”Millaisen syntymäpäiväkakun haluat?” Laura kysyi Otsolta.  ”Ison paloautokakun!”, poika ilmoitti.  ”Pii-paa”, pikkuveli Visa vahvisti.  Laura-äiti otti haasteen vastaan.

Hän piirsi luonnoksen ja askarteli juhlia edeltävänä yönä aamupuolelle asti, ennen kuin taideteos valmistui.  Juhlakansa hurrasi, kun hän kantoi kakun pöytään.

 

 

 

 

Päivä Kauklahdessa oli aurinkoinen ja lämmin.  Ennen kuin koti oli juhlakunnossa kaikilla oli hiki.  Minä vein pikkupojat metsäretkelle, jotta olimme pois jaloista.

”Onpa täällä hienoa!”  Otso hämmästeli palatessamme, kun lelut oli kerätty olohuoneen lattialta.  ”Hetken”, Miika totesi lakonisesti ja oikeassa oli.  Kun juhlat olivat ylimmillään, olohuoneen matolla oli leluja enemmän kuin koskaan.

Päivän bravuuri kakun lisäksi oli tramboliini.  Siinä pomppi parhaimmillaan kymmenenkin lasta.  Laura ja Miika pitivät vuorollaan järjestystä etteivät pienimmät jääneet alle.

 

Me palasimme illan suussa takaisin Hämeeseen.  Minä lupauduin pitämään sunnuntaina 9.8.2015 Elomessujen aikaan Galleria Paperihuoneen poikkeuksellisesti auki keskipäivän tunnit.  Toivottavasti messuvieraat löytävät meidätkin.  Kesä on edennyt niin pitkälle, että meillä on meneillään viimeinen viikko.  Sitä kannattaa vähän hehkuttaa.  Anna-tyttären muru-lastenvaatteet ovat menneet hyvin kaupaksi.  Mutta vielä on myytävää jäljellä.  Samoin grafiikkaa ja taidekortteja.