oli tiedossa retkipäivä naapurirannalle.  Lähdimme reippaasti matkaan ja söimme matkalla pitkästä aikaa länsimaisen aamiaisen – kahvia, paahtoleipää, munakasta ja hedelmiä.  Olimme yksimielisiä, että paistetut rotit ja teh tarik malesialaiseen tapaan ovat maukkaampia.

 

En olisi uskonut, että koen vielä tällaisenkin päivän.  Ilmanala keskipäivän aikaan oli liian kuuma uimiseen!  Olimme aivan läkähtyä, kun kävelimme auringonpaisteessa vesirajan tuntumassa Long Beachilla.  Ei puhettakaan, että olisi voinut leiriytyä hiekalle edes varjoon.  Vetäydyimme tukevasti kahvilan tuoleille tuulettimen alle juomaan vettä ja jääpalajuomia.  Sen jälkeen palasimme vähin äänin omalle rannalle, josta löytyi kunnon varjopaikkoja.  Kelluimme kirkkaassa vedessä ja suunnittelimme tulevia snorklausretkiä.  Sitten kun iho kestää paahteen.

Auringon ja rantaelämän ohella päivän tärkein päätös on, missä syödä illallista.  Meidän rantamme vastakkaisessa päässä lähellä laivalaituria on komea majatalo Shari-La.  Se tarjoaa iltaisin BBQ-annoksia ja buffetin 25 ringetin hintaan (noin 6 euroa).  Päätimme kokeilla.

 

Jääpalatiskiltä sai valita grillattavaksi kaloja, rapuja, mustekalaa tai kanaa.  Minä valitsin mustekalan, Jussi kingfishin.  Buffetpöytä tarjosi keittoa, suuren kulhollisen vihreää salaattia (maistui ihanalle), riisiä, paistettuja nuudeleita ja sardiineja sekä kymmeniä erilaisia maustekastikkeita.  Jälkiruuaksi tarjolla oli hedelmiä, mangohyytelöä, kahvia ja teetä.  Olimme oikein oikein tyytyväisiä ja suunnittelimme menevämme sinne vappunakin.

 

Kotimökille palatessamme reilusti yli 20 senttinen gekko koristi seinää.  Olemme tottuneet pikkugekkoihin.  Tämä oli hurjan näköinen mutta ihan kiltti.  Pysytteli omissa oloissaan.  Olemme odottaneet näkevämme isoja liskoja, joita tapasimme vuosia sitten käydessämme Tiomanin saarella.  Täälläkin niitä elää, mutta viellä ei ole sattunut kohdalle.

 

ti 29.4.2014

Viidakkoseikkailu

Jussi oli sitä mieltä, että vapunvietto voi alkaa jo tänään – ettei se vilahda huomaamatta ohi.  Minulla ei ole mitään sitä vastaan.  Olemme pikku hiljaa oppineet joutilaisuuteen.  Se ei ole ollenkaan helppoa.  Minä olen innokas ohjelmoimaan päivämme.  Täällä saarella se ei onnistu, sillä tekemistä ja näkemistä on vähän ja aurinko asettaa omat rajoituksensa.

 

Lepäilimme päivän kuumat hetket omalla parvekkeella.  Jussi lueskeli muutaman päivän vanhaa sanomalehteä.  Minä maalasin.  Merituuli puhalteli mukavasti.  Parvekkeemme on varjossa iltaneljään asti.  Sen jälkeen on pakko lähteä liikenteeseen, sillä sisällä on liian kuuma ja puhallin toimii vain öisin.

 

Teimme viidakkoretken seuraavaan mökkikylään Miraan.  Matkalla kohtasimme Villin Luonnon.  Näimme oravan, tummia suuria perhosia, muutaman liskon hännän heilauksen sekä Käärmeen.  Jussi ihmetteli, mikä lanka kiemurtelee polun poikki.  Käärme oli vaaleanruskea, laiha ja pitkä.  Polun ylitettyään se kiipesi suoraan ylöspäin pensaan oksille.  Katselimme aika tarkkaan ympärillemme, kun matka jatkui.

Ilta sujui tuttuun tapaan.  Illallinen, auringonlaskuoluet rannalla ja vähän virkistysjuomaa ennen nukkumaan menoa.  Saa nähdä miten villi oikeasta vappuaatosta tuleekaan.

 

Kotiliskomme gekkonen oli paikalla, kun saavuimme.  Sillä oli iltapalan aika.  Mökki tömisi, kun se metsästi vikkelästi pieniä pörriäisiä.  Aamulla herätessäni seinällä oli kaksi gekkosta.  Toivottavasti ne eivät lisäänny tähän tahtiin, että meillekin jää sijaa.

 

ke 30.4.2014 vappuaatto Pulau Perhentialla

Hellevappu

Pikainen laskutoimitus kertoi, että vietämme tänään 45:ttä yhteistä vappua.  Jussin teekkariaikana Wappu oli Suurta Juhlaa.  Sittemmin meno on rauhoittunut, mutta mukavaa on aina ollut.  Vuosi sitten juhlimme tähän aikaan Koh Samuilla Miikan perheen kanssa.

 

 

Toivotamme kaikille lukijoille helteistä vappua 2014!

Uskaltauduimme iltapäivällä snorklaamaan ensimmäisen kerran.  Rannan tuntumassa on koralleja ja värikkäitä akvaariokaloja sekä runsaasti merimakkaroita.  Jussilla on matkassa merisiilitossut.  Harmittelin, kun jätin omani kotiin.  Nyt pitää olla tosi tarkkana, mihin astuu.

BBQ-illallinen ei pettänyt toisellakaan kerralla.  Tilasimme suuren mustekalan ja taskuravun grillattaviksi.  Lisukkeiksi tarjolla oli perunasalaattia, vihreää salaattia sekä munakasta ja paistettuja nuudeleita.  Olimme taas oikein oikein tyytyväisiä.

 

Vappuaaton ilta kului mukavasti Jussin ja Stanley Morganin hyvässä seurassa.  Lauloimmekin vähän tuttuja vappulauluja kuten Hei rullaati rullaati, Oi sä neitosista kaikkein kaunehin, Voi pientä kulkijaa ja On riemulla pienet siemenet, litikutileijaa.  Taivas salamoi ihan kuin luoja olisi järjestänyt ilotulituksen juhlan kunniaksi.  Sadetta ei ole näkynyt koko saarilomamme aikana.  Se olisi tervetullut.  On täällä sen verran paahteista että pieni virkistys kelpaisi.

 

Perhentian saaria on kaksi, pienempi Kecil ja suurempi Besar.  Me asumme pikkusaarella vasemmalla olevan kajakin kohdalla.  Suosikkiuimarantamme Long Beach sijaitsee vastarannalla.

 

to 1.5.2014

Vappupäivän aamuna nukuimme yhdeksään.  Jussi riemastui, että sähkö toimii vielä.  Hän ryhtyi kiehauttamaan meille kahvivettä, mutta myöhästyi.  Söimme rantaravintola Ameliassa vappuaamun perinteisen silliaamiaisen sijasta tukevan currykeittoaamiasen ja jälkiruuaksi vielä herkullisen mangomilkshaken.

 

Kuumat aallot

Iltapäivällä teimme uuden retken paremmalla onnella Long Beachille.  Vuokrasimme varmuuden vuoksi jopa aurinkovarjon.  Nyt tiedän, mitä kuumat aallot ovat.

 

Mainingit vyöryivät matalassa rantavedessä suloisen lämpiminä.  Täällä ranta on mitä parhain, puhdasta hiekkaa ilman merimakkaroita.  Taidamme tulla toistekin illan edellä, jolloin ilma on mukavan pehmeää.  Iltaisin pitää muistaa ottaa taskulamppu mukaan.  Rantojen majapaikat on valaistu kirkkaasti, mutta polut niiden välillä ovat aika pimeitä.

 

Viidakkoretki innosti minua maalaamaan sarjan luontokuvia.  Keräsin matkan varrelta kauniita lehtiä ja käytin niitä sabluunoina.