KOUKUSSA KIRPPAREIHIN

Olen oppinut pikku hiljaa nauttimaan kiireettömistä päivistä.  Vaikka olen ollut jo vuosia vapaalla, olen onnistunut ohjelmoimaan kalenterini täpötäyteen.  On ollut kursseja ja kolme vuotta koulua, on ollut päivystyksiä (niitä riittää jatkossakin) ja lastenlasten hoitopäiviä (niitäkin riittää).  Nyt huomaan, että löytyy viikkoja, joissa on vain muutama merkintä.  Aamulla voi katsoa ikkunasta, millainen keli on.  Lähdenkö lenkille vai työhuoneelle vai houkuttelenko Jussin kanssani kylpylään.

Työhuoneeni lähellä on hyvä siisti kirpputori.  Sinne on ilo poiketa juomaan kupillinen kuumaa kahvia ja tekemään löytöjä.  Kuvassa on osa tämänpäiväistä mummi-iloa.  Otsolla on oma pikkukeittiö, johon löytyi taas täydennystä.  Kirjat ja vaatteet kelpaavat aina.  Samoin autot.  Tällä kertaa löytyi ambulassi, edellisellä käynnillä poliisiauto.  Kuvan pöytäliinakin on uusi.  Lupaan aina itselleni, etten osta niitä enää – ja aina ostan!

Olen ollut melkein viikon puolikuuro.  Käytetyin sana on ollut ”täh?”  Toinen korva oli aivan lukossa epäonnistuneen huuhdonnan jälkeen.  Ei auttanut, vaikka hoitaja ruiskutti korvaan vedellä laimennettua pirtua.  Sain uuden ajan vasta tänään.  Sillä välin pehmensin Removaxilla tökkeliä.  Se auttoi, sillä yhdessä hujauksessa – ilman pirtua – korva oli puhdas ja minulla oli ilo kuulla taas tasapuolisesti molemmilla korvilla.  Sain samalla käynnillä jäykkäkouristusrokotuksen, sillä edellisestä oli aikaa.  Mukava kun jotkut asiat hoituvat sujuvasti.

MUUMI-JUTTUJA JA MUUTA MUKAVAA

Tammikuun viimeisenä viikonloppuna Hämeenlinnassa oli taide- ja antiikkimessut.  Minä olen ollut niistä innostunut, mutta koska koti pursuaa tavaraa, maltoin mieleni.  Olimme autolla liikkeellä, joten päätin toivoa retkikohteeksi Kantolanniemen Löytö-Kirppiksen.  Saamme pikkuväkeä kylään sunnuntaina.  Sikspä mukaan tarttui kaikkea tarpeellista – ja vähemmän tarpeellista.  Meillä on potta, mutta se majailee mökillä.  Nyt meillä on kaksi pottaa.  Nalle Puh -lautaset tulevat heti käyttöön ja muumipaidat pesun jälkeen.  Nyt en ostanut yhtään uutta pöytäliinaa.  Pari kippoa sen sijaan mahtuu vielä keittiön vitriinikaappiin.  Minulla on oliivisarjaa ennestäänkin, joten purkki pääsee hyvään seuraan.  Otso toivoi, että Visakin saa ambulanssin.  Sellaista ei näkynyt, mutta luultavasti paloauto kelpaa.