ma 18.1.2016

”Olen ehkä lähdössä kolmeksi viikoksi työmatkalle Müncheniin, pääsisitkö lapsenvahdiksi?”  Miika kyseli varovaisesti ensin minulta, ennen kuin otti asian puheeksi kotijoukkojen kanssa.  Totta kai lupasin, sillä olihan se hieno tilaisuus päästä vähän tuulettumaan.  Laurakin suhtautui myönteisti, varsinkin kun hänen Leila-äitinsä lupasi tulla viikoksi avuksi.

Täällä nyt ollaan lumisessa Espoossa.  Ja lisää satoi.  Tulin aamujunalla Hämeenlinnasta.  Hain Otson kerhosta.  Hän on reipas 4,5 vuotias.

Kävelimme yhdessä puolentoista kilometrin matkan Kauklahden kappelilta Kurttilaan.  Matka kesti toista tuntia, sillä pikkumiehellä riitti lumileikkejä.

 

Laura ja Visa 2v kotiutuivat samaan aikaan Palttinatalon leikkitilasta.  Päivä oli puuhakas.  Pojat esittelivät minulle kilvan uusia leikkikaluja.  Legot olivat suosikkeja.  Paloaseman rakentaminen oli vielä kesken.  Laura paneutui ammattitaidolla siihen urakkaan.  Minä luin poikasille kuvakirjoja, teimme palapelejä ja leikimme pikkuautoilla.  Linssikeitto ja iltapuuro puolukkahillon kera maistuivat.

 

Illalla Laura sai skypen avulla kuvayhteyden Saksanmaalle.  Kuulimme että sielläkin oli ollut puuhakas ja pitkä työpäivä.

 

ti 19.1.2016

Jotenkin tuli nuoruus mieleen, kun puuhastelin poikasten kanssa aamupäivällä pihaleikeissä.

 

Pakkasta oli 17 astetta, mutta se ei vauhtia haitannut.  Ruuan jälkeen pääsimme taas kerran lempipuuhaamme.

 

Kaksi pellillistä piparkakkuja valmistui hetkessä.  Nam.

 

Illalla minulla oli ilo käydä Otson kanssa bussilla Saunalahden koululla.  Liikkarissa oli teemana leikkivarjo.  Näkymä liikuntasaliin oli oiva, sillä vanhemmat (ja isovanhemmat) saivat seurata neljävuotiaiden vauhdikasta menoa lasi-ikkunan läpi.  Minä otin valokuvia ja videonpätkiä näytettäväksi kotijoukoille.

Palasimme punaposkisina (molemmat) ja sormet sekä varpaat jäässä (minulla) kotiin.  Visa oli jo kovasti odotellut isoveljeä.  Lauralla oli sauna kuumana.  Se tuli tarpeeseen.

ke 20.1.2016

Aamulla mittari näytti lähes -20 astetta.  Päivä oli mitä kaunein, sillä aurinko pilkisteli pitkästä aikaa.  Siirsimme suosiolla ulkoleikit iltapäivään.

 

Molemmat pojat halusivat piirtää ja joutui siinä mummikin haasteiden eteen.  ”Piirrä salama-auto, piirrä kauhakuormaaja, piirrä helikopteri, piirrä leikkuupuimuri”.  Ja mummi piirsi.  Huh.  Mitähän seuraavaksi.

Ystäväni Liisa K. tuli iltapäivällä kyläilemään.   Kävelin pakkasta uhmaten asemalle vastaan.

 

Poikaset olivat heti Liisan kimpussa, kun saivat esitellä kirjat ja leikkikalut uudelle kuulijalle.

 

Laura oli valmistanut uunissa lohi-perunapaistoksen, joka tuoksui ja maistui makoisalle.

 

Päiväteellä eilen leivotut piparit ja Lauran piimäkaakku kelpasivat kaikille vähän turhankin hyvin.  Molemmat pojat ovat herkkusuita.

 

to 21.1.2016

Eilen oli vapaapäivä.  Tänään ohjelma on ylenpalttisesti.  Jaoimme Lauran kanssa vuoroja.  Minä vein Otson aamulla kerhoon.  Lähdimme kävelemään puoli yhdeksältä ja myöhästyimme vain 10 minuuttia.  Matka oli pitkä ja kylmä, välillä jalkoja väsytti, välillä tuli äitiä ikävä.  Siitäkin selvittiin.  Se vähän lohdutti, että kerhossa oli lelupäivä ja pojalla matkassa iso paloauto, (jota mummi kantoi).

 

Kävin lämmittelemässä varpaita Halmeella.  Se on perinteinen kyläleipomo ja aina suosittu.  Kuuma kahvi, tuore croissant ja päivän lehdet tuntuivat ansaituilta.  Ostin vielä kotiin viemiseksi lämpimän ruislimpun.

 

Laura ja Visa olivat vielä aamutouhuissa, kun palasin.  Pukeminen kesti niin kauan, että he saivat lähteä vauhdilla hakemaan Otsoa.  Kerho loppuu kahdeltatoista.  Pihalla on keinuja ja kiipeilytelineitä, joissa pikkuväen aika kuluu kerholaisia odotellessa.  Minä siivosin keittiön ja istahdin vetämään henkeä ennen iltapäiväohjelmaa.

Otsolla ja minulla oli tänään vielä muskari.  Ajelimme herroiksi bussilla asemalle.  Sieltä pääsimme kätevästi paikallisjunalla Leppävaaraan.  Minä odottelin siellä, sillä laulutuokio kesti vain 45 minuuttia.

 

Laura piirsi minulle kartan ja poimi netistä aikataulut.

 

Ilta ehti pimetä, ennen kuin pääsimme umpiväsyneinä takaisin kotiin.  Normaalisti Miika hakee perheen autolla musiikkikerhosta.  Minä päätin, että seuraavalla kerralla pappa saa tulla mukaan, niin mekin saamme autokyydin.  Onneksi huomenna on vapaapäivä.

 

pe 22.1.2016

Aamulla piti katsastaa kaksi kertaa mittariin ennen kuin uskoin, että se näytti todellakin -29,3.  Olimme suunnitelleet aamupäiväksi pillimehuretkeä lumisille kallioille.  Päätin oitis, että meidän retkestä tulee pillimehu-piknik ihan sisätiloihin.  Katoimme Otson kanssa hienon tarjottimen ja tarjoilimme Visan-päivän kunniaksi myös kakkupalat.

 

Minun lapsenhoitopestini päättyi tällä erää puolen päivän aikaan.  Kiirehdin pakkasen siivittämin askelin junalle ja Helsingin messukeskukseen matkamessuille.

 

Minulla oli tapaaminen Jussin sekä Tertun ja Immon kanssa.  Ehdimme vaihtaa lohikeiton äärellä tärkeimmät kuulumiset.  Messuilla tapasimme muitakin tuttuja kuten Tuijan Olympialta ja Markon Balilta.  Ehdimme tavata myös Annamurun, jolle olin kerännyt taas kassillisen lämpimiä lastenvaatteita Hämeenlinnan kirpputoreilta.  Jussilla oli pohjanmaantuliaisina jäisiä marjoja, joista on hyvä keitellä hilloa aamupuuron päälle.

 

Paperihuoneen kokous alkoi neljältä.  Olimme autolla liikkellä, jotta ehdin ajoissa.  Junalla olisin myöhästynyt puoli tuntia.  Autokyydillä myöhästyin melkein tunnin, sillä ennen kuin pääsimme pois messukeskuksen ruuhkasta aikaa kului.

 

Ehdin kuitenkin mainiosti Petran ”Veden varassa” –näyttelyn avajaisiin.  Olin illalla aivan pyörryksissä virikkeellisestä viikosta ja vauhdikkaasta perjantaipäivästä.