Kuljimme neljä keväistä viikkoa Singaporessa ja Malesiassa rinkat selässä.  Söimme ruhtinaallisesti.  Useimmiten katukeittiöissä ja edullisissa ravintoloissa.  Vanha hyvä sääntö ”valitse ravintola sen mukaan, missä paikalliset syövät” päti täälläkin.  Vatsavaivoja ei tullut ja lisäkilojakin kohtuullisesti.  Kiitos kuuman ilmanalan, jossa ennemmin tulee jano kuin nälkä.

 

Malesiassa tee ja kahvi ovat vahvoja ja makeita.  Kuumat rotit – tai pratat – syödään sormin ja kastetaan vahvaan linssicurrykastikkeeseen.  Länsimaisia aamiaistarjouksia löytyy toki myös, yleensä ylihinnoiteltuina.

 

Vaikka emme olleet ensikertalaisia Malesiassa, ruokalistan lukeminen tuotti edelleen vaikeuksia.  Edistyimme opinnoissa kiitettävästi, kiitos kuvallisten ruokalistojen.

 

Helteisinä päivinä jääpalajuomat maistuivat.  Testasimme erilaisia milkshakeja.  Ehdottomasti paras oli ravintola Ewan’sin mangoshake Pulau Perhentian Kecilillä.  Suosittelen.

 

 

 

Maistelimme matkan aikana ennakkoluulottomasti paikallisia makuja.  Pulau Perhentialla grillit kuumenivat joka ilta.  Tuoretta merikalaa, rapuja ja mustekalaa sai edullisesti.

 

 

Uusi makukokemus oli abalone – jonkinlainen merenelävä.  Maistelimme sitä paluumatkalla Singaporessa.

 

Emme käyneet kertaakaan pizzalla.  Paikalliset maut viehättivät loppuun asti.  Tosin malesialainen keittiö on minun makuuni usein turhan makea.  Siitä puuttuu thai-ruuan raikkaus.  Intialaiset kasvisannokset olivat vertaansa vailla herkullisia.  Voisin lähteä ruokamatkalle koska tahansa uudelleen.