ke 23.12.2015

Meillä on joulukuusi, vaan ei kuusenjalkaa.  Tai on, vaan emme tiedä missä.  Jussi lähti etsimään sitä mökiltä.  Vaarana on, että meilläkin on pian yhtä vino kuusi kuin Hämeenlinnan torilla oli.  Se oikaistiin.  Minä olen ollut tänään joulupukin apulainen.  Oli ilo pakata lastenlapsille lahjoja.  Niitä kertyi enemmän kuin tarpeeksi.  Aikuisille kertyi vähemmän.  Jussi on toivonut kaulaliinaa (edelliset hukassa) ja  pinon mustia sukkia (parittomissa löytyy).  Taitaa myös saada täsmälahjat.  Minä olen toivonut, että käytämme lahjarahat tuleviin matkoihin.  Jussin eläkevakuutus on nyt käytetty ja tulomme vähenevät rutkasti.  Ehkä tästäkin selvitään.

 

Joulukortit ovat ilo.  Kaikkein parhaita ovat itse tehdyt tai omista valokuvista teetetyt.  Sinipohjaisen kuvassa tunnistan Lauran, Otson, Visan ja Miikan.  Sen takana on kummityttöni Päivin tytöt Pinja ja Iiris.  Keskellä hymyilevät Jussin Esko-veljen nuoremman pojan Timon tyttäret Emma ja Aino.  Oikealla on Jane-siskon taidekuvia Paippisista.  Hämeenlinnalaiset kiittävät.

Meille on tulossa kahden hengen pieni joulu.  Anna lupaili tulla jouluvieraaksi pikkupoikien kanssa.  Soittelimme eilen.  Liekö joulustressiä, tyttö on flunssassa ja Samu kuumeessa.  Kehotin juomaan kuumaa mehua ja lepäilemään.  Laitan kaikessa rauhassa omatekoiset joululaatikot niin kuin aina.  Jussi huolehtii kalapöydän antimista.  Kinkkua meille ei tule, mutta savuporoa kyllä.  Minäkin suostun syömään sitä, onhan se kasvis.

 

Jussi tuli tyytyväisenä mökkimatkalta.  Joulukuusenjalka ja tuikut löytyivät.  Meille taitaa tulla tuossa tuokiossa joulu.

 

Minulla kiehuu keittiössä joulun perinneruoka-ainekset.  Perunat, porkkanat ja punajuuret.  Lanttulaatikon olen suostunut ostamaan valmiina.  Lantun tuoksua en kaipaa.  Katselimme eilen illalla televisiosta, miten Jaakko Kolmonen ja Veijo Vanamo valmistivat jouluruokia.  Perinteet olivat kunniassa.   Maassa oli lunta ja joulusauna lämpeni ruuanlaiton ohessa.  Meillä taloyhtiö tarjoaa asukkailleen joulusaunan.  Jussi yritti ehdottaa mökkisaunaa, mutta se tuntui turhan vaivalloiselta näin kurakelien aikana.  Ehkäpä ensi vuonna.

 

to 24.12.2015 jouluaatto

Päivä alkaa valjeta.  Mittarissa on neljä plusastetta ja maa on musta.  Tämähän oli tiedossa eikä siitä miksikään muuttunut.  Joulutähti loistaa ikkunassa.  Ja kohta tuikut joulukuusessa parvekkeella.

 

Meillä on joulurauha, vaikka Suomen Turku ei ole sitä vielä julistanutkaan.  Perinteisiin kuuluu katsoa joka joulu lähetys Brinkkalan talosta.  Muutaman kerran olin paikallakin kuvaussihteerinä television ulkolähetysautossa.  Silloin ei ollut rauhallisesta kotijoulusta tietoakaan.  Oi niitä aikoja, ovat jo kovin kaukana.  Ja hyvä niin.  Nautin nykyään vilpittömästi myös Linnan juhlista kotisohvalla.  Ehdin olla niissäkin  pippaloissa kymmenen vuotta työtehtävissä.  Oi niitä aikoja.  Hyvät muistot jäivät.

 

Kävimme iltapäivällä Hattulan Pyhän Ristin kirkolla viemässä kynttilät rakkaiden haudalle.  Aurinko oli juuri laskemassa ja kynttilät tuikkivat tunnelmallisesti.  Muistan montakin jouluaattoa, kun olemme käyneet haudalla ja lunta on tupruttanut sakeasti.  Liekö ne ajat jo pysyvästi ohi.

 

Oli mukava palata lämpimään kotiin, jota joulukuusi valaisi.  Radio Häme on soittanut pitkin päivää joululauluja.  Ilahduin Tiernapoikien kirkkaasta laulusta.  Se toden totta kuuluu jouluperinteisiin.  Joulusauna sai posket hehkumaan.  Olo oli mukavan raukea, kun katoin jouluateriaa.

 

 

Saimme joulupostia Kauklahdesta.  Kuvanottaja Miika, Visa, Laura ja Otso toivottavat hekin hyvää joulua 2015!

 

Meille tontut olivat jättäneet pehmeitä ja kovia paketteja.  Nyt löytyy mieleistä joululukemista.  Jussi sai Jo Nesbøn uusimman kirjan ”Poliisi” ja minä Katja Ketun novelleja.  Niin ja sain sanaristikkolehdenkin, se kuuluu kiireettömään jouluun.  Kiitos tontut.

pe 25.12.2015 joulupäivä

Vesi lotisee, päivä on pimeä ja tuuli vinkuu.  Olen tyytyväinen, ettemme ole mökillä.

 

Päätin, etten halua edes ulkoilemaan.  Kerrankin voi hyvällä omallatunnolla vetäytyä sohvan nurkkaan lueskelemaan ja katsomaan tv-elokuvia.  Minulla on loppusuoralla toinen osa mainiosta ”Ehtoolehto” –sarjasta.  ”Olet yhdeksäs jonossa”, kirjastotäti sanoi, kun tilasin sen.  Jono eteni nopeasti, sain kirjan viikossa.  Odotan innolla jo kolmatta ja samalla viimeistä osaa.  Kiitos Minna Lindgrenille mainiosta lukuelämyksestä.

Valmiita jouluruokia jäi runsaasti.  Jussi sai aamulla mantelin.  On ilo lämmittää mieleisiä herkkuja.  Vain luumurahka loppui, se oli liian hyvää.  Ehkäpä Jussi valmistaa uuden annoksen, aineksia on vielä, jopa kuohukermaa.

Tänään on hyväkin lepäillä, sillä lähdemme huomenna tapaninajelulle Espooseen.  Tiedän kokemuksesta, että siellä on vilinää ja vilskettä.  Mukavaa sekin.  Toivottavasti myös Annan joukkue tulee.  Samu ja Anna ovat olleet nuhakuumeessa, mutta nyt jo tervehtymässä.  Myös Jaana-sisko lupaili tulla Paippisista.  Ei olla nähtykään aikoihin.  Hän on vielä työelämässä ja viettää vähät vapaa-ajat kotimaisemissa.  Koiranelikon vanhin Pena täyttää huomenna jo 14 vuotta.

 

No lähdimme sittenkin ulos hankkimaan ruokahalua.  Keli oli toden totta aivan kauhea.  Tuuli riepotti ja vettä satoi päin kasvoja.  Tyydyimme kiertämään korttelin.  Lähikoulu on ollut paketissa jo pitkään.  Koululaiset käyvät parakkikoulua.  Oikaisimme tyhjän pihan läpi.  Graffittitaide on tullut jäädäkseen.  Sitä lajia en olekaan koskaan kokeillut (!).  Puolen tunnin urheilusuorituksen jälkeen palasimme kotiin ja pysyimme visusti sisällä loppupäivän.