äkkilähtö ibizalle 2014

 

IBIZA
Finnmatkojen viikon äkkilähtötarjous syyskuussa 2014

Hotelli Sol Pinet Playa länsirannalla San Antonion alueella
tarjoushinta 255 e

matkassa Leena ja Jussi, Lii ja Kaizu

 

Olen käynyt työelämän jälkeen tasan kuusi vuotta koulua.  Ensin kolme vuotta Espoossa taiteen perusopetuksen pyörityksessä.  Sitten toiset kolme vuotta ammattiopinnoissa Helsingissä taidekoulu Alfa-Artissa.  Valmistuin 19.8.2014 kuvataiteilijaksi.  Lopputyönäyttelymme Kaapelitehtaalla oli ohi elokuun lopussa.  Sen jälkeen vapaus koitti!  Voi matkustaa ilman rajoittavia kouluviikonloppuja ja tehdä mitä oikeasti haluaa.

Sen kunniaksi päätimme lähteä ystäviemme Liin ja Kaizun kanssa Välimerelle.  Mielellään sellaiseen kohteeseen, joka ei ollut ennestään tuttu.  Niin vain kävi, että loppukesän hinnat olivat edullisia ja tarjontaa riitti.  Viime kesän Menorcan matka oli tuoreessa muistissa.  Saari oli Unescon suojelukohde ja kerrassaan viehättävä lomakohde.

Lähisaari Ibiza kiinnosti minua jo silloin.  Nyt Finnmatkojen äkkilähdöt suosivat.  Tarjoushinta 5.9.2014 lähtöön oli sopuisa 255 euroa.  Se ei tietenkään ollut koko totuus, sillä lisähintaa tuli lentokenttäkuljetuksista sekä varmistuksesta, että pääsemme kaikki neljä samaan hotelliin.  Loppusumma oli 305 euroa hengeltä – ei paha.

 

 

MEIDÄN JOUKKUE – JUSSI, LII, LEENA, KAIZU – LOMATUNNELMISSA

 

to 4.9.2014 pakkauspäivä

Vietimme syyskuun ensimmäisen viikon mökillä.  Saimme kesävieraiksi Miikan perheineen.  Pojanpojat Otso 3 v ja Visa 9 kk pitivät meidät liikkeessä.  Vaikka mummi- ja pappaelämä on mukavaa, pieni loma vilkkaan viikon jälkeen oli toden totta paikallaan.   Kaupunkikodissamme Hämeenlinnassa pyörii nyt pesukone ja matkalaukut on haettu kellarikomerosta.  Matkaliput on printattu ja passit otettu esille.  Muistilistassa lukee: kesävaatteita, illaksi pitkähihaista, sandaalit ja lenkkarit, uima-asut, aurinkovoide, toilettipussi, lippalakki, aurinkolasit, piknik-huopa, retkiastiat, linkkari, pelikortit, miniläppäri, kännykät, kamera, laturit.  Minä mietin, otanko akvarellivarusteet vai tyydynkö vain luonnoskirjaan.  Viikon lomalla ei ehdi keskittyä maalaamiseen, kun kohde on uusi ja nähtävää riittää.

Pähkäilimme, miten pääsemme Helsingin lentoasemalle anivarhain huomenaamulla.  Lento Ibizalle lähtee 7:25.  Junalle ei ehdi.  Bussilla ehtisi, mutta kotoa linja-autoasemalle on matkaa.  ”Eiköhän mennä omalla autolla”, Jussi päätti.  Minulle se sopi.  Se tarkoittaa, että voimme tehdä tuliaisostoksia huolettomasti, kun mitään ei tarvitse kantaa parkkipaikkaa pitemmälle.

Seurasin rantapallo.fi – sivustolta, miten matkamme hinta käyttäytyi.  Olisi kannattanut odottaa viime tippaan, sillä hinta putosi vielä 50 euroa hengeltä.  Lohduttauduin ajatuksella, että ehkä aikaisemmin ja kalliimmalla varanneet saavat paremmat hotellit…  Päivitän taas kerran blogia reaaliajassa, jos yhteydet sen sallivat.  Jos eivät, matkaraportti seuraa viikon kuluttua.

 

 

HOTELLIMME ON LÄNSIRANNALLA AURINGONLASKUN PUOLELLA

 

pe 5.9.2014 matkapäivä

Herätys oli aamuneljältä. Starttasimme puoli viisi ja ehdimme juuri sopivasti Helsinki-Vantaan lentoasemalle. ”Muina hippeinä cavalla”, Lii ja Kaizu hehkuttivat tekstiviestillä. He olivat saapuneet vielä varhaisemmin ja ottivat ilon irti tulevasta lomaviikosta.

Lento Ibizalle kesti tasan neljä tuntia. Taivas oli pilvessä, kun laskeuduimme. Ilmanala oli kuitenkin suloisen lämmin. Opastyttö Katja kertoi, että päivälämpötila tähän aikaan vuodesta on kolmenkymmenen asteen tietämissä. Edellisellä viikolla mittari oli kivunnut jopa 39 asteeseen.

Päädyimme saaren länsirannalle – siis auringonlaskun puolelle – San Antonioon. Bussi kaarteli pikkukylien ohi vihreässä maisemassa. Turkoosinsininen meri pilkahteli puiden välistä.

 

SOL PINET PLAYA HOTELLI

Hotellimme Sol Pinet Playa sijaitsi aivan rannan tuntumassa. Iloksemme majoitukseen kuului myös aamiainen. Huoneet olivat kodikkaat, parvekkeelta näkee vilahduksen merestä ja ilmastointikin toimii. Ainoa puute on, ettei meillä ole jääkaappia. Onneksi lähituntumassa on supermarketteja. Niistä saa kätevästi kylmiä virvokkeita.

 

POLKUVENEITÄ OMALLA RANNALLA

Aurinkopäiviä, lumottuja öitä”, opaskirja hehkuttaa ja jatkaa: ”Ibiza on aurinkoa, merta, joutilaisuutta, irrottelua, nuoruutta – luonnon lumoavaa kauneutta, hiljaisuutta ja rauhaa – se on rauhan ja intohimojen saari.”

 

ENSIMMÄISET SAN MIGUELIT RANNALLA

Teimme pienen tutustumiskierroksen lähiseudulle. Nautimme kylmää olutta ja pehmeää punaista viiniä. Lii ja Kaizu saivat erinomaiset pihviannokset, Jussi grillattua kanaa ja minä talon salaattia. Sen jälkeen päiväunet maittoivat.

Ensimmäisenä iltana istuimme parvekepiknikillä.  Tarjolla oli rapeaa patonkia, kermajuustoa, pähkinöitä ja punaviiniä. Aurinko laski meren suuntaan. Ilta tummeni nopeasti ja ilma oli kuin samettia. Suunnittelimme viikon ohjelmaksi vain auringonottoa, uimista ja rantaelämää, pieniä patikkaretkiä lähituntumassa sekä herkuttelua paikallisissa bodegoissa. Ei pitkiä retkiä, ei kulttuuria, ei shoppailua, eikä toden totta yökerhoja. Saa nähdä miten onnistumme tässä vaativassa tavoitteessa.

 

BOUGAINVILLET KUKKIVAT RANTAKADULLA

 

la 6.9.2014 kaupunkipäivä

Tunnin aikaerosta oli iloa. Heräsimme virkeinä jo ennen aamukahdeksaa. Taivas oli pilvien peitossa ja aamuilma mukavan viileää. Hotellin buffetaamiainen oli kaiken kattava. Nyt pitää taas kerran opetella syömään maltillisesti.

 

ME TYTÖT

 

 

SAN ANTONIOSSA

Lähdimme heti aamiaisen jälkeen reippaina tutkailemaan, missä oikein olemme. Kävelimme rantakatua lahden poukamassa siintävään kaupunkiin. San Antonio on vilkas keskus, jossa nuoriso bilettää. Teknomusiikki soi kaikkialla. Liin opaskirja tiesi kertoa, ettei klubeille kannata mennä ennen yhtä, muuten asiakkaita luullaan henkilökunnaksi. Ei pelkoa, me olemme siihen aikaan taatusti nukkumassa. Ellei musiikki raikaa liian äänekkäästi.

 

KOLUMBUKSEN MUNA

 

 

VANHASSA KAUPUNGISSA OLI UPEITA GRAFFITTEJA

Päivän tärkein tehtävä oli saada Jussi parturiin. Edellinen käynti oli keväällä Kuala Lumpurissa ja siitä on kulunut jo aivan liian pitkä aika. Löysimme kolmekin parturia – kyselimme lähes sujuvasti espanjankielellä – mutta kaikilla oli varauskirjat täynnä. Neljäs tärppäsi ja Jussista tuli taas esittelykelpoinen.

 

KUN JUSSI OLI PARTURISSA, ME MUUT VIIHDYIMME SANGRIALASILLISTEN ÄÄRELLÄ

Päivän toiseksi tärkein tehtävä oli löytää mukava lounaspaikka. Sellainen löytyikin ja iltapäivä vierähti pitkälle, ennen kuin pääsimme bussikyydillä takaisin kotihotellille.

 

ERINOMAINEN LOUNASPAIKKAMME SA PRENSA

 

VANHAKAUPUNKI OLI VIEHÄTTÄVÄ

Pienen siestan jälkeen oli ylellistä lepäillä uima-altaalla. Auringon laskiessa kävelimme rannalla paljain jaloin. Illan päätteeksi haimme lähikaupasta pullollisen kylmää cavaa. Nautimme sen parvekkeella katsellen musteensinistä taivasta ja tuikkivia tähtiä.

Kaizu luki opaskirjasta, miten nuoret matkaavat discobusseilla saaren sisäosiin jättisuuriin jopa 9000 hengen bailauspaikkoihin. Maailmankulun Amnesia-yökerhon erikoisuus on aamuyön party, jolloin tanssilattialle virtaa paksusti vaahtoa.   ”Illan erikoisvuorot vievät Sant Rafaelin kylään keskelle saarta, jossa sijaitsevat saaren tunnetuimpiin kuuluvat yökerhot Privilege ja Amnesia. Monille nuorille ne ovat pääasiallinen syy Ibizalla käyntiin.”  

 

VAUHTITYTTÖJÄ

Me suomme sen heille ja vietämme tyytyväisinä rauhaiseloa Pinet Playa rannallamme.

 

 

 

su 7.9.2014 rantapäivä

Päätimme jo edellisenä iltana cavalasillisten äärellä, että vietämme lepolomasunnuntain. Hotellin uima-allas on reilun kokoinen ja aurinkotuolit mukavia. Hienohiekkainen ranta oli aivan allas-alueen vierellä. Rantabaarejakin löytyi. Miksipä siis lähteä etsimään onnea kauempaa.

 

HOTELLIMME UIMA-ALTAALLA OLI TARJOLLA MM. VESIJUMPPAA

Lii ja Kaizu heittäytyivät kunnon turisteiksi. He viettivät aamupäivän kirjoitellen postikortteja läheisilleen. Jussi ja minä teimme kepeän patikkaretken seuraavaan rantapoukamaan.

 

SHAMPANJA-SANGRIAT

Shampanja-sangria 10:50” tarjous pysähdytti paluumatkalla. Sitä ei voinut vastustaa. Lii ja Kaizu vastustivat, sillä he olivat tällä välin ehtineet levittää sarongit omalle rantahiekalle.

 

RANTAPIKNIK

Lounasaikaan lähetimme Jussin lähikauppaan. Hän ei pettänyt odotuksia. Katoimme rannalle kunnon piknik-aterian, jota ohikulkijatkin kävivät ihmettelemässä. Mikä siinä onkaan, että ulkona ruoka ja juoma maistuvat kaksin verroin paremmalle.

 

ONNI ON UPOUUDET AKVARELLIVÄRIT – KIITOS LIISA K

Vietimme laatuaikaa rannalla lähes auringonlaskuun asti. Uida polskimme, luimme matkakirjoja ja otimme jopa pienet päiväunet. Minä ehdin sopivasti aloittaa matkan ensimmäisen akvarellin ennen illallista.

Löysimme pienen kodikkaan ruokapaikan hippimarkkina-alueen takaa. Minä sain tomaatti-paprika-sipulikastikkeessa haudutettuja herkullisia simpukoita, nam. Liisa oli tyytyväinen mureaan pihviin ja Kaizu grillattuun miekkakalaan. Vain Jussin mereneläväspaghetti oli pettymys. Siitä puuttui maku.

Illan päätteeksi Kaizu luki ääneen matkakirjaa Nätti-Jussista. Valinta oli harkittu – ei pelkästään meidän Jussin kunniaksi – vaan koska alkuperäinen matkasuunnitelmamme oli patikoida Lapissa.

 

 

ma 8.9.2014 Jussin syntymäpäivä

Lii ja Kaizu kajauttivat onnittelulaulun aamuyhdeksältä. Minä katoin yhdistetyn juhla- ja lahjapöydän parvekkeelle. Kilautimme maljat kylmää vuosikertacavaa päivänsankarin kunniaksi.  Kiitos siitä Kaizun, joka juoksi tarkistamaan, mitä lähikaupan kylmäkaapista löytyi aamuvarhaisella.

 

PALJON ONNEA VAAN JUSSI!

 

 

SYNTYMÄPÄIVÄCAVA OLI ERINOMAISTA

Kaizu on ennenkin kunnostautunut tarjoamalle Jussille ja juhlakansalle juhlajuomia. Ikimuistoisin oli se kerta, kun hän kantoi repussa pullon Kulta-Kavaljeeria tunturin rinteelle Saariselän lomallamme.

 

MATKOILLA SYNTYMÄPÄIVÄNÄ

Jussi sai onnittelusoittoja ja tekstiviestejä koti-Suomesta. Häntä ilahdutti erityisesti seuraavat säkeet: ”Tulevia vuosia kiireettä vietä, edessä vielä on mukavaa tietä. Leppeitä tuulia rauhassa haista ja elämän anteja halulla maista. Hyvää syntymäpäivää Juha-Heikki!  Terveisin Veikkaus”.

 

JÄÄKYLMÄT SAN MIGUELIT MAISTUIVAT HELLEPÄIVÄNÄ

Teimme reippaan aamupäiväkävelyn rantapolkua pitkin etelän suuntaan.  Paluumatkalla virkistäydyimme San Miguelien äärellä. Tarjoushinta oli edullinen ”kuusi jääkylmää pulloa 10:50”. Iltapäivä vierähti omalla rannalla jo tuttuun tapaan – uintia, kevyt lounas, auringonpaistetta.

Illan tullen Jussi poikkesi tapaamassa naapurihotellissa päivystävää opastyttöä. Hän palasi kartan kera, johon oli listattu lähiseudun suositusravintolat. Koska oli juhlailta, päätimme nauttia espanjalaiseen tapaan paellaa. Lähiseudun paras äyriäisravintola Can Pujol löytyi kävelymatkan päästä. Istuimme terassilla meren äärellä. Aurinko laski kullanpunaisena, kun odottelimme paellan valmistumista.

 

AURINGONLASKU PAELLAA ODOTELLESSA

Kannatti odotella, sillä äyriäiset ja riisi maistuivat herkullisilta. Annos oli turhankin suuri neljälle. Lii voihki, että muutaman tunnin kuluttua on jo aamiaisaika.

 

SYNTYMÄPÄIVÄILLALLISELLA

 

ÄYRIÄISPAELLA OLI MEHEVÄ JA MAUKAS

Kaizu jatkoi hotellilla Nätti-Jussin tarinaa Beatles-sävelten tahdissa. Hotellin uima-altaalla oli nimittäin alkanut illan show.  Kirjassa huutolaispoika Jussi karkasi laivapojaksi ja kertomus eteni vauhdikkaasti hänen, mustan Pippurin ja Peni-koiran seikkailuihin eteläisessä Afrikassa.

 

 

ti 9.9.2014 kaupunkipäivä

Teimme aamulla pienen kymmenen minuutin merimatkan.  Lahden poikki San Antonion kaupunkiin pääsee kätevästi veneellä. Se kulkee puolen tunnin välein ja maksaa 2:50.

 

MATKALLA LAHDEN POIKKI PINET PLAYALTA SAN ANTONIOON

Perillä katselimme vilkasta satamaa ja kiertelimme vanhan kaupungin kujilla. Lounaan jälkeen palasimme samalla veneellä kotirannalle. Ilta-auringon paisteessa oli mukava pulahtaa uimaan hikisen päivän jälkeen.

 

UIMAVESI PIENESSÄ KAUPUNGINRANNASSA OLI SMARAGDINVIHREÄÄ

 

TÄSSÄ OLLAAN MATKALLA OLUELLE

 

 

MATKATULIAISIA PIKKUPOJILLE

Iltaohjelma sujui jo lähes rutiinilla. Istuimme parvekkeella iltapalan ja Nätti-Jussin seurassa. Jussilla ja minulla oli jatkot omassa huoneessa. Pelasimme pari erää canastaa ja päädyimme lähes tasapisteisiin. Tästä on hyvä jatkaa.

 

 

ke 10.9.2014 rantapäivä

Olen viettänyt mukavia aamuhetkiä parvekkeella akvarellivärien ja siveltimien parissa. Iltapäivällä parveke on turhan kuuma. Toki voisin ottaa maalaustarvikkeet rannallekin, mutta sieltä on vaikea löytää suojaista soppea ilman ohikulkijoiden uteliaita katseita.

 

RANTA-AKVARELLINI

 

 

KAUPUNKI-AKVARELLINI

Sovimme aamiaisella, että päivän ohjelma on vapaa. Se tarkoitti, että vietimme rantapäivän omalla rannalla ilman mitään kiirettä.  Se oli onnea.  Kävimme Jussin kanssa päivän kuumimpaan aikaan läheisessä nettikahvilassa tarkistamassa sähköpostit.  Sen jälkeen oli aika poiketa lähikaupassa ostamassa rantaeväitä.  Illan tullen olimme punaisia paistikkaita.  Välimeren aurinko tehoaa kummasti vielä syyskuussakin.

Jussin suositusravintolalistalla oli vielä parikin kokeilemisen arvoista paikkaa.  Valitsimme tunnetun pihviravintolan emmekä pettyneet.

 

”THE BEST MEAT IN TOWN” PIHVIRAVINTOLA EL GAUCHOSSA

 

 

to 11.9.2014 retkipäivä

Laivaretki saaren pohjoisrannalle Portimatxiin maksoi kymmenen euroa hengeltä. Lii ja Kaizu lähtivät tuliaisostoksille San Antonioon. Tai niin me luulimme. Saimme myöhemmin päivällä tekstiviestin, että he olivat jatkaneet matkaa 16 kilometrin päässä sijaitsevaan Ibizan kaupunkiin.

 

 

AIKATAULU

Jussi ja minä hyppäsimme laivaan ja iloitsimme jo etukäteen retkipäivästä. Siitä tuli pitempi kuin arvasimmekaan. Luulimme että aikataulussa mainittu paluuaika 18:30 tarkoitti kotilaituria. Se olikin lähtöaika pohjoisen laiturista ja paluumatka kesti kolme tuntia.

 

JYLHIÄ RANTAKALLIOITA

Merituuli puhalteli, tosin myös pakokaasut, kun laiva kulki rantaviivan tuntumassa poimittuaan lukuisilta laitureilta turisteja matkaan. ”Tämä on mielenkiintoisin ja kauneimmat näkymät tarjoava veneretki, minkä Ibizan ympärillä voi tehdä”, opaskirja hehkutti.  Maisemat olivat jylhän karut, pystysuoria kallioita ja jännittäviä luolia.

 

LAIVAMME ON RANTAUTUNUT PORTINATXIIN

Perillä meitä odotti kuvankaunis turkoosinsininen poukama, jonka hiekkarantaa pinjapuut varjostivat.

 

PORTINATXIN UPEA HIEKKARANTA

 

RANTAKADULLA

Nautimme leppoisasta rantapäivästä täysin siemauksin. Paitsi lounaasta. Jussi ilmoitti, että hän haluaa maistaa jänistä, jota oli tarjolla rantakadun ravintolassa. Minä katsoin pitkää tapaslistaa ja sanoi, että sopii mainiosti.

 

JUSSIN TILAAMA GRILLATTU KANI NÄYTTI HYVÄLTÄ MUTTA OLI SITKEÄ PIRULAINEN

Jussi sai niin sitkeää otusta, että huokaili tämän olevan ensimmäinen ja viimeinen kerta kun hän tilaa grillattua jänistä. Minun simpukkani olivat aitoa tavaraa mutta annos kovasti pieni. Seuraava pettymys oli mustekalarenkaat, joissa oli enemmän leivitystä kuin merenelävää. Vain talon kylmä valkoviini oli oikeasti hyvää.

 

PINA COLADAT

Aurinko laski punaisena pallona suoraan mereen paluumatkalla. Yö oli sysimusta kun lopulta rantauduimme Pinet Playaan. Lii ja Kaizu kertoilivat iloisesti kaupunkipäivästään. He olivat kavunneet muurien ympäröimälle kukkulalle, josta oli komeat näköalat merelle. Myös museo oli katsastettu.

Nyt edessä on vain pakkaus, varhainen aamiainen huomenna ja lähtö hotellilta 9:15.   Näkemiin Ibiza.  Leena kiittää.

 

 

Kaizu lähetti sähköpostia matkan jälkeen.  Hän kirjoitti – pyynnöstäni – pienen matkaraportin kaupunkipäivästä:

 

Torstaina suomalaiset valtasivat Ibizan saarta. Toinen partio Lee ja Jus siirtyi pohjoiseen. Lii ja Kaizu valtasivat pääkaupungin Eivissan, jonne bussilinja nro. 3 vei puolessa tunnissa.

 

Dalt Vila nähtynä Ses Taulesin portin suunnasta; ylimpänä katedraali 

Vanhan kaupungin eli yläkaupungin Dalt Vilan 1500-luvun loppupuolella linnoitetulle mäelle kuljimme Myllyjen kukkulalla (Puig des Molins) sijaitsevan puunilaishautausmaan kautta.

 

Rauhallista unta nekropolissa 

Vain kolmesta portista pääsee hiekanväristen muurien sisäpuolelle, me valitsimme Portal Noun. Nousu ”Baluard de Sant Bernat”in vallinsarvelle muistutti kiipeämistä Lapin tuntureille noin 30 asteen lämpötilassa! Näkymät merelle itään ja etelään Formenteran suuntaan olivat hienot.

 

Nousun jälkeen Välimeri selän takana 

Meripihkanvärinen ”lumien Marialle” omistettu katedraali oli valitettavasti siestan aikaan kiinni. Kävelyreitti alaspäin oli kaunis kuten kaikissa vanhoissa espanjalaisissa kaupungeissa; kukat ja vihreät kasvit, värikkäät ovet ja ikkunat, taidokkaasti taotut lamput ja parvekkeet talojen valkoista pintaa vasten sykähdyttivät.

 

Kuja kuin postikortista 

Salaattilounas ja kylmä olut Placa de Vilan viehättävällä aukiolla maistui.   Muurien ulkopuolella oli normaali kaupungin kuhina. Kapeilla kauppakujilla oli paikallisia ja turisteja.

 

Turisteille riittää ostettavaa 

 

Vanha aika ja nykyisyys kohtaavat kujalla

Lappi tuli taas mieleen, kun eräässä myyntitelineessä oli selvästi poron näköinen ritsa!

 

Lapin tuotteitako? 

Satamapromenaadilla kohdattiin saarta merirosvoja vastaan puolustaneiden kaappareiden obeliskimuistomerkki ja ”meren kansalle” omistettu kalastajapatsas. Paljon jäi näkemättä eli toivottavasti tapaamisiin Eivissa. 

 

Näissä mekoissa mummotkin nuortuvat? 

Lii ja Kaizu kirjasivat nämä loppusanat.

 

Tässä vielä bonuksena tuoreita ruokamuistoja Ibizalta!

 

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.