to 4.12.2014

Sillä seikkailuksi Jussin ja minun ex-temporesuunnitelmaa voi kutsua. Olemme lähdössä kahdestaan neljän päivän pikavierailulle Lissaboniin ilman tarkkaa suunnitelmaa. Olimme lähdössä ilman opaskirjaakin, mutta kun Hemingway kirjakaupasta löytyi tuore Berlizin opas, olihan se pakko hankkia. Fuengirolasta pääsee yöbussilla suoraan perille, mutta ajatus yön valvomisesta ei houkutellut. Varsinkin kun bussi olisi ollut aamulla 6:30 perillä.

Istuimme yhden illan lähiravintolan netissä ja surffasimme lentoja ja hotelleja. Iberia tarjosi yhteispakettia vaihtelevin hinnoin ja matkustusajoin. Jos menomatka oli nopea, paluussa joutui viettämään tuntikausia Madridin kentällä. Löysimme lopulta hyvän kompromissin, jossa menomatkalla vaihtoaika oli vain 45 minuuttia, paluussa nelisen tuntia. Hinnaksi tuli vähän vaille 250 euroa hengeltä. Lähtö on sunnuntaina 7.12. ja paluu seuraavana keskiviikkona. Elämä on täynnä yllätyksiä!

 

su 7.12.2014

Kun Tangerin retkestä selvittiin, olikin jo aika pakata reput ja vaihtaa taas maisemaa.  Sunnuntaipäivä vierähti Málagan ja Madridin lentokentillä.  45 minuutin vaihtoaika sai meihin vauhtia.  Kiiruhdimme hengästyneinä viime tipassa lähtöportille.  Lissabonissa kello oli tunnin vähemmän kuin Espanjassa.  Päivästä tuli pitkä, kun innostuimme vaeltamaan yömyöhään alakaupungilla.  En tiedä oliko syynä sunnuntai, sillä keskusaukio ja läheiset kävelykadut olivat mustanaan väkeä.  Soitto soi, näimme katutanssia ja tuliesityksen.  Jouluvalot loistivat häikäisevinä.

 

Päällimmäisenä ensimmäisestä päivästä jäi mieleen kylmyys.  Talvitakki oli toden totta tarpeeseen.  Mittari näytti +14 astetta, mutta ilmanala on hyytävä.  Myös sisällä.  Asumme keskustan tuntumassa Residencial Roxissa, joka on vaatimaton, edullinen ja kylmä.  Onneksi kaapista löytyi varahuopia.  Huomenna aloitamme näköalakierroksen ja tiistaina taidemuseokierroksen.  Näillä eväillä Portugalin joulukuussa.

 

ma 8.12.2014

Täydellinen turistipäivä Lissabonissa

• raitiovaunulla 28E Alfamaan
• kävelykierros kujilla
• sardiini- ja turskapullalounas
  
• kävely alas jokirantaan Baixaan
• nousu funinkularilla Bairro Altoon
• simpukkaillallinen Marisqueirassa Avenida Almirante Reisilla

Berlizin opaskirja oli todella tarpeen, kun suunnittelimme kahden päivän ohjelmaamme. ”Alfama on Lissabonin vanhin, maalauksellisin ja kiehtovin kaupunginosa”, opaskirja hehkutti.  Se oli ilman muuta ykköskohteemme. Ihmettelimme hetken, mistä tavoitamme keltaisen raitiovaunun, jolla kaikki turistit matkaavat sinne.

 

Kas, sehän kulki hotellimme ohi. Hyppäsimme aamukahvin jälkeen kyytiin ja jäimme suosituksen mukaan kyydistä näköalapaikka Miradouro de Santa Luzilla.

 

Sen jälkeen kuljimme rauhalliseen tahtiin de São Jorgen linnoitukselle ja sitten painovoimalla alas kohti jokirantaa. Söimme tyypillisen portugalilaisen lounaan – päivän vihanneskeiton, sardiineja ja turskaa.

 

Ehdottomasti herkullisempi annos oli pieni vahva kahva suussa sulavan ihanan vaniljatortun kera. Tilasimme maistiaisiksi yhden ja heti perään toisen. Tuomme niitä tuliaisiksi Espanjan puolellekin!

 

 

Virkistyneinä kävelimme alakaupungille Baixaan. Aurinko helli kylmän yön ja kylmän aamupäivän jälkeen. Istuimme leveän Tajo-joen rannalla katukahvilassa ja nautimme kiireettömästä päivästä. Maanantaissa oli se hyvä puoli, että taidemuseot olivat kiinni. Huomenna kaikki on toisin..

 

 

Jaksoimme käydä vielä katsastamassa pikaisesti Bairra Alton eli yläkaupungin. Jalat olivat jo sen verran väsyneet, että ilahduimme löytäessämme funinkularin, joka vei meidät jyrkkää katua ylös näköalatasanteelle. Ilta-aurinko valaisi kauniisti kaupungin katot.

 

Ilta pimeni ennen kuin suoriuduimme kotimatkalle.  Rossio-aukion kupeessa joukko ihmisiä seisoskeli pienet lasit kädessä. Vieressä oli pieni kauppa, joka myi kirsikkabrandya. Mekin maistoimme lasilliset. Ne lämmittivät mukavasti.

Avenida Almirante Reisillä, jonka varrella asumme, on paljon pieniä kalaravintoloita. Katselimme jo tuloiltana, miten yhteen niistä oli pitkä jono. Valitettavasti se oli maanantaina kiinni, mutta läheltä löytyi paikallisten suosima pikkuravintola Marisqueira do Liz.

 

Tilasimme pikku- ja sinisimpukoita sekä pullollisen kuplivaa vinjo verdeä. Emme pettyneet. Simpukat olivat tuoreita ja maku oli huikea – kastikkeessa oli runsaasti voita, valkosipulia ja korianteria. Katselimme, kun naapuripöytään kannettiin ensin yksi vadillinen ostereita, sitten toinen. Ehkäpä mekin kokeilemme niitä huomenna!

 

ti 9.12.2014 kulttuuripäivä

• kävelyretki kaupungin pohjoisosaan
• Coulouste Gulbenkianin museo
• metrolla kotinurkille ja pieni siesta
• osteri- ja giganttirapuillallinen
• fadoa Alfamassa

Tuuli riepotti kadulla lehtiä, kun kävelimme aamukahvin jälkeen kohti Gulbenkianin taidemuseota. Näimme matkalla komeita aukioita ja puistikoita sekä vaikuttavia azulejoja. 

 

Tapasimme suomalaisen naishenkilön, joka ilahtui kuullessaan kotikieltä. Hän oli asunut kolme vuotta Lissabonissa ja kertoili, että täällä talvet ovat todella koleita. Parina viime viikkona täällä on satanut rutkasti ja se on viilehtänyt asunnot entisestään. Hänellä tosin oli lämmitys toisin kuin meillä.

 

Olen käynyt Lissabonissa ensimmäisen kerran 1970 luvun lopulla. Silloin sisareni oli Cascaisissa matkaoppaana ja minulle oli ilo käydä häntä tapaamassa parikin kertaa. Gulbenkianin museo teki jo silloin vaikutuksen. Meillä on ollut vuosikymmeniä museon julisteita seinillä.

 

Komea museo oli edelleenkin. Se sijaitsee rehevän puiston keskellä. Museoita on itse asiassa kaksi. Peruskokoelmat keskittyvät vanhaan taiteeseen. Centro de Arte Modernassa on vaihtuvia näyttelyjä.

 

Kiersimme vain jälkimmäisen, sillä voimat eivät riittäneet yhden päivän aikana enempään. Päällimäiseksi vaikutelmaksi jäi, että tyylejä ja tekniikoita oli esillä laidasta laitaan. Myös kollaaseja, joista olin iloinen.

Palasimme metrolla hotellille ja vietimme runsaan tunnin siestan ennen illan haasteita.

 

Me teimme sen – tilasimme Cervejaria Ramirossa puoli tusinaa ostereita, pullollisen vinho verdeä ja kaksi tiikerirapua. Osterit maistuivat mereltä, viini suloisen kirpeältä ja grillatut jättiravut ylellisiltä.

 

Suolainen oli hintakin. Viini ja osterit olivat edullisia, ravut eivät. Lasku oli 60 euroa. Olimme silti tyytyväisiä, sillä tällaisia herkkuja saa harvoin.

 

Keltainen raitiovaunu vei meidät illallisen jälkeen Alfamaan. Löysimme eilisellä kävelyretkellä fadopaikan nimeltä Chapito à Mesa. Esityksiä oli tiistaisin iltakymmeneltä. Jussi lupasi löytää paikan uudelleen. Hän löysikin – kun oli ensin kävelyttänyt minut ylös kukkulalle etsien eilistä reittiämme. Minä hermostuin täysin turhasta kävelystä, kun jalat olivat valmiiksi väsyneet. Näinä aikoina, kun puhelimessa oli paikannus.  No, siitäkin selvittiin.

 

Esitys alkoi vasta lähempänä yhtätoista. Kuuntelimme tunnin verran kaihoisia fadon sävelmiä, mutta sitten oli aika palata kotikulmille – kävellen.

 

ke 10.12.2014

matkapäivä Lissabon-Madrid-Fuengirola

Jos olisin kirjailija, otsikoisin Lissabonin vierailumme ”Kolme yötä pakastimessa” ja matkamme takaisin Costa del Solille ”Hitaita tunteja Madridin lentokentällä”. Varustauduimme hyvin. Kävimme Lissabonissa pastelariassa aamukahvilla ja ostimme eväiksi uunituoreita juusto-kinkku ja kananmunasämpylöitä. Turvatarkastuksessa kokoontaitettava korkkiruuvini joutui vaaraan, mutta selvisi. Niinpä meillä oli runsas neljä tuntia aikaa viettää mukavasti lukunurkkauksessa, syödä eväitä ja juoda taxfreesta haettu viinipullo 3:70 omista mukeista. ”Laatuaikaa”, kirjoitin tekstiviestin Tertulle. Hän ja Immo viettivät tänään päivän Málagassa. Illalla kotiuduttuamme ensimmäinen toiveeni on kuuma suihku ja sen jälkeen kolmen erossaolopäivän jälkeen kokemusten vaihto.