pe 1.4.2016

Tänään on jännittävä päivä.  Galleria Paperihuoneella on tämän kevään kolmannen yksityisnäyttelyn avajaiset.  Tarja Heilimo kävi miehensä Pepen sekä kääpiövillakoirien Leevin ja Taavin kanssa ripustamassa näyttävät puupiirrokset galleriatilaan.  Kukka ja minä toimimme lähinnä makutuomareina.

 

Lopputulos on tyylikäs ja kiinnostava.  Toivottavasti myös yleisö löytää sen.

Pikkukaupungissa on monta hyvää puolta.  Luin eilen paikallislehdestä, että läheisessä Eräs-teatterissa esitetään kappaletta ”Akkaralli”.  Sehän piti nähdä.

 

Niinpä istuimme illalla teatterin uudessa tilassa.  ”Tiilinen makasiinirakennus on rakennettu 1860-luvulla Venäjän armeijan varastoksi rautateitse saapuville elintarvikkeille”.  Näin kertoi teatterin esite.

Näytelmä oli vauhdikas komedia, niin kuin nimestäkin voi päätellä.  Näyttelijätkin ovat pikku hiljaa tulleet tutuiksi.  Mukava kun on pikkuteatteri ihan kodin nurkalla.

Tänään Jussi lähtee peräkärryn kanssa Espooseen Miikalle remonttiapumieheksi ja Annalle Helsinkiin remonttiapumieheksi.  Minä päivystän galleriassamme ja valmistelen samalla illan avajaisia.  Se tarkoittaa, että printtaan näyttelyluettelot, numeroin teokset, käyn kaupassa ja valmistelen pienimuotoista tarjoilua.  Niin ja pesen lattiat.  Minulla on ilo ja haaste lausua avajaisissa gallerian tervehdys yleisölle.  Se olisi oikeastaan puheenjohtajan tehtävä, mutta hän ei tänään pääse paikalle.  Eiköhän siitäkin selvitä.

 

Meillä oli kerrassaan hienot avajaiset.  Tarja oli illan tähti.  Hän otti kaikki hänelle tuntemattomat vieraat sydämellisesti vastaan.  Hän jaksoi kertoi seikkaperäisesti puupiirrosten tarinat ja tekniikat.  Yleisö viihtyi ja lupasi tulla jatkossakin katsomaan Paperihuoneen näyttelytarjontaa.  Minä tunsin olevani etuoikeutettu, kun saan olla aktiivisesti mukana Hämeenlinnan taide-elämässä.

 

la 2.4.2016

Olipa taas päivä.  Kiirehdin aamulla kymmeneksi Verkatehtaalle.  Unohdin puhelimen kotiin.  Siinäpä sitten istuin rauhassa ensin taidehistorian luennolla ja sitten viikonlopun grafiikanpajassa.  Jännitin pitkään, toteutuuko kurssi.  Ilmoittautuneita oli yhdeksän ja rehtori vaati, että kymmenen pitää olla.  Anne -opettaja laittoi viime hetkessä facebookin kutsun.  Ja kas, nyt meitä kurssilaisia on 15!  Hyvä että mahdumme taideluokkaan.

Jatkoin iltapäivällä matkaa työhuoneelle.  Aurinko hemmotteli ja ensi kertaa tänä keväänä talvitakki tuntui turhan lämpimältä.

Minulla on kaksi järkyttävän isoa omatekoista maalauspohjaa.  Nyt niille on syntymässä naamioprinsessoja turvamiesten kera.  Vietin rattoisia tunteja kun sommittelin neitosille pitsipukuja.  Kollaasin teossa on hauskaa, kun osasia on helppo siirrellä ennen lopullista liimausta.

 

Palasin ilta-auringon säteissä kotiin, jonne Jussikin oli palannut Espoon keikalta.  Vanajavesi välkkyi lähes sulana.  Vain lahdenpoukamissa on jääpeite.  Tämä päivä antoi uskoa kevään tuloon.

 

ma 4.4.2016

Heräsin sunnuntaiaamuna varhain ja hieraisin silmiä, sillä ulkona satoi räntää.  Maisema oli hetken valkoinen.

 

Päivällä lumi suli vikkelään.  Grafiikkapajalla oli melkein kaaos, sillä meitä kurssilaisia oli aivan liian paljon.  Anne -opettaja joutui korottamaan äänensä päivän mittaan useasti, sillä vasta-alkajilla oli hänelle aivan liian paljon kysyttävää.  Yhtä aikaa.  Minä poistuin vähin äänin iltapäivällä, sillä opettajalla ei todellakaan ollut aikaa meille vanhoille tekijöille.

Vietimme graafikkoystävä Paulan kanssa laatuaikaa ARX:n taideluokassa litografian parissa.  Minä sain vedostettua onnistuneesti uusimman kivipiirrokseni.  Paulaa vastusti.  Hänen kiveensä ilmestyi haamukuva edellisesta piirroksesta.  Sellaista emme ole ennen kokeneet.  Litografia tuottaa toden totta jatkuvasti yllätyksiä.

 

Tänään maanantaina grafiikanpajalle tuli läheisestä terveyskeskuksesta kuvataideryhmä vierailulle.  Järjestimme heille kolmen tunnin grafiikkaelämyksen.  Nuoret tekivät innolla monotypioita.  Petra, Pirjo D ja minä olimme opastamassa.  Tällaisia pienimuotoisia kursseja järjestämme jatkossakin.

 

Minä jäin ahkeroimaan vieraiden lähdettyä.  Naamiosarjani vaativin työ on nyt valmis.  Olen helpottunut.

 

to 7.4.2016

Viikolla on ollut haasteita.  Olen käynyt lähes päivittäin työhuoneella jatkamassa naamiosarjaa.  Nyt molemmat jättikollaasit ovat valmiit!

 

Tai on niissä vielä hienosäätöä.  Kulmat pahalaiset vetävät.  Kostutin pellavakangasta kiilakehyksen takaa ja odotan, että se pingottuu tasaiseksi.  Jos ei, kiiloilla voi vielä yrittää.  Tai vihonviimeisenä keinona pingottaa kangas uudelleen.  Mutta ne ovat teknisiä juttuja, taiteellinen puoli on hallussa.

 

Toinen haasteeni oli nukkekoti.  Se ei ainakaan tällä erää toteudu, sillä keksin helpomman ja tyylikkäämmän ratkaisun.  Kävin läheisessä Aulangontien kierrätysmyymälässä ja löysin sieltä sattumalta valkoisen ikkunanpokan, jossa lasin tilalla oli peilit.  10 euron hintakaan ei pelästyttänyt.  Niinpä naamioprinsessoistani tuleekin jäätanssijoita!

 

Testasin alustaa grafiikanpajan puolella.  Galleriaan telmahti liuta päiväkodin lapsia.  Heistä oli ihanaa pyöritellä nukkeja peilialustalla.  Siis testattu on – ja toimii.

Vanajaveden opiston taidekurssit päättyivät yksi kerrallaan tällä viikolla.  Turhan aikaisin minun mielestäni.  Venyttely sentään jatkuu vielä pari viikkoa.  Samoin Jussin jooga, jossa hän on käynyt laiskasti.  Nyt on aika ottaa loppukiri.

 

Teatterikeväämmekin on edistynyt hyvin.  Kävimme illalla katsomassa näytöksen ”Silmälläpidettävät”.  Siinä kirjailija Pentti Järvinen oli nostanut Hämeenlinnan näytelmän keskipisteeksi.  Näyttelijä Johanna Reilin teki mahtavan roolityön paikallisena poliitikkona.

 

su 10.4.2016

Kevät ja kevätkelit etenevät.  Jussi on siirtynyt jo osittain mökille.  Hän vietti lauantain ja sunnuntain välisen yön siellä.  Makuuhuoneessa oli patteri päällä ja olohuoneessa takkatuli.

Minä vietin viikonloppua Espoossa.  Laura ja Miika halusivat kierrellä rauhassa puutarhamessuilla.  Soin sen heille mielelläni.

 

 

Minä ja poikaset katselimme Pikku Kakkosta, leikimme kuraisella kotipihalla, piirtelimme ja askartelimme sisällä ja viihdyimme mainiosti.

 

Odottelen jo kovasti aikaa, että selviämme ulkopuuhiin ilman villahousuja, vedenpitäviä haalareita ja saappaita.  Samaa huokaili Laura.

 

Palasin tänään päivällä Intercity-junalla Hämeenlinnaan.

 

Sain kotiin vietäviksi poikasten kanssa paistettuja piparkakkuja, tuoreita kukkia puutarhamessuilta, pinon Otson piirustuksia (kaikissa luki mummi ja Otso) sekä Otson tekemän puuhelmikaulakorun.  Lupasin laittaa sen kaulaan seuraavissa taidenäyttelyn avajaisissa.

Nuoret ostivat messuilta orkidean lisäksi 50 kappaleen näyttävän kimpun hennon vaaleanpunaisia tulppaaneja.  Sain niistäkin osan mukaan.  Visa ihaili kukkia ja kysyi ”Ovatko nämä kukkien poikasia?”.