su 20.12.2015

Vuosi 2015 lähenee loppuaan.  Ilmastonmuutoksesta on tullut niin totta.  Muistan montakin mustaa joulua, mutta nyt tuntuu että pimeät, märät ja tuuliset kelit ovat tulleet jäädäkseen.  Eniten kammoksun liukkaita jääkelejä.   Olimme marraskuun syksyä paossa Aasiassa.  Se auttoi vain hetkellisesti.  Aurinkopäivät ovat kaukana takana.  Emme malta viettää talvikuukausia etelässä, sillä neljä pientä poikasta ovat etusijalla.  Neljävuotias Otso muistaa sanoa useinkin, että on mummi-ikävä.  Ei sellaista voi ohittaa.

 

Vuosi on ollut haastava.  Suurin tapahtuma oli kesägalleriamme Hämeenlinnassa.  Eikä se jäänyt vain kesätapahtumaksi.  Teimme rohkean päätöksen ja luovuimme Vanajantien graafikanpajastamme.  Lokakuun alussa siirsimme koko pajan Arvi Karistonkadulle.  Samalla ripustimme kahdeksan osakkaan yhteisnäyttelyn ”Paperin huumaa” gallerian puolelle.  Olemme pyörittäneet galleriaa omin voimin koko syksyn.  Se tarkoittaa käytännössä yhtä päivystyspäivää niiden osalta, jotka eivät ole työelämässä.  Homma on toiminut hyvin, joskin olemme odottaneet enemmän kävijöitä.  Toivottavasti sekin korjautuu sitä mukaa, kun galleriamme tulee tutuksi.

 

Tulevan vuoden suhteen olemme toiveikkaita.  Käynnistimme julkisen haun galleriaan ja saimme kokonaista 16 hakemusta.  Se on enemmän kuin kuukausia ensi vuodessa.  Siksipä vuosi 2017 näyttää sekin lupaavalta.

Kotirintamalla ei ole tapahtunut ihmeempiä.  Uusia vauvoja ei ole tiedossa.  Poikaset ovat nyt 1, 2, 3 ja 4,5 vuotiaita.  Pikku-Miska kulkee vielä äitinsä kainalossa, Samu on päiväkodissa.  Visa ja Otso ovat hekin kotihoidossa, mutta Otsolla on kaksi kerhopäivää viikossa ja sen lisäksi musiikki- ja liikuntaharrastukset.

Vietimme kesäkuukaudet mökillä.  Suurin ponnistus oli vierasmajan pystytys syksyllä.  Se sujui mallikkaasti, kiitos siitä tarmokkaan talkooväen.  Urakka jatkuu keväällä.  Toivottavasti saamme majaan ensi kesänä paljon vieraita.

 

Kurssisyksy Vanajaveden opistossa oli masentava.  Ilmoittauduin kahdelle taidekurssille, mutta ne peruuntuivat vähäisen osanottajamäärän vuoksi.  Olen toiveikas kevään suhteen.  Olen ilmoittautunut uusille taidekursseille ja jatkan viikottaista venyttelyä, joka tekee ihmeen hyvää.  Jussi jatkaa joogaharjoituksia.  Olen mukana myös Tuomelan Martoissa.  Toiminnasta on ollut paljon iloa, kiitos siitä reippaiden marttasiskojen.

 

Yhtään lomamatkaa ei ole varattuna – vielä.  Minä seuraan äkkilähtöjä Rantapallo.fi –sivustolta.  Eläkeläisillä on etulyöntiasema, sillä enää ei tarvitse sovitella matkoja loma-aikoihin.  Olemme ottaneet riskin ja varanneet lukuisia kertoja jokerimatkoja.  Se tarkoittaa, että kohde on kyllä tiedossa, mutta hotelli ei.  Kertaakaan emme ole pettyneet.  Päin vastoin, olemme viettäneet sesongin ulkopuolella luksus-lomia vähällä rahalla.  Siihen pyrimme jatkossakin:)

 

Olen kirjoitellut ahkerasti kuluvan vuoden arjesta ja tietenkin myös matkaelämyksistä.  Kokosin hengentuotokset Matkatarinat -sivulle otsikon ”Tarinoita kotisuomesta” alle.  Vuosia sitten kirjoituskurssilla neuvottiin, että kannattaa kirjoitella päivittäin vaikka muutama rivi elämänmenosta.  Se auttaa jäsentämään kokemuksia.  Minusta on hauska lueskella joskus vanhoja päivityksiä.  Sitä en tiedä kiinnostavatko ne ketään muuta.