la-su 26-27.12.2015

Vietimme pitkästä aikaa sukujoulua Espoossa.  Kun saavuimme lauantaina iltapäivällä, paikalla oli isäntäväki Laura, Miika, Otso ja Visa sekä Jaana-sisko, Raimo ja syntymäpäiväsankari Pena 14v.

 

Olipa tosi hauska nähdä koiravanhus.  Pena lipaisi kättä tuntemisen merkiksi.  Vieraiden lähdettyä Otso leikki loppupäivän Pena-koiraa ja lipaisi kaikkien halukkaiden kättä kielellään.

 

Illalla Anna, Samu ja Miska tulivat joulunviettoon.  Ilo ja meno oli melkoinen, kun iltaruuan jälkeen joulukuusen alta löytyi pino paketteja.

 

 

Pikkupojat olivat vauhdissa ja isommillakin oli hauskaa lasten riemua katsellessa.

 

Niin ja paketteja löytyi toki kaikille.  Kiitos meidän perheen puolesta.  Suut on makeana ja erikoiskahvia riittää pitkäksi aikaa.

Sunnuntaina leikit jatkuivat.  Ulkona oli pieni pakkanen.  Teimme reippaan kävelylenkin, jonka jälkeen jouluruuat maistuivat.  Varsinkin Lauran tekemä herkullinen luumurahka.

Aikuiset nauttivat sen kera Kaizun maanmainioita konjakkiluumuja.  ”Parasta ennen kuin loppuvat”, luki tuoteselosteessa.  Niin totta.  Meidän perhe kiittää tänäkin vuonna tästä perinnelahjasta.  Myös Kaizun vadelmalikööri oli herkullisen makeaa.

 

Iltapäivän kruunasi piparkakkujen leipominen.  Otso ja Samu toimivat leipurimestareina, mummi ja Anna vähän auttoivat.  Piparit jäivät uuniin, kun starttasimme Jussin kanssa Hämeenlinnan suuntaan ennen pimeän tuloa.