Taas on se aika vuodesta, että omenoita on tai ei ole.  Tänä vuonna on.  Entisen kotitalomme vanhat omenapuut Espoossa tuottivat hyvän sadon.  Miika toi mökillä käydessään kassillisen enemmän tai vähemmän rupisia omenoita.  Vaikka ulkonäkö ei ole priima, maku on.

 

Minä pilkoin parhaat kattilaan ja keittelin kymmenisen minuuttia hilloksi.  Lisäsin vain ripauksen sokeria, sillä ne muuttuvat keitettäessä makoisiksi.  Jätin hillon karkeaksi, jotta hampaillakin on töitä.  Löytyy tekstuuria, niin kuin ruokaohjelmissa muodikkaasti sanotaan.

 

Omenapiirakka syntyi vaivattomasti kaupan pakastetaikinasta.  Nykyään on saatavina jopa pyöreitä taikinalevyjä.  Esipaistoin sitä viitisen minuuttia, vaikkei pakkauksen ohjeessa sitä edellytetty.  Varmistin, että pohja kypsyy kunnolla.  Levitin kerroksen rahka-kermaviiliseosta ja sen päälle omenanlohkoja, sokeria ja kanelia.  Tarjosin vaniljakastikkeen kera.  Helppoa ja aina hyvää!

 

Miika oli ottanut herkän kuvan Visasta ja Otsosta omenahommissa.