Su 14.6.2015

• matkan pisin ajomatka alkoi aamuvarhain Kaukasukselta
• runsas aamiainen
• kiertokävelely dinosauruspuistossa ja tippukiviluolassa Kutaisissa
• saslik-lounas, kotiviiniä ja kansantansseja georgialaisen perheen vieraina
• matka jatkui Borjomiin
• yöpala perillä

 

Olin varautunut, että kiertomatkat ovat rankkoja, mutta autossa istuminen (sikaosastolla) aamukahdeksasta puoli yhteentoista illalla oli uuvuttava. Leo oli arvioinut, että päivän ajomatka taukoineen kestää 12 tuntia, mutta hän onkin optimisti. Kaikki ennalta suunniteltu ohjelma piti hoitaa, vaikka tunnit ovat rajalliset. Nyt meitä viivytti käynti Kutaisin kaupunginsairaalassa, sillä yksi matkalaisistamme kaatui Batumissa ja loukkasi itsensä. Sairaalassa hän pääsi röntgeniin ja sai varmistuksen, ettei tarvitse lähteä kesken matkan takaisin Suomeen.

Kutaisi on Georgian toiseksi suurin kaupunki. Se on kokonaan paikallisten asuttama, mutta ankeat harmaat kerrostalokolossit muistuttavat vielä neuvostoajasta. Niiden vastakohtana kaupungista löytyi moderni parlamenttirakennus, jonka edessä liehuivat Georgian ja EU:n liput.

 

Päivän yllätysohjelma oli dinosaurus-puisto, jossa näimme aitoja laavakiveen painuneita jalanjälkiä. Se oli minun mielestäni retken ainoa kiinnostava osuus. Muovidinot puistossa eivät puhutelleet. Ei myöskään kosteankylmä ja pimeä tippukiviluola, jossa koululaiset kirmailivat ja ottivat selfieitä. Kivimuodostelmat olivat kyllä komeita, mutta värivalaistus turhan räikeä. Mehiläistarhuri Erkki oli tyytyväinen, kun näki kallioseinämällä villimehiläisten koloja. Hän yritti kuunnella mehiläisten surinaa, mutta asukkeja ei näkynyt eikä kuulunut.

Tähän mennessä aamiaisesta oli kulunut kymmenen tuntia. Pari olutta matkan aikana olivat olleet virkistäviä, mutta nyt kaipasimme vatsan täytettä. Ja sitä saimme runsain mitoin.

 

Pääsimme vierailemaan oikeaan georgialaiskotiin.  Perhe oli Leon tuttuja.  Pitkä pöytä oli katettu olohuoneeseen kristallikruunujen alle. Alkupalat olivat kaikki itse tehtyjä ja herkullisia. Isäntä paistoi saslikeja ulkogrillillä ja toi ne komeissa miekoissa pöytään. Ja viini virtasi. Saimme isot kannulliset kotitekoista valko- ja punaviiniä ja lisää kannettiin heti, kun niihin tuli vajausta. Teimme myös kiertokäynnin viinikellarissa – isäntä valmistaa juomia 500 litraa vuodessa – ja toisen kiertokäynnin rehevällä kasvimaalla, jonka laidalta löytyi kanalakin.

 

 

Perheen poika oli ammattitanssija ja hän toi iloksemme ryhmän nuoria esittämään georgialaisia kansantansseja perheen olohuoneeseen. Tanssijat olivat silmänilo perinneasuissaan ja todella taitavia esiintyjiä. Annoimme heille raikuvat aplodit.

 

Isäntä pakkasi Leon matkaan ison kanisterin valkoviiniä ja sitten matka jatkui. Torkuimme bussissa aina välillä havahtuen Borjomiin asti. Päivät ovat olleet aurikoisia ja helteisiä. Siksipä hämmästyimme, kun bussissa kiersi tekstiviesti: ”Yle uutiset tänään: Tbilisin eläintarhasta karkasi kymmeniä vaarallisia eläimiä, kun tulvavesi rikkoi aitauksia. Tiikereitä, leijonia ja karhuja”. No huh.

Koska ohjelmassa oli illallinen, se oli myös syötävä, vaikka vatsa oli täynnä edellisestä ruokailusta. Tarjolla oli papupataa, salaattia ja leipää sekä teetä. Hotellin isäntä yritti kaataa meille pontikkaakin, mutta vain ensimmäiset ennättivät saada (mm. minä) ennen kuin Leo ehti sanoa, ettei se ole tarpeen. Ehkäpä huomenna, hän loivensi.

Eikä se ollutkaan, sillä uni tuli ihan ilman yömyssyjäkin. Katsoin kelloa, ennen kuin vedin peiton korville. Se oli 23:50. Sade ropisi kodikkaasti ikkunan takana.

Tarina jatkuu otsikolla ”Borjomin vettä ja Unescon suojelukohteita”