Sekatekniikka on inhokkisana.  Se kun ei kerro mitään.  Toinen epäkelpo sana on nimetön.  Olen harmitellut useasti taidenäyttelyissä, kun luen pienellä kirjoitettuja taulujen nimiä.  Nimetön ei todellakaan kerro mitään.

 

Sekatekniikka tuli lähinnä mieleen, kun olen yhdistellyt ennakkoluulottomasti kuparilaatoilta japaninpaperille vedostamiani pitsimekkoja akryylimaalilla maalaamilleni kiilakehyspohjille.  Muita kollaasimateriaaleja ovat printatut naamiot ja tapetinpalat.  Naamiot ovat omia.  Olen valokuvannut ne ja käsitellyt sitten photoshopilla.

 

 

Vaikka tätä voi paremminkin kutsua askarteluksi kuin vakavasti otettavaksi taiteen tekemiseksi, en anna sen häiritä.  Minulla on ollut hauskaa.  Toivottavasti myös katsojilla.

 

Kesäkuussa minulla on mainio tilaisuus laittaa näitä ilotteluja näytteille grafiikanpajallemme.  Meillä osakkailla on vuorotellen oma näyttely pajan puolella samaan tahtiin kuin viralliset näyttelyt galleriassa.

 

Olemme rajanneet tekniikan grafiikaksi.  Minun tulkintani on kyllä aika väljä, mutta menee läpi.  Laitan näiden neitokaisten lisäksi esille myös vakavalla mielellä tehtyjä litografioita.  Ajattelin näyttelyn nimeksi ”Juhlatuulella – iloisia kollaaseja”.