”Kuinka nähdä ja olla näkymättömissä”.  Me kirjoittajakurssilaiset näimme taas kerran Galleria Koneessa erilaisen näyttelyn.  Pia Kousa oli laittanut esille mielenkiintoisia pigmenttimustevedoksiä, jotka muistuttivat entisajan muotokuvia.  Hän oli tavoitellut niissä kolmeuloitteisuutta.  Lopputulos oli hämmentävä kun kuvat elivät.

Opettajamme Päivi antoi ensimmäiseksi tehtäväksi miettiä sanaa katse.  Toiselle tehtävälle annoin nimeksi silmä.  Saimme valita yhden valokuvista ja miettiä, mitä kuvattava oli kuvaushetkellä ajatellut.  Kolmannessa harjoituksessa mietimme yhdellä lauseella konkreettisesti, millainen ajatuskupla sopi kuhunkin kuvaan.  Mielikuvat olivat saman henkisiä.  Tuli taas sellainen tunne, että kuvien tarkastelu ryhmässä antaa paljon enemmän, kuin mitä niissä yksin näkee.

Marraskuun kirjoittajakurssin aikaan katselen aasialaista elämänmenoa.  Silloin teemana on Aulanko.  Ihan vähän harmittaa etten pääse.  Elämä on täynnä valintoja.