to 11.12.2014 Fuengiralopäivä, lämmintä + 15 astetta

Oli mukava palata kolmen päivän Lissabonin vierailulta kotimaisemiin. Fuengirola on tullut jo tutuksi. Tämä on kuin Hämeenlinna – kaikki on lähellä. Näemme makuuhuoneen ikkunasta ja parvekkeelta läheiset Mijasin vuoret. Aamulenkillä näemme meren. Asuinkorttelissamme on paljon pieniä kauppoja, ravintoloita ja markkinat kaksi kertaa viikossa.

 

Asuntomme tuntuu Portugalin kylmyyden jälkeen suorastaan lämpöiseltä. Tilaa meille neljälle on juuri sopivasti. Espanjalainen ylellisyys on, että kylpyhuoneita on kaksi. Keittiössä on kattiloita, pannuja ja astioita enemmän kuin ehdimme käyttää. Tosin parhaina kokkaushetkinä jokainen hellanlevy on ollut käytössä. Astianpesukone ja pyykinpesukone pyörivät ahkerasti. Voisin hyvin kuvitella tulevani tänne uudelleenkin. Tai johonkin muuhun Costa del Solin viehättävistä rantakaupungeista. Toistaiseksi olemme nähneet Málagan, Torremolinosin, Benaldámenan ja Marbellan. Me emme ole ainakaan vielä tulleet riippuvaisiksi suomalaisyhteisöstä.

 

Tosin suomalainen kirjakauppa on ilo. Minulle sattui pahemmanlaatuinen moka Málagan lennolla. Luin ahkerasti Margaret Atwoodin kirjoittamaa matkakirjaani ja kuinka ollakaan, torkuin koneessa hetken ja laitoin kirjan istuimelle. Sinnehän se jäi. Kyllä harmitti. Mutta ei hätää, lainaan sen kotisuomessa kirjastosta ja jatkan Lumimiehen, Craken ja Oryxin kiehtovaa tarinaa. Hain tilalle Hemingwaysta uutta lukemista. Heittäydyin romattiseksi ja valitsin nuoruusaikojen suosikkini L.M.Montgomeryn. En sentään Anna- tai Emilia-kirjoja vaan pokkarin ”Vanhan kartanon Pat”. Siinä riittää herkistelyä kotimatkalle asti.

Meillä on meneillään tämän matkan viimeinen hieronta-aamupäivä. Immo tilasi kahden tunnin käsittelyn. Jussille ja minulle riittää 45′ paikalliseen hintaan 20 euroa. Ei paha. Varsinkin kun tuttu hierojamme Jori tulee asunnolle, juttelee suomea ja kertoo vinkkejä ruokapaikoista, ostoksista ja retkikohteista.

 

Iltapäivällä otin malliksi kukkakimpun, jonka ostin aamukävelyllä. Kukkien maalaaminen on aina rentouttavaa. Yllättävätkin värit sointuvat. Yritän kuvissani tavoitella enemmänkin tunnelmaa kuin näköisyyttä. Mutta tottahan ne kukiksi tunnistaa. 

 

Iltakävelyllä ennen kotilounasta – tonnikalapihvejä ja Immon avocadopastaa – kävimme Jussin kanssa testaamassa pankkiautomaatti Sabadel. Jori tiesi kertoa, ettei nostosta tarvitse maksaa ekstraa.  Kaiken lisäksi kone puhui suomea!  Hyvin toimi, kiitos. Ruoka maistui ja olo oli raukea hieronnan ja kävelyretkien jälkeen. Immo ja Terttu lähtivät illan hämyyn tanssimaan, me tyydyimme canastapeliin olohuoneen pöydän äärellä.

 

pe 12.12.2014

päiväretki Málagaan

• junalla Málagaan
• kierros kauppahallissa
• päivän lounas kansankuppilassa
• shoppailemassa vanhassa kaupungissa
• käynti CAC nykytaiteen museossa

Junamatka Fuengirolasta Málagaan sujui jo tottuneesti. Perillä suunnistimme ensimmäiseksi vanhaan kauppahalliin, joka oli näyttävä. Kalatiskit notkuivat outoja otuksia. Vihannespuolella maistelimme maustettuja oliiveja ja ostimme kotituliaisiksi makeita manteleita.

 

Päivän lounaspaikka löytyi aivan hallin kulmalta. Paikka oli hyvin espanjalainen, tilauskin piti tehdä espanjaksi. Suoriuduimme hyvin. Jussi oli tyytyväinen tukevaan alkukeittoon, jossa oli papuja, perunoita ja kunnon läskikimpaleita. Minä tilasin kalakeiton, jossa oli aika outo yhdistelmä currymaustetta, kalanpaloja ja krutonkeja. Pääruokana sain doradoa, oikein hyvää merikalaa. Jussi halusi maistaa turskaa ja sai sitä. Nyt sekin on koettu.

 

 

Meillä on meneillään viimeinen espanjanviikko. Minulla paineet kasvaa löytää poikasille tulaisia. Onneksi lastenvaatekauppa Tuc-tucissa oli toinen toistaan värikkäämpiä ihanuuksia. Halpoja ne eivät olleet, mutta ketäpä me hellisimme jos ei lastenlapsia.

 

Huomenna Fuengirolassa on taas jokalauantaiseen tapaan kirpputori. Ehkäpä sieltä tarttuu vielä lisää lelujakin matkaan.. Olen ostellut jo pikkuautoja ja paikallisia kuvakirjoja.

 

Nykytaiteen museo CAC oli ilmainen. Taidetta oli monenlaista – kiinnostavia maalauksia, taidokkaita valokuvia ja merkillisiä installaatioita. On aina hauska nähdä, mitä suuressa maailmassa tehdään.

 

Taidemuseo uuvutti meidät niin perusteellisesti, ettemme jaksaneet odottaa jouluvalojen syttymistä. Hyppäsimme vielä valoisan aikaan junaan ja ajelimme kiltisti kotimaisemiin.

 

la 13.12.2014 sade- ja kirpparipäivä Fuengirolassa

Vuoret olivat pilvien peitossa, kun heräilimme. Kirpputori feria-alueella käynnistyi hitaasti, sillä sadepisarat häiritsivät tavaroiden levittelyä. Myyjät suojasivat aarteitaan pressuilla ja muoveilla. Minä kiertelin sitkeästi seassa. Tämä oli matkamme viimeinen mahdollisuus tehdä löytöjä. Ja löytyihän niitä.

 

Ostin Annan vauvalle pehmolelun ja potkupuvun, molemmat eurolla. Ostin pikkupojille pikkuautoja, nekin euron kappale. Itselleni adoptoin tummaihoisen vauvanuken. Se pääsee Unicef-mollien hyvään seuraan Hämeenlinnan kotiin.

 

Löytöjeni innoittamana vietin muutaman tunnin parvekkeellamme maalaamalla pari raikasta akvarellia.

 

Iltapäivällä kävimme Jussin kanssa pitkällä lenkillä Los Bolichesissa. Kuinka ollakaan, törmäsimme kauppahallissa Terttuun ja Immoon. Pieni on kaupunki.

 

Myös jouluseimiteemaan törmää joka puolella. Aivan markkinatorin vieressä löytyi näyttävä seimi, jota piti hämmästellä pitkään. Meidänkin pikkuseimeemme löytyi lisäosia: kolme soittoniekkaa ja seepra kirpparilta euron kappale.

 

Illalla meillä oli taas kerran kotiruokaa. Jussi ja minä valtasimme keittiön ja valmistimme sinisimpukoita kerma-korianterikastikkeessa, nam. Terttu, joka ei ole merenelävien ystävä, sai dorada-kalaa ja paistettuja herkkusieniä.

 

su 14.12.2014 retki Los Pacosiin

Silmiimme osui tuoreimmasta Fuengirola.fi -lehdestä mainos:

Olli Joki ”Kuvan monet kasvot”. Taidenäyttely Suomelan salissa Los Pacosissa. Sunnuntaina 14.12. – tarjoilua. Sinne siis. Varustauduimme tuulitakein ja sateenvarjoin. Se oli tarpeen, sillä ilmanala oli kolea ja sadetippojakin tuli päivän mittaan useaan otteeseen. Pahimpien kuurojen aikana onnistuimme olemaan sisätiloissa.

Los Pacosiin oli kävelymatka. Kävimme leivoskahvilla ennen näyttelyä.  Aurinkorannikolla kahviloita ja tuoreita leivonnaisia on tarjolla joka puolella ja hinnat ovat tosi edullisia.

 

 

Suomela löytyi ja näyttely oli kiinnostava. Maalauksia oli paljon ja tarjoilu pelasi. Saimme paikalliseen tapaan viiniä ja tapaksia, mikä sen mukavampaa.

 

Koska olemme kokanneet ahkerasti kotikeittiössä, sunnuntailounas ravintolassa tuntui hyvältä ajatukselta. Päädyimme yhteen Fuengirolan lukuisista kiinalaisista China Cityyn. Minä sain erinomaisen annoksen chilirapuja ja Jussi mehevää appelsiiniankkaa. Terttu söi kanaa ja Immo lammasta. Päiväunet kelpasivat kaikille, kun palasimme retkeltä.

 

Sähköposti on ihmeellinen asia.  Saimme iloisen tervehdyksen Otso-pojalta.  ”Otso piirtää hienon, kyllä mummi on ihmeissään! Mummi on Eppanjassa!”  Mummi kiittää.

 

 

ma 15.12.2014 Benalmádenasta retki vuorille

Jussilla oli aamulla kurkku kipeä ja vähän kuumetta. Terttu keitteli hänelle lehmuksenkukkateetä. Potilas jäi kotiin lepäilemään, kun me muut valmistauduimme päiväretkelle. Sadesäät ovat haitanneet patikkaretkien suunnittelua. Nyt aurinko paistoi ja vuoret näkyivät kirkkaasti sinisen taivaan alla.

Benalmádenasta pääsee köysiradalla ylös Monte Calamorron huipulle 772 metriin. Jos pääsee. Me emme, sillä päivä oli niin tuulinen etteivät köysiratavaunut olleet käytössä.

 

Me kiipesimme. Emme kuitenkaan huipulle, sille polku muuttui niin kiviseksi ja jyrkäksi, ettei mieli tehnyt enää jatkaa. Ylöspäin meno vielä onnistui, mutta alas tullessa oli oltava tarkkana, ettei lähtenyt irtokivien mukana syöksyyn. Minulla oli vielä iso kamera kaulalla, jota piti varoa kuin silmäterää.

 

Maisemat olivat huikaisevan kauniit. Piikkiherne kukki, samoin erilaiset yrtit. Tunnistimme sinikukkaisen rosmariinin ja tuulessa kauniisti huojuvan laventelin. Salvia kasvoi isoina pensaina.

 

 

 

 

Immon askelmittarin mukaan meille kertyi päivän mittaan kävelyä 13 kilometriä. Alastulossa oikaisimme. Loppumetrit alas kadulle olivat lähes pystysuoraa seinämää. Toinen toistamme tukien selvisimme siitäkin. Minäkin, joka en todellakaan ole enää kovin ketterä.

Tyytyväisinä päivän antiin istahdimme aurinkoterassille juomaan oluet ja syömään pienet tapakset lähellä Benalmádenan asemaa. Ne maistuivat niin hyviltä ja niin ansaituilta, että tilasimme toisenkin kierroksen!

 

Kotimatkalla poikkesimme Corte del Inglesin ruokaosastolla. Meillä oli jääkaapissa simpukkakeiton liemi. Ostin siihen lisättäväksi pienen annoksen pikkusimpukoita, joista saimme pastan ja tuoreen korianterin kera oivan iltaruuan. Terttu – ei simpukanystävä – sai tomaatti-valkosipulikastiketta, johon hän oli kovasti tyytyväinen. Ruuat maustoimme Immon poimimalla tuoreella rosmariinilla. Jussi-potilas oli viettänyt rauhallisen päivän ja jaksoi tulla mukaan illalliselle.

 

ti 16.12.2014 matkan viimeinen Fuengirola-päivä

Suunnittelimme käyvämme vielä Málagassa. Olin solidaarinen Jussi-toipilaalle ja jäin hänen seurakseen kotimaisemiin. Terttu ja Immo lähtivät Suureen Maailmaan. Meillä oli jokatiistaiseen tapaan Fuengirolan feria-alueella markkinat. Tarjolla oli hedelmiä ja vaatteita. Suunnistin sekaan nyt vakaalla aikomuksella ostaa jotain itsellenikin. Löysin nahkaiset ranteenlämmittimet – ylelliset Suomen säässä – viiden euron puseron, euron huivin ja 10 euron nahkaisen olkalaukun. Hyvä minä, joka olen oikeasti huono shoppailija. Ostin myös perheen miesväelle joululahjaksi boxereita. Ei kovin omaperäistä mutta käytännöllistä.

Jussi-toipilas lähti kanssani päiväkävelylle merenrantaan. Söimme tutussa kiinalaisessa 5:55 tarjoushintaisen lounaan, joka oli hintansa arvoinen. Joimme päiväkahvit ja brandyt auringonpaisteessa rantakadulla. Katsastimme, onko hiekkalinnataiteilija saanut paikattua Pamelan rinnat sateen jälkeen. Kyllä oli.

 

Jätin Jussin tekemään Mercadonaan viime hetken tuliaisostoksia. Listalla oli juustoa, kinkkua ja makeisia. Hän on haka tässä lajissa, puolikuntoisenakin. Itse kiirehdin pakkaamaan, sillä lähtö on aamulla.

Hoidimme päivän mittaan asunnon lähtömuodollisuudet. Omistajarouva kävi palauttamassa lämpöpumpun rahasäiliön kolikot, sillä maksamme sähkönkulutuksen mittarin mukaan. Kuukauden vuokran 650 euroa päälle sähköstä, vedestä, kaasusta ja loppusiivouksesta tuli 243 euroa. Olemme yrittäneet säästellä sähköä sen kalleuden vuoksi. Loppulaskuun olimme varautuneet emmekä pitäneet sitä pahana. Kiitokset Kodinonnen Charlotalle hyvästä suomenkielisestä asioiden hoitamisesta ja kiitokset Jorille hyvästä hieronnasta.

 

Meillä oli illalla iloinen jälleennäkeminen Málagankävijöiden kanssa. Söimme läksiäisillallisen kantapaikassamme Caspar II Jaenissa. Siellä oli iloinen tunnelma ja paikallinen ruoka herkullista. Nyt olo on vähintäänkin haikea, sillä neljä viikkoa on vierähtänyt kodikkaasti ja näkemistä riittää vielä jatkoonkin. Ensi talvena, ehkä?

 

ke 17.12.2014 paluupäivä

Matkalaukkujen pakkaus oli tuskaista.  Mitä ihmeen hamstereita me olemmekaan.  Koti on täynnä tavaraa ja lisää pitää vaan hankkia.  Lopputulos oli että minun matkalaukussani oli kilo ylimääräistä, Jussilla kaksi.  Sen lisäksi meillä oli täpötäydet reput ja vielä ylimääräiset kantokassit bongorummuille ja lentäville matoille.  Ei auttanut, kun järjestellä lentoasemalla matkalaukut uusiksi.  Kun tyhjensimme jääkaapin, totesimme että sinne oli jäänyt täysi kuohuviinipullo.   Jussi otti sen mukaan, vaikka kantamista ja vetämistä oli toden totta tarpeeksi muutenkin.

 

Kilautimme iloisina lähtökuohut palkaksi, kun matkalaukuissa oli painot kohdallaan.  Jussin kalavaaka on osoittautunut erinomaiseksi apuvälineeksi.

Lento Suomeen oli pitkä, mutta onneksi oli lukemista.  Helsingissä oli loskakeli, mutta Hämeenlinnaan saavuttuamme sateli hiljalleen lunta.  Ehkäpä pääsemme pikapuoliin joulutunnelmiin.

 

Siispä Hyvää Joulua – Feliz Navidad!