to 7.7.2016

”Tämä on ensimmäinen kerta koko kurssihistoriassa, kun emme ole päässeet kertaakaan ulos maalaamaan”, opettajamme Viggo Wallensköld hämmästeli.  Koko viikon lämpötila on ollut hädin tuskin kymmenen asteen yläpuolella ja sateentihkua on riittänyt.

Onneksi meillä on tilava ateljeeluokka käytössämme.  Ja mikä ylellisintä, meillä on joka päivä Eeva-malli paikalla.

 

Eilen hän istui suuren peilin äärellä ja me maalasimme kahta Eevaa.  Tänään mallimme seisoi ikkunan edessä.  ”Nyt voitte maalata luontoa mukaan”, opettaja kehotti.

 

Minun – ja monen muunkin – maalauksessa oli pikkupoika.  Eeva oli pukeutunut housuihin ja lippalakkiin.  Mutta sehän ei haitannut.

Olen nopea maalari ja sain työn valmiiksi puolen päivän aikaan.  Minulla oli mukana parikin keskeneräistä työtä.  Ne olivat edellisen maalauskurssin jäljiltä.  Onneksi otin mukaan, sillä sain tänään molemmat valmiiksi.

 

Mari-ystäväni antoi ensin sille nimeksi ”Hurmio”, mutta korjasi nopeasti.  ”Sehän on ilmiselvästi hurme”.  Niinpä.

Maalasin myös syntymäpäivälahjan Anna-tyttärelle.  Hänellä on vanha talo Tapanilassa.  Suojelukohde eikä ainakaan vielä asuttavassa kunnossa.

 

Mutta nyt on ainakin maalaus.  Annoin sille ihan itse nimen ”Annan haave”.

Tämän illan ohjelmassa oli akvarelliopettaja Aura Hakurin kuvaesitys.  Se oli kiinnostava, sillä Aura harrastaa maalauksen ohella performanssitaidetta.  Monipuolisia nämä opettajat.

 

pe 8.7.2016

Tänään meillä oli viimeinen maalauspäivä.  Sisällä tietysti.  Aamulla satoi oikein ropisemalla.  Kaunis Eeva istuutui nojatuoliin vaatteet päällä.  Maalausaikaa oli vain päiväkahviin asti.

 

Minä olin nopea ja sain työn valmiiksi.  Siitä taisi tulla paras maalaukseni tällä kurssilla.  Ehkä tässä on jotain opittu.

Ennen juhlaillallista ripustimme ateljee-luokkaamme taidenäyttelyn.  Jokainen sai laittaa esille vaikka kaikki viikon aikana maalatut teokset.  Siis ilman mitään jurytusta.  Lopputulos oli näyttävä.  Totesimme olleemme oikein ahkeria.

 

 

Nautimme paellaa, mansikkakakkua ja omia juomia ulkosalla, sillä ravintolasalissa alkoholijuomien nauttiminen oli kielletty.  Hämmästelimme sitä, sillä aikaisempina vuosina se on ollut luvallista.  Nyt on kurkku karhea ja nenä vuotaa.

Kirjoittajaryhmät esittäytyivät Klemettisalissa ruokailun jälkeen.  Samoin kuvanveistoryhmä.

 

Sen jälkeen kaikki kurssilaiset kiersivät katsastamassa meidän ja akvarelliryhmän taideteokset.  Minä ilahduin, kun yksi luovan kirjoittamisen kurssin opiskelijoista osti ”Hurme” –maalaukseni.

Ilta jatkui katselmuksen merkeissä.  Koska meitä oli 15 (yksi lähti jo aikaisemmin) ja jokainen sai 10 minuutin palautteen, aikaa vierähti kaksi ja puoli tuntia.

 

Minä oli kovasti tyytyväinen Viggon palautteesta.  Kannustava opettaja on ilo.

 

Tiiviin työ- ja juhlapäivän jälkeen minä vetäydyin ennen puolta yötä nukkumaan, vaikka tutut houkuttelivat karaokebaariin.

 

Aamulla ohjelmassa ei ollut muuta kuin virallinen todistustenjako.  Kaikki pääsivät kirkkaasti läpi.  Ryhmämme oli mukava ja hyvin motivoitunut.  Tapaamisiin taas ensi vuonna!