uusitut hikipisarat saivat tutun osoitteen

hikipisarat_vanha

Minulla on ollut seikkailu toisensa jälkeen kotisivujen historiassa.  Jos olisin aloittaessani tiennyt, miten työlästä (pojalleni Miikalle) ja miten kiehtovaa (minulle) lähes päivittäinen kirjoittelu on, olisin miettinyt kaksi kertaa.  Kaikki alkoi siitä, kun sain Yleisradion työvuosinani palkallista kouluttautumislomaa keväällä 2003.  Opiskelin luovaa kirjoittamista ja suoritin tietokoneen AB-ajokortin.  Ensimmäiset kotisivut syntyivät harjoitustyönä.  Olin niistä kovasti ylpeä.

 

kotisivut

Kun blogikirjoittelu ja valmiit blogipohjat yleistyivät, siirryin kirjoittelemaan matkakertomuksia vuodatus.net -sivuston alle.  Homma toimi sujuvasti siihen asti, kunnes ilmaisohjelmalta kaatui serveri ja kahden vuoden kuvat hävisivät – kirjaimellisesti – taivaan tuuliin.  Tekstit ovat edelleen jäljellä, mutta kuvat puuttuvat.  Tokihan minulla on ne tallessa omalla koneella, mutta kuvien päivittäminen jälkikäteen tuntui turhauttavalta.

Poika tuli taas apuun ja ehdotti uudeksi alustaksi WordPress.com -sivustua.  Hän räätälöi minulle omannäköisen kokonaisuuden, joka näkyy otsikkokuvassa.  Miika huolehti itse varmuuskopioinnista, mutta ei osannut ennakoida, että äiti on hulluntarmokas kirjoittelija.  Niinpä ylläpito tuli sen verran raskaaksi, että oli pakko vaihtaa blogi turvallisempaan ympäristöön.  Materiaalin siirto sujui hyvin, mutta osoitteen kanssa oli ongelmia.  Halusimme molemmat, että tuttu nimi säilyy.  Palveluntarjoajat vakuuttivat, ettei siihen ole mitään esteitä.  Paitsi käytännössä.  Kesti melkein neljä kuukautta niin, että uusi blogi toimi väliaikaisessa osoitteessa.  Lähettelin tutuille tietoa, missä mennään.  Viimeisen kuukauden ajan harmitti, kun osoitteessa hikipisarat.net luki tylysti englanniksi, että tili suljettu.  Jussi lohdutti, että se tarkoittaa vain, ettei köyhällä taiteilijalla ole ollut rahaa tilillä…

Olen oppinut runsaan kymmenen vuoden vankalla kokemuksella, että kirjoittelu koukuttaa.  Sen avulla elämä rytmittyy, tulee kirjattua arjen kulkua ja juhlahetkiä.  Muistan ottaa ahkerasti valokuvia, kun tapaamme lastenlapsia.  Seuraan vuoden kiertokulkua ja ikuistan omaksi iloksi kukkien väriloistoa.  Matkoilla kamera kulkee aina kaulalla.

Hauskimpia hetkiä olen viettänyt kokkauksen parissa.  Meidän perheessä syödään nykyään kauniisti aseteltuja annoksia, jotka muistan kuvata – useimmiten – ennen ruokailua.  Taidekuvat ovat taiteen laji sinänsä.  On etuoikeutettua pitää omilla sivuilla omaa taidegalleriaa.  Kaikki tämä jaksaa viehättää edelleenkin.  Varsinkin, kun saan aina silloin tällöin palautetta.  Sitä tulee enemmänkin sähköpostiin kuin suoraan blogiin.  Onhan se silloin henkilökohtaisempaa.

Nyt vuoden 2015 maaliskuussa voin ylpeänä esitellä – minulla on käytössä entistä ehompi hikipisarat.net -sivusto.  Toivotan lämpimästi vanhat ja uudet lukijat viihtymään!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.