su 17.4.2016

Suunnittelin tänään sinivuokkoretkeä Aulangon puistometsään.  Se jäi haaveeksi, sillä heräsin sateenropinaan.  Muutin siis suunnitelmia ja kävelin sateenmärän kaupungin halki työhuoneelle.  En ymmärtänyt ottaa sateenvarjoa mukaan.  Olin likomärkä alusvaatteita myöten, kun pääsin perille.  Ja kävelymatka kestää vain 20 minuuttia.  Onneksi työhuoneelta löytyi kuivia työvaatteita.

Miten ihminen voikaan ilahtua parista vanhasta puoliksi leikellystä tapettikirjasta.  Minä ilahduin.  Pirjo S, Paperihuoneemme tuore jäsen, on lastentarhanopettaja.  Heillä on meneillään suursiivous.  Pirjo on kantanut monta rullaa kellastunutta makulatuuripaperia meille.  Muuten ne olisivat menneet roskikseen.  Kun tuli puheeksi naamiosarjani, johon olen käyttänyt taidekoulun kollaasitunneilta peräisin olevia pieniä tapetinpaloja, hän lupasi tuoda jäljellä olevia.

 

Sain kaksi näyttävää kirjaa, jotka sopivat hienosti tekeillä olevien naamiotyttösten taustoiksi.  Kun kysyin, saanko ihan oikeasti leikellä niitä, hän vastasi: ”Ymmärsin sitten oikein – hyvä – ja ehti mennä monta hyvää jo roskiin. Ilo on minun puolella.”

Kostea oli eilinenkin päivä, vaikka aurinko paistoi siniseltä taivaalta.  Saimme iloksemme Miikan perheineen kylpylävierailulle.  Poikaset Otso ja Visa viihtyivät niin hyvin, että heitä oli vaikea houkutella pois Aulangon vesileikeistä.

 

Tarjosin herkkulounaan, joka maistui kaikille kolmen tunnin kylpemisen jälkeen.  Jussi savusti edellisenä päivänä mökillä suuren lohen.  Minä valmistin kermaisen juuresmuhennoksen, kulhollisen höyrytettyä parsakaalia sekä tuoretta varhaiskaalisalaattia.  Pojat söivät reippaasti, sillä olin luvannut yllätysjälkiruokaa.  Kaikille maistui vaniljajäätelö mansikkasoseen kera.  Ehdimme käydä myös galleriassa ennen nuorison kotimatkaa.  Otsosta ja Visasta oli hauskaa juosta paljain jaloin kilpaa alakerran suuressa varastotilassa.  Ei voi todellakaan tietää, mikä kenellekin kolahtaa.  Laura ja Miika pitivät kovasti Tarja Heilimon näyttävistä puupiirroksista.  Olin iloinen, että he ehtivät nähdä sen, sillä näyttely on jo loppusuoralla.

 

ma 18.4.2016

”Alkava viikko näyttää sateiselta ja harmaalta”, näin kirjoitti aamun Helsingin Sanomat.  Ei siis tullut vielä mökkikelejä.  Paitsi Jussille, jonka mielestä sää on pukeutumiskysymys.  Meille on muodostunut kurssikevään jälkeen arkirutiini.  Se joka herää ensimmäisenä, keittelee kaurapuuron ja kahvit.  Aamupalan ja lehdenluvun jälkeen lähdemme molemmat töihin.  Jussi mökille ja minä työhuoneelle.  Minä palaan yleensä aikaisemmin ja valmistan meille iltapalaa.  Jussi herkuttelee mökillä purkkihernekeitolla.

Näin tapahtui tänäänkin.  Minä pääsin toden teolla nauttimaan uusista tapettikirjoista.   Eilen valmistin pohjia.  Tänään syntyi ensimmäinen tutkielma.  Ties mitä vielä syntyykään…

 

Kotiin palattuani kauhistuin.   Piha oli myllätty ja pahempaa on luvassa.  Meneillään on julkisivusaneeraus.  ”Työt on aloitettu tänään sokkelin kaivutöissä.  Parvekkeiden ja ikkunoiden suojaustyöt aloitetaan viikolla 17.  Silloin talon ikkunoihin ja parvekelasituksiin teipataan muovit”.  Näin tiedotti MV-Maalaus.   Että tällainenkin pitää kokea.

 

to 21.4.2016

Tiistaina ahkeroin työhuoneella, keskiviikkona kävin Tuomelan marttojen kanssa teatteriretkellä Tampereen Komediateatterissa ja tänään torstaina päivystin galleriassa.  Minulla oli hyvä työrauha, sillä asiakkaat loistivat poissaololla.

Minulla oli vauhti päällä.  Sain valmiiksi kolmeosaisen kokonaisuuden ”Naisten salonki”.  Siitä oli tulossa vain kaksiosainen, mutta toisin kävi.  Yhden osan kriittiset mitat ovat 70 x 50 cm.  Se tarkoittaa että kokonaisuus on 150 cm leveä.  Se sopii mainiosti syksyn näyttelyyn.  Tai itse asiassa näyttelyitä on kaksi, sillä meidän taidekoulun ryhmällämme on syyskuussa näyttely Riihimäellä Galleria Tärinässä otsikolla ”Kahdeksan palettia”.  Neitokaiseni tekevät debyytin siellä ja jatkavat lokakuussa omassa galleriassamme.  Tästä tulee hauskaa.

Tai ainakin niiden tekeminen on hauskaa.  Toivottavasti katsojat eivät pidä minua askartelijana…  Siirsin päivän päätteksi neitoset alakertaan.  Työhuoneeni on oikeasti seinän takana, mutta olen vallannut viereisen huoneen ikiomaksi näyttelytilakseni.

Jussi on ollut tällä viikolla joka päivä mökkihommissa.  Hän hankki kunnon haalarit.  Sellaiset joita oikeatkin työmiehet käyttävät.  Minä olen saanut varmistaa aamuisin, että henkselit eivät ole kierteillä.  Mies soitti päivällä, että hänellä on työmiehen ateria pannulla.  Pyysin lähettämään kännykkäkuvan.

 

Tässä se nyt on.  Yleensä Jussin eväänä on purkkihernekeittoa, mutta tänään hän herkutteli lihaperunasoselaatikolla ja kinkkusiivuilla!  Jos kelit sallivat, minäkin lähden huomenna mökille haravoimaan ja rapsuttamaan kukkapenkkejä.  Jos kelit eivät salli, lähden työhuoneelle.  Viikonloppuna meitä tarvitaan taas kerran lapsenvahteina Espoossa.  Mikä sen mukavampaa.

 

pe 22.4.2016

Sääkartassa näkyy aurinko, pilvi ja sadepisaroita puolen päivän akaan.  Ennuste lupaa +6 astetta.  Jussi laski eilen verkot, joten yritämme suoriutua matkaan ajoissa.  Tein eilen heräteostoksia Lidl’ssä.  Nyt pari kukkasipulipussia odottaa pääsyä kukkapenkkiini.

 

Miika lähetti eilen sähköpostikuvia nassikoista.  Ihmettelin miten Anna on ehtinyt poikien kanssa kyläilemään, sillä hänellä on torstaisin pitkä työpäivä Espoon kuvataidekoulussa.  Miika vastasi ettei hän ehtinytkään. ”Kuvat on otettu 5min ennen lähettämistä 🙂 hain pojat tarhasta kun Tuomolla&Annalla on iltatöitä.”  Onpa hyvä että sisarusapu toimii.  Me emme ehdi ihan lyhyellä varoitusajalla Hämeenlinnasta apuun.

 

Aurinko pilkahteli, kun ajelimme kohti Hattulaa.  Mökkirinne oli sinisenään vuokkosia.  Se on jokakeväinen ihme ja ilonaihe.

 

Jussi lähti heti mökille saavuttuamme kokemaan hyvän sään aikana verkkoja.  Olin tosi tyytyväinen, kun kalamies palasi kunnon kalansaaliin kera.  Verkkoon oli tarttunut kuusi komeaa kuhaa!

 

Kyllä nyt kelpaa herkutella Espoossa viikonloppuna.  Laitoin Miikalle kännykkäkuvan ettei tarvitse ostaa kalaa kaupasta.

 

Minä sain haravointiurakan hyvälle mallille.  Pieni sadekuuro ripautti vettä, mutta se ei hommia haitannut.  Istutin uudet kukkasipulit ja toivon nyt todellakin lämpimiä kevätsateita.

Illalla meillä oli oikein Urakka kaupungissa.  Petra ja miehensä Reijo kävivät hakemassa Helsingin Arabianrannasta autokuormallisen litografiakiviä.  Ne maksoivat vain 10 euroa kappale koosta riippumatta.  Pienemmät päätyivät grafiikanpajallemme.  Jättisuuri ja jättipainava kivi oli ongelma.  Päätimme viedä sen porukalla ARX:n kuvataideluokkaan, jossa litografiaprässikin majailee.

 

Petra ja Reijo kaarsivat peräkärryn kanssa pihaan.  Saimme hivutettua litografiakiven hihnojen avulla nokkakärryihin.  Sitten sitä vietiin juhlasaatossa sisälle hissiin ja kakkoskerroksen luokkahuoneeseen.

 

Viimeinen ponnistus oli saada kivi laskettua prässin viereen kuormalavan kera.  Helpotus oli suuri, kun homma oli hoidossa.  Emme ota murheita siitä, miten kiven hionta, etsaus ja vedostus pelittää.  Se jää Kukan haasteeksi.  Hän nimittäin haaveili oikein isosta litokivestä.  Pitää olla tarkkana mitä haluaa, sillä sellaisen voi saada.