Meille ensikertalaisille Japani oli yllättävä, kiehtova, osin haastavakin sukellus toisenlaiseen kulttuuriin ja ihmismereen.

 

*  Idän eksotiikka
Geishat, sumopainijat, ninja-riksanvetäjät, buddhalais- ja shintotemppelit, paperilyhdyt, suurkaupunkien värikkäät neonvalot, pachinko-pellihallien raikuva musiikki ja kuulien kilinä, ihmisten ystävällisyys ja hymyt, väenpaljous, hyvin hoidetut puistot ja puutarhat.

 

*  Kulttuuritarjonta
Kiotossa riitti silmänruokaa.  Buddhalaisia ja shintotemppeleitä oli tuhansia.  Siellä voisi viettää hulvattomasti aikaa pelkästään kiertelemällä tunnelmallisissa temppeleissä ja niiden taidokkaasti rakennetuissa puutarhoissa.

 

Gionin vanhoissa kortteleissa oli häivähdys mennyttä maailmaa.  Tokio on pilvenpiirtäjien kaupunki, josta löytyy sekä huikaisevaa arkkitehtuuria että perinteistä taidetta.  Suosittelen lämpimästi kansallismuseota, joka on todellinen idän aarreaitta.  Hiroshima on atomipommin jälkeen täydellisesti jälleenrakennettu suurkaupunki.  Käynti atomipommimuseossa sekä lähellä sijaitsevalla Miyajiman temppelisaarella herkistivät kokeneemmankin matkailijan.  Osakasta näimme vain ohikiitävän väläyksen matkalla lentoasemalle.  Suurkaupunki sekin.

 

 

*  Täsmällinen ja tehokas liikenne
Japan Rail passi maksoi itsensä moneen kertaan, sillä käytimme ahkerasti sekä luotijunia että kaupunkien paikallisliikennettä.  Vaikka juna- ja metrokartat näyttivät ensi silmäykseltä japaninkielisine teksteineen yhdeltä sekasotkulta, ne olivat helppolukuisia, englanninkieliset tekstit löytyivät ja värikoodit helpottivat suunnistusta.  Junat olivat juuri niin täsmällisiä, kuin opaskirjat kertoivat.  Paikkavaraus luotijunissa oli ilmainen ja juna tuli täsmälleen siihen kohtaan laituria, jossa lippuun merkitty vaununumero oli.  Juniin sai ostaa asemilta toinen toistaan herkullisempia eväsboxeja.  Lisäksi vaunuissa kiersi myyntikärry.  Eikä aikatauluja tarvinnnut lukea kovin tarkkaan, sillä junia kulki tiuhaan.  Kaduilla sai olla tarkkana, sillä vasemmanpuoleinen liikenne yllätti aina.

 

 

*  Katumuoti
Minua huvitti, kun luin Tokio Passista (suositeltava opaskirja), että Japanin suurilla rautatieasemilla ja aukioilla voi harrastaa ihmisten katselua.

Se osoittautui kirjaimellisesti todeksi, sillä kaduilla liikkui mitä mielikuvituksellisempiin asuihin pukeutuneita japanilaisia.  Varsinkin nuoria.  Kiotossa bongasimme kimonopukuisia naisia.  Huippuelämys oli Gionin vanhoissa korttelissa, kun palasimme iltamyöhällä musiikkiteatteriesityksestä pääkadulle.  Sateen seasta vastaamme sipsutti kuvankaunis yksinäinen geishatyttö sateenvarjoa kantaen.  Vain hänen valkoiseksi maalatut kasvonsa hohtivat pimeässä yössä.  Tunnelma oli kuin vanhasta elokuvasta.

 

Koulupukuun pukeutuneet nuoret liikkuivat aina muutaman hengen joukoissa.  Varttuneemmat nuoret käyttivät minihameita tai shortseja ja pitkiä mustia povisukkia sekä korkeakorkoisia kenkiä tai saappaita.  Monella näkyi olevat villamyssy päässä syyshelteessä.  Tokiossa varsinkin Harajukussa vastaan tuli nuoria tyttöjä, joiden pukumuoti oli aivan omaa luokkaansa.  Kimonoita näki vain iäkkäämpien rouvien yllä.

 

* Ruoka
Japanilainen ruoka lienee yksi maailman terveellisimmistä.  Aamiaiskattaus oli pienoistaideteos.  Maku olikin sitten toinen juttu.  Pari kertaa kokeilimme, mutta päädyimme aika pian länsimaiseen tarjontaan.  Minun makuuni olivat sushit ja sashamit, pojat suosivat tiriseviä liha- ja kanavartaita sekä uppopaistettuja tempuroita.  Ihailimme japanilaisten taitoa tehdä muovimalleja ruoka-annoksista.  Parhaimmat olivat todellista silmänhämäystä.  Kerran osoitin pojille, miten upeita kala-annoksia näyteikkunassa on tarjolla.  Räpäytin kaksi kertaa silmiä, kun huomasimme ne muovikaloiksi.

 

Hintataso on hieman Suomea edullisempi, jos syö kansanpaikoissa.  Kriteerimme oli, että ruokapaikoissa on porukkaa ja mielellään japanilaisia.  Ruoka oli aina erinomaista ja taatusti tuoretta.  Misokeitto, vihreä tee, riisi ja merilevä kuuluivat aina lounasannoksiin.

 

*  Juoma
Ravintoloissa asiakas tuntee itsensä odotetuksi vieraaksi, sillä hän saa heti eteensä kosteuspyyhkeen ja lasin kylmää vettä.

 

Asahi ja Sapporo -olutta kului matkamme aikana melkoisesti.  Hinta-laatusuhde oli hyvä.  Sakeakin kului.

 

En oppinut pitämään siitä, mutta join silti.  Lämmitettynä se oli parhaimmillaan.  Japani ei ole mikään viinimaa, mutta tuontiviinejä sai kohtuullisen edullisesti.  Vihreää teetä tarjottiin joka paikassa sekä kylmänä että kuumana.  Se oli erinomaisen hyvä janojuoma.  Myös Japanin vesijohtovesi oli juomakelpoista.

 

 

*  Yleistietoa
1000 Japanin jeni JPY = 6.83 euroa (siis vuonna 2008).
Kello on Japanissa kesa-aikana kuusi tuntia enemman kuin Suomessa.
GSM -puhelin ei toimi Japanissa.

testiryhmä Jussi, Leena ja Immo Tokion Shinjukussa