MYYNTIESITE

su 17.7.2016

Muuttaminen on kamalaa.  Juuri kun kuvittelee, että loppusuora häämöttää, se on vain harhaa.  Olemme siivonneet Aulangontien kotiamme torstain muuton jälkeen joka ikinen päivä.  Suuressa muutossa vietiin vain suurimmat huonekalut.  Kaapit pursuavat tavaraa, vaikka kuinka yritämme tyhjentää niitä.  Olemme vieneet Ikean sinisisissä kasseissa ja mustissa säkeissä vaatteita ja kirjoja peräkärrykuorman toisensa jälkeen.  Meille osui yksi säkkirulla, joka haisi kaamealta.  ”Olenkohan se minä?” Jussi ehdotti, kun hämmästelin mistä haju tuli.

SÄNKY EI SUOSTU YHTEISTYÖHÖN

Tänään Jussi päätti koota sänkymme.  Olemme nukkuneet vuorotellen olohuoneen lattialla patjalla ja joka toinen yö mökillä.  Minä riemastuin, pääsemme kohta normaaliolotilaan.  Riemastus oli ennen aikaista, sillä mieheltä puuttui tärkeitä rakennuspalikoita.  Nukumme siis edelleen olohuoneen lattialla patjalla.

Saimme tilattua laajakaistayhteyden uuteen kotiin.  Nyt siis televisio ja tietokone toimivat – teoriassa.  Kunhan löydämme kaukosäätimet, ne voisivat toimia myös käytännössä.  Minä olen suhtautunut tyynen rauhallisesti.  Eihän tämä ole ensimmäinen muuttomme.  Tuntuu vaan, ettei mitään ole opittu.  Positiivista on, että keittiö toimii ja sinne voi purkaa astioita sitä mukaa, kun astialaatikoita paljastuu tavarapinojen alta.

STAILASIMME OLOHUONEEN JA KAIKKI MUUTKIN HUONEET ESITTELYKUNTOON

Mutta aikaa tähän kaikkeen kuluu ja kesä on kauneimmillaan.  Vanhassa kodissamme on ensimmäinen näyttö huomenna.  Se tarkoittaa, että aamulla pitää tehdä loppusiivous.  Jussi sai tänään paklattua pahimmat reijät seinistä.  Olimme säästäneet maalipurkit, joten oikeat sävytkin löytyivät.  Nyt peukutamme, että katsojia ja ostajia löytyy.