la 11.7.2015 Mökkipäiväkirja jatkuu Oriveden maalauskurssiviikon jälkeen.

”Kolea kesäkuu, hyytävä heinäkuu, erilainen elokuu?”  Jussi säätieteili.  Minä jatkoin ”Sateinen syyskuu, loskainen lokakuu”.  Tässä tämän kesän tunnelmia.  Olin haaveillut, että vietän koko kurssiviikon ulkoilmamaalarina.  Toisin kävi.  Teimme toki luonnoksia sadetauoilla ulkosalla, mutta vasta viimeisenä päivänä perustin leirin taideluokan nurkalle opiston puutarhaan.  Ja nautin.

Palasimme mökille lauantai-iltana.  Jussi vietti muutaman kesäisen päivän Pohjanmaalla sukuloimassa.  Hän otti minut paluumatkalla kyytiin Orivedeltä.

OIin ilahtunut, kun auton perällä roikkui miljoonakukka-amppeli ja takapenkillä komeili kaksi jättihortensiaa.  Mies oli poikennut Alajärvellä tuttavien puutarhalle, jossa kesämyynti oli lopuillaan.  Siksi hinnoissa oli roima alennus.

Vanajavedellä oli aikamoinen aallokko.  Saunan jälkeen oli hyvä istua verannalla vilvoittavassa tuulessa.  Hetken.  Sen jälkeen tuntui hyvältä istua takkatulen äärellä katselemassa tangokuninkaallisia.

 

su 12.7.2015

Aamulenkillä varustus oli lähes talvinen.  Lämpömittari näytti +15 astetta.  Meillä oli tuulitakit päällä, kun kävimme hakemassa sunnuntain hesarin puolentoista kilometrin päästä harjun postilaatikosta.

 

Matkalla löysimme peukalonpään kokoisia kantarelleja.  Ne eivät olleet kasvaneet yhtään runsaan viikon takaisista ensilöydöistä.  Hyytävä heinäkuu vaikuttaa kaikkeen.  No, mansikat punoittivat jo lupaavasti ja mustikanraakileetkin olivat saaneet väriä.  Enää puuttui auringon aromi.

 

Lenkin jälkeen istahdin perkaamaan sienet pihakeinulle.  Muistin yhtäkkiä, että ostimme eilen kotimatkalla pari litraa herneitä.   Minä olen hernehullu.  Voisin syödä hyvän makuisia palkoherneitä lähes määrättömästi.  Nämä eivät olleet kaikkein parhaimpia, mutta kyllä niissä oli kesän maku.

Kolea keli ja sateenuhka keskeyttivät hyvin alkaneen linnajazz-perinteen.  Piknik Hämeenlinnan linnanpuistossa musiikkia kuunnellen on aivan ihana kesätapahtuma, jos aurinko paistaa ja koolla on mukava seurue.  Nyt ei ollut mitään näistä.   Nuoriso on tulossa mökkilomalle vasta viikon kuluttua, jolloin Miikan loma alkaa.  Vakiseuralaisemme Terttu ja Immo olivat matkoilla.

Niinpä otimme käyttöön suunnitelma been.  Minä hain kellarista kylmää olutta ja Jussi tarjoilu sohvanurkkaukseen graavilohileipäsiä.  Katselimme takkatulen lämmössä YLE Teemalta hersyvän Billy Wilderin elokuvan ”Poikamiesboksi”.  Se tuntui ylelliseltä.  Tosin odottelen edelleen niitä lämpimiä tyyniä kesäiltoja, jolloin istumme ulkona katsomassa auringonlaskua…

 

ma 13.7.2015

Säätiedotus lupaa alkavalle viikolle poutaa ja viileää.  No, menetteleehän sekin.  Ainakin meillä on hyvät lenkkikelit.

Kotipihaan oli putkahtanut uusia kukkia viikon poissaolon jälkeen.  Keväällä istuttamani sormustinkukat ilahduttivat kukkimalla heti ensimmäisenä kesänä.

 

Siskon pihalta siirretyt päivänliljat säteilevät kirkkaan keltaisina kesästä toiseen.  Malvat aukeavat tuota pikaa, samoin valkoiset kellokukat ja pihajasmiini.

 

Vaikka päivä oli koleankylmä niin sisällä kuin ulkonakin, illalla tuuli tyyntyi ja me siirryimme saunan jälkeen rantakeinulle.  Jussi löysi kellarista vuosikertapullon.  Hän oli vuonna 1989 Erkki L:n kanssa työmatkalla Japanissa.

 

Pullollinen Traditional Japanese Umeshua oli unohtunut – tai tarkoituksella jätetty – kellarin kätköihin.  Nyt meillä oli juhlallinen hetki korkata se ilman sen kummenpaa syytä juhlaan.

Choyan maku muistutti sherryä.   Sisällä vihreässä pullossa oli pyöreitä hedelmiä, jotka näyttivät luumuilta.  Jussi tutkaili myöhemmin netistä, että ne olivat oikeasti aprikooseja.  Maku oli mielyttävän hapokas.  Olipa yllätyksekäs löytö.

 

Aperitiivien jälkeen tuli nälkä, sillä lounaskeitto oli kirjaimellisesti kevytruokaa.  Kiehautin pienen annoksen pastaa ja paahdoin tomaattikeiton joukkoon herkkusieniä.  Tuoreta metsäsieniä ei aamun lenkillä löytynyt.  Istuimme iltayhdeksältä ulkopöydän äärellä ja hämmästelimme, että tarkenimme.

 

ti 14.7.2015

Aamu valkeni aurinkoisena.  Tulisiko tänään kesä?  Luomuohrapuuro ja aamukahvi antoi Jussille voimia jatkaa kesäprojekti numero ykköstä.

Se on kaide rantakeinun tasanteelle.  Siitä on nimittäin suora pudotus rantakivikkoon.

 

Minä lähdin metsäretkelle vain kamera kaverina.  Metsä on minulle henkireikä. Olen vaeltanut mökin lähimaastossa kuusivuotiaasta lähtien.

Lenkkeilen ympäri vuoden, mutta kesäiset vaellukset luonnossa ovat parasta mitä tiedän.  Tai tarkemmin ajatellen, kyllä auringonsäteet pihakeinullakin kilpailevat samassa sarjassa.  Niin ja lämpimät kesäillat rannalla.

 

Päivän tuore sanomalehti tupsahtaa postilaatikkoon vasta puolen päivän jälkeen.  Hesarin lukeminen ulkosalla päiväkahvin kanssa on ilo.  Tänään silmiin sattui artikkeli otsikolla ”Ilmaista lomahuvia kaikille”.  Sen sanoma oli, ettei iltasadun lukeminen lapsille ole enää itsestään selvyys.

 

Meillä se on, samoin kuin nuorison perheissä.  Kuvassa on tämän kesän mökkilukemisto.  Taidan osata ne jo tässä vaiheessa ulkoa.  Sekä Otso että Samu sanovat ”Luketaan”.  Ja kun kuvakirja on luettu, he sanovat ”Luketaan uudelleen”.  Ja me luemme.

Otsolla 3v on ollut toinenkin kielikukkanen, joka on saanut Jussin epätoivon partaalle.  Poika tuntee kaikki autot, mutta hänen mielestään ne ovat uutoja.  Pappa opetti: ”Sano au”.  Otso: ”Au”.  Jussi ”to”.  Otso: ”to”.  Jussi:  ”Au-to”.  Otso: ”Uu-to”.  Mummia nauratti.

 

 

ke 15.7.2015

Meillä mökkiläisillä oli vaihteeksi kaupunkipäivä.  Jussi kävi hammaslääkärissä.  Minä pyöräytin kaksi koneellista pyykkiä ja kävin työhuoneella.  Lounasaikaan testasimme tex-mex-ruokaa.  Jussi söi tukevan purilaisen, minä kasvisburriton.  Totesimme, että annokset olivat turhan raskaat.  Söimme kevennykseksi pari litraa erinomaisen maukkaita herneitä.  Niitä löytyi jo sopuhintaan Hämeenlinnan torilta.

Paluumatkalla mökille poikkesimme kahdessa kirjastossa.  Pääkirjastosta löytyi Jeff Vandermeerin uutuuskirja ”Hävitys”.  Helsingin Sanomat hehkutti sitä viime viikolla mystisenä seikkailuelämyksenä tv-sarja Lostin hengessä.  Minähän kiinnostuin heti ja olin kovasti tyytyväinen, kun kirja löytyi hyllystä.

 

Toinen kiinnostuksen kohde oli sattuneesta syystä keskiaika.  Hämeen keskiaikamarkkinat lähestyvät.  H-hetki on viikonloppu 21-23.8.2015.  Meillä paperihuonelaisilla on siellä torikoju ja minä esiinnyn ennustajaeukkona.

 

Pukuvuokraamo löytyi Hämeen linnasta ja minä varasin koltun.  Odotan jo innolla tapahtumaa.  Parolan kirjastosta löytyi uskonvahvistukseksi tietopaketti ”Keskiajan puvut”.

 

Ilta mökillä oli mitä kaunein.  Ilta-aurinko oli lempeä ja minä viihdyin uuden kirjani parissa rantakeinulla lähes auringonlaskuun asti.  Koska säätiedotukset lupaavat jatkossakin koleaa, aurinkohetket tuntuvat entistä paremmilta.

 

to 16.7.2015

Tänään on luvassa sadetta ja ukkosta.  Ainakin aamulla ilma oli raikas ja aurinko pilkisteli.

Luonto oli uskomattoman vihreä.  Sain tehdä taas aamulenkin yksin, sillä Jussilla oli projektipaineita.

 

Sinisiivet ja muut pikkuperhoset kisailivat peltotiellä.  Muutama suostui jopa valokuvamalliksi.

 

Kotipihalla valkoiset malvat ovat auenneet.  Olen siirtänyt niitä Jussin Leena-siskon pihalta.  Hyvin ovat juurtuneet.