ke 3.12.2014 kulttuuri ja kulinaristipäivä

Tänään sivistyimme. Istuimme aamupäivällä suomalaisryhmän kanssa Sofia-opistossa kuuntelemassa puolentoista tunnin esitelmää Espanjan kansanuskomuksista ja pyhimyksistä otsikolla ”Ihmeitä ja ilmestyksiä”. Innoituksena tähän oli Immon veljen vaimo Leena, joka tuli esityksen vuoksi Torremolinoksista Fuengirolaan. Luento oli kiinnostava ja valaisi hauskasti tarinoiden myötä paikallista kulttuuria. Rakastetuin hahmo on Virgen Maria, jonka kuvia näkee kaikkialla.

 

Hengen kulttuurin jälkeen gourmetlounas maistui. Leena suositteli lähistöllä sijaitsevaa La Leonaa, josta hänellä oli hyviä kokemuksia. Me voimme puolestamme suositella sitä muillekin, sillä ruoka oli tasokasta. Miehet söivät erinomaisen hyvin paistettua ankanrintaa, Terttu tyytyi salaattin ja minä herkuttelin mustekalarisotolla.

 

Iltapäivällä kävelimme jo tutuilla Fuengirolan kaduilla. Jouluvalot syttyivät heti pimeän tultua. Minä yritin selvitellä, koska joulukortit Suomeen pitäisi lähettää. Olen hämmästellyt, ettei kaupoissa ole kuin huippuhienoja ja kalliita joulukortteja. Tyydyin turistikortteihin ja kirjoittelin niitä illan mittaan, sillä postinkulku täältä on kuulemma hidasta. Toivottavasti tervehdykset ehtivät ajoissa perille. Huomenna on taas retkipäivä. Suuntaamme nyt länteen, bussilla Marbellaan.

 

to 4.12. päiväretki Marbellaan

Matka Fuengirolasta Marbellaan bussilla 220 kesti melkein tunnin. Tie kulki rannan tuntumassa. Näimme kauniita valkoisia taloja ja tuuheita pinjametsiköitä. Perillä hakeuduimme vanhaan kaupunkiin. Cafe cortadot ja tostadas con tomate (tomaattipaahtoleivät) appelsiinipuuaukiolla auringonpaisteessa hivelivät silmiä ja makuhermoja.

 

Kiertelimme kapeilla kujilla siestan aikaan. Ei haitannut vaikka liikkeet olivat kiinni, sillä maisemat olivat kuvankauniita.

 

 

Rannalla tuuli. Grillin tuoksu houkutteli meidät syömään sardiineja. Kalat, tomaatti-valkosipulisalaatti ja kylmä valkoviini saivat posket hehkumaan.

 

Kotiin palattuamme Jussi tutkaili puhelimen näytöltä Lissabonin karttaa, minä lueskelin Hemingway kirjakaupasta löytämääni Margaret Atwoodin Oryx ja Crake kirjaa, Terttu ja Immo lähtivät tanssimaan. Kaikki ovat jo löytäneet omat kuviot.

 

Perjantaina vietimme hiljaiseloa Fuengirolassa. Se tarkoitti pitkiä kävelyretkiä rantabulevardilla ja shoppailua lähikaupoissa. Minä rakensin meille espanjalaiseen tapaan jouluseimen. Se on vielä vaatimaton, mutta sitä voi täydentää innostuksen mukaan. Täällä on kauppoja, jotka ovat erikoistuneet jouluteemaan. Pimeän tultua kaduille syttyy toinen toistaan näyttävämmät jouluvalot. On kuin kulkisi satumaassa.

 

Niin ja pitihän se jouluseimi maalatakin. Pyhän perheen kuvaaminen ei ollut ihan minun alaani. Yritin saada akvarelliin enemmänkin tunnelmaa kuin näköisyyttä.

 

la 6.12.2014 itsenäisyyspäivä

 

Päiväretki Tangeriin

• pikkubussilla Fuengirolasta Gibraltarin ohi Tarifaan
• tunnin laivamatka Tangeriin
• näköalakierros bussilla
• kävelykierros medinassa
• marokkalainen lounas
• paluumatka auringon laskun aikaan
• itsenäisyyspäiväkuohuviinit

Meillä oli tällä kertaa vähän erilainen itsenäisyyspäiväohjelma kuin normaalisti. Poikkesimme päiväretkellä Afrikan puolelle Tangeriin. ”Olittekin Afrikan tähden jäljillä, kuinka jännittävää. Toivottavasti ette jatka Kongoon”, Liisa K kommentoi tekstiviestillä.

Lähtö oli aamuseitsemältä. Meillä oli mukava 14 hengen kansainvälinen ryhmä. Tehokas opastyttö Michelle kiinnitti kaikkien rintaan punaisen sydäntarran ja piti sen jälkeen meistä tarkkaa lukua. Hän oli oikea tehopakkaus. Selosti tullimuodollisuudet ja retkikohteet henkeä vetämättä neljällä kielellä. Yhtä tehokkaita olivat myös paikallisoppaat Tangerin puolella. Kuuntelimme mieliksemme pienen pitkään kaapuun pukeutuneet oppaan selkeää saksankieltä.

 

Ennen kuin niin pitkällä oltiin, pikkubussi vei meidät Tarifan niemelle, josta oli vain 14 kilometriä Tangeriin. Aamun ensimmäiset auringonsäteet kajastivat Gibraltarin kallioiden yllä. Merimatka oli tyyni. Perillä saimme seuraksi neljä herraa – yksi ajoi autoa, toinen selosti englanniksi, espanjaksi ja ranskaksi, kolmas keräsi ympärilleen saksankielisten ryhmän ja neljäs vartioi, että kukaan eksynyt ryhmästä kävelykierroksen aikana.

 

 

 

Nautimme siis Afrikan tunnelmista turvallisessa seurassa. Tangerin uusi kaupanki oli länsimaisen oloinen. Tosin katukahviloissa istui vain miehiä.  Joulun kunniaksi katukuvaan oli istutettu tuhansia syklaameja.  Espanjan puolella joulukukka on joulutähti.

Medinassa kävellessämme tunnelma oli kuin menneestä maailmasta.

 

 

 

 

Kapeita kujia, värejä, tuoksuja, ihmisvilinää, kaupustelijoita.

 

 

 

Marokkalaisen lounaan jälkeen pääsimme ostosten makuun. Terttu ihastui punaisiin kimalteleviin nahkatossuihin. Mattokaupassa meille esiteltiin toinen toistaan taidokkaampia tuotteita. ”Meillä on kolmenlaisia mattoja: uusia, vanhoja ja lentäviä”, kauppias esitteli. Minä ostin sen lentävän – lennätän sen parin viikon kuluttua Suomeen. Mauste- ja terveystuotekaupasta tarttui mukaan ihmeitä tekevää argan-öljyä ja aitoa sahramia. Jussi tinki viime metreillä mukaamme bongorummun.

 

Kotimatkalla appelsiininkeltainen kuu seurasi kulkuamme.

 

Ehdimme vielä itsenäisyyspäivätunnelmiin, kun katoin iltapalapöytään sinivalkoisen liinan ja sytytin kynttilän. Jääkaapissa odotteli kylmä kuohuviini. Ihan hyvä juhlailta siitä tuli, vaikka päivä oli pitkä. Harvoin sitä päiväseltään tulee Afrikassa käytyä.

 

Tarina jatkuu minun ja Jussin osalta otsikolla ”Seikkailu Lissabonissa”. Terttu ja Immo päivittävät – toivottavasti – omia täpinöitään.