pe 28.8.2015

• opastettu kierros, ensimmäinen kohde Bosan kylä
• toinen kohde Santu Antinen nuraghi
• kolmas kohde Monteleonen Rocca Dorian vuoristokylä

”Tutustu vehreään Sardiniaan”. Finnmatkojen retkiesite otsikolla ”Sardinian suosikkimme” hehkutti. Minä halusin nähdä keskiaikaisen Bosan kylän ja tietysti nuragheja. Kolmas kohde leipämuseo vei ajatukset Viipurin rinkilöihin, mutta museo oli jotain aivan muuta.

Oppaamme Eeva oli italialainen. Hän puhui hyvää suomea, sillä äiti oli suomalainen. Saimme kuulla retkipäivän aikana hilpeitä omakohtaisia vertailuja kotimaamme ja Italian oloihin.  Hän oli keksinyt oivan keinon pitää retkeläiset aikataulussa.  Jos myöhästyi taukopaikoilla bussista, joutui laulamaan suomalaisia lauluja mikrofoniin.  Kukaan ei myöhästynyt.

 

Bosan keskiaikainen kylä sijaitsi hotelliltamme noin 80 kilometriä etelään. Reitti korallirannikkoa pitkin oli kaunis. Algheron tunnus on punainen koralli, jota sukelletaan merestä. Luvat ovat todella tiukassa, kertoi opas. Suomen luonnonsuojelijat tänä päivänä ovat sitä mieltä, ettei koralleja pidä ostaa. Emme ostaneet.

 

Tien varressa kasvoi tiuhassa matalaa pensaikkoa, machhiaa. Tunnistimme yrttejä kuten rosmariinia ja salviaa. Tunnistimme viuhkapalmuja, villiparsaa, villipäärynäitä ja viikunakaktuksia. Mutta paljon jäi tunnistamatta. Myöhemmin näimme kukkuloilla korkkitammia ja oliivipuita. Olimme onnekkaita, sillä Eeva hihkaisi: ”Katsokaa, kukkuloiden yläpuolella liitelee kaksi hanhikorppikotkaa”.

 

Bosa osoittautui viehättäväksi pikkukyläksi Temo-joen rannalla. Teimme yhdessä kävelykierroksen, joka huipentui lasillisiin paikallista malvasia-viiniä.

 

 

Saimme pari tuntia vapaa-aikaa kierrellä sokkeloisilla pikkukujilla. Söimme Jussin kanssa lounaan keskusaukiolla.

 

Tilasimme jo tuttuun tapaan spaghettia ja risottoa. Tänään ei ollut pizzapäivä.

 

Nuraghikulttuuria tavataan vain Sardiassa. Näkemämme Santu Antinen nuraghi oli suuri ja vaikuttava.

 

 

Pääsimme kiertämään sen sisällä. Kokemus oli hämmentävä.

 

Matka jatkui serpentiinitietä ylös vuoristoon. Leipämuseo kuulosti oudolta. Olin täysin häkeltynyt, sillä leipätaikinasta oli tehty Taidetta.

 

Emäntämme toimi oppaana ja kertoili eloisasti leipäkulttuurista. Näimme toinen toistaan hienompia luomuksia.

 

 

 

Eikä siinä kaikki. Istahdimme kierroksen jälkeen näköalaparvekkeelle ja maistelimme keksejä, ohutleipää ja mainiota myrttilikööriä. Kiitimme kierroksen jälkeen Eevaa aivan loistavasta päivästä.