Kylmät viikot ovat pitkittäneet tehokkaasti kukintaa.  Vaikka olimme viikon pois Suomesta, se ei juuri luonnossa näkynyt.  Teimme pitkästä aikaa parin tunnin lenkin mökkimaastossa.  Luonto on ihastuttavan vihreä ja rehevä.  Loppumatkasta taivas repesi ja me jouduimme pitämään mörrimöykkyinä sadetta kuusen alla.

 

Mökkipiha kukkii.  Yli 50 vuotta sitten istutetut alppiruusut jaksavat kukkia vuodesta toiseen karussa mäntymaassa.  Tänä keväänä kukinta oli erikoisen komea.  Espoosta siirtämäni unikot ilahduttavat jatkuvasti heleydellään.  Kivikkotarhani rehevöityy mukavasti.  Toivottavasti myös tänä keväänä istutetut taimet.

 

Toimme pohjanmaan tuliaisina vanhoja perennoja Jussin sisarusten pihoista.  Odotan jo kovasti, miten sininen kellokukka, värikkäät syysleimut ja valkoinen malva kukkivat.  Todennäköisesti kuitenkin vasta ensi kesänä.  Sadesäät suosivat istutusta.  Jotain hyötyäkin viileästä kaudesta siis on.  Mutta jos – kun – aurinko näyttäytyy, olen valmis kastelemaan.