MAKOISA ILTAPALA

Isäni oli innokas kalamies.  Hän uisteli yökaudet kuhaa Vanajanselällä.  Katiskasta ja verkoista tuli haukia, lahnoja, ahvenia ja muita pikkukaloja.  Muistan, miten istuimme lämpiminä kesäpäivinä rantakivilla ja odottelimme, kun isä savusti kalat kullankeltaisiksi.  Siihen aikaan ei puhuttu trendikkäästä sormiruokailusta.  Se oli arkipäivää.  Miten makoisilta kalat maistuivatkaan vain pienen suolalisäyksen kera.

Jussikin on innokas kalamies.  Samoin poikamme Miika nuorempana ennen kuin hän sai vegaaniherätyksen.  Miika sitoi itse perhoja ja oli taitava perhokalastaja.  Hauska nähdä, tuleeko pojanpojista kalamiehiä.

Meidän kesäpöydässämme on tosi usein kalaruokia.  Jos järvestä ei niitä tule, kaupasta tulee.  Jussi savusti eilen Norjan lohta.  Muistelin lämmöllä, miten äiti aikoinaan tarjoili tuoreen kalan ja uusien perunoiden kanssa munakokkelia, jossa oli runsaasti ruohosipulia.  Kyllä perinneruuilla on arvonsa vielä tässä valmisruokien maailmassakin.