su 21.2.2016

Viimeinen matkapäivämme vaikutti lupaavalta, vaikka säätiedotus ennustikin sadetta.  Lähdimme kävellen Lidon hotellialueelle hyvän sään aikana.

 

 

Santa Catarinan puisto hehkui auringonsäteissä.  Hotellialueellä oli väkeä liikkeellä melkein ruuhkaksi asti.

 

 

Poikkesimme Arjan kanssa katsomassa upeita paikallisia käsitöitä.  Minä olen ostellut pitsiliinoja aikaisemmilta matkoilta.  Ne ovat olleet niin hienoja, etten ole juurikaan käyttänyt niitä.

 

Sade alkoi puolen päivän jälkeen.  Me vetäydyimme kauppakeskuksen suojiin.  Minä ostin lisää kukkakimppuja kotiin vietäviksi.

Esko halusi nähdä merikylpylät.  Ne eivät olleet sateessa kovinkaan houkuttelevia.  Otimme lounasaikaan taksin alas Funchalin keskustaan.  Minä halusin maistaa lapas-simpukoita ja mustekalaa viimeisen päivän kunniaksi.  Se onnistui.  Simpukat olivat vähän sitkeitä, mutta valkosipuliöljy pehmensi makua.  Olin tyytyväinen.

Sade lakkasi lounaan jälkeen.  Arja keksi, että ehdimme vielä mainiosti hotellin altaalle ottamaan talteen viimeiset auringonsäteet.  No, se jäi haaveeksi, sillä taivas vetäytyi sankkaan pilveen.

 

Minä keksin, että meillähän on hotellissa kylpyläosasto ja lämmitetty uima-allas.  Ei kestänyt kuin hetken, kun polskimme siellä iloksemme.  Höyrysaunassa oli oiva keksintö.  Jokainen istui omassa lokerossaan.  Vierellä oli nappi, jota painamalla sai lämpimän vilvoittavan suihkun.  Parasta spa:ssa oli upea näköalaikkuna sekä suloiset lepotuolit.  Voi vain kuvitella, miten hemmotteluhetki maistuisikaan pitkän levadan jälkeen.

 

Kyllä meillekin on kertynyt kävelykilometrejä, vaikka levadat jäivätkin sateen vuoksi vähille.

Illalla onnistuimme saamaan canastapelin päätökseen.  Jussi voitti, vaikka minä olin pitkään johdossa.  Suosittelimme Arjalle ja Eskolle peliä jatkossakin.  Se onnistuu ihan kahdestaankin.  Silloin jaetaan 11 kortin asemasta 13.    Väsyneinä raittiista ulkoilmasta, kylpylän iloista ja pelin jännityksestä vetäydyimme yöpuulle.  Aamuherätys sovittiin seitsemäksi.

 

ma 22.2.2016 paluumatka Madeiralta Suomeen

Aamupalan jälkeen oli aika viedät laukut kuljetusta varten vastaanottoon.  Sen jälkeen meillä oli melkein kaksi tuntia aikaa odotella lentokenttäkuljetusta.  Lähtöpäivät ovat aina tuskastuttavia, kun ei osaa hyödyntää viimeisiä hetkiä.  Allasalueella puhalsi kylmä tuuli.  Löysin kuitenkin suojaisan nurkkauksen ja nautin vielä hetken auringonpaisteesta.

”Olette saaneet olla todistamassa harvinaista näkyä Madeiralla, sillä huiput saivat viikolla lumipeitteen”, opastyttö Sina kertoi bussissa.  Ja toden totta, huiput loistivat vitivalkoisina kun ajelimme lentokentälle.  Paluulento sujui myötätuuleen.  Nyt ruokakin oli maukkaampaa kuin menolennolla.  Saavuimme lumiseen kotimaahan vähän yhdeksän jälkeen illalla.  Kotimatka Hämeenlinnaan sujui sekin myötätuulessa.  Iltateen jälkeen olimme valmiit lepäämään.  Arja ja Esko jäivät yöksi ja suunnittelivat jatkavansa kotimatkaa Höykkylä Cityyn heti aamupuuron jälkeen.

Kiittelimme hyvästä matkaseurasta.  Lentokentällä oli mainos, että 75% matkailijoista suunnittelee saman tien seuraavaa matkaa.  Saa nähdä miten meidän käy…