Kun talossa on kaksi pikkupoikaa, ruokaa kuluu aivan eri malliin kuin tavallisesti.  Pikku-Miska syö jo perunaa ja porkkanaa, Samu melkein mitä vain.  Välipaloja kuluu ja pikaruokaa tarvitaan, kun tullaan nälkäisinä ulkoa.  Kananmunat ovat oivaa ravintoa.  Niistä saa vaikka mitä ja aina maistuu.

 

Teimme Samun kanssa herkkusieni-tomaattimunakasta iltapalaksi runsaan oreganon kera.  Runsaan siksi, että Samu maustoi seoksen runsaalla kädellä.  Hän osasi rikkoa taitavasti munat kulhoon ja vispasi sen jälkeen rajusti.  Kelpo munakas siitä tuli, joka maistui äidille ja mummillekin.  Pappa ei päässyt jaolle, sillä hän oli mökillä kevätaskareissa.

 

Seuraavana päivänä lupasin kokata Annalle hänen herkkuaan sieniä.  Anna epäili, miten Samu suhtautuu metsäsienikastikkeeseen, sillä hän on syönyt vain herkkusieniä.  Niinpä minä ostin kaupasta lasten herkkua – kalapuikkoja.

 

Ruokapöydässä kävi sitten niin, että Samu ilmotti ”ei kalapuikkoja” ja söi hyvällä halulla perunoita, sienikastiketta ja porkkanaraastetta.  Kalapuikot kelpasivat Annalle ja papalle.