Helmikuinen madeiraviikko on onnellisesti takana.  Arja ja Esko ensikertalaisina pitivät kohteesta niin paljon, että lupasivat tulla toisenkin kerran.   Suunnittelimme, että sopiva ajankohta voisi olla toukokuussa jakarandankukkien aikaan.  Nyt kelit olivat epävakaiset ja aivan turhan viileät.  Sadetta saimme ihan riittävästi.

 

Minulla ja Jussille Madeira oli tuttu jo vuosien takaa.  Se oli äidin ja isän lempikohde.  Äidin kuoleman jälkeen isä vietti siellä kuuden viikon jaksoja keskellä talvea.  Kävimme lasten kanssa häntä tervehtimässä.

 

Valokuvia kertyi taas aikamoinen määrä.  Tilannekuvat löytyvät Madeira 2016 -blogista.  Keräsin tähän paikallisväriä, joka on aina kiinnostavaa.  Kuvat puhuvat puolestaan.