EI TARVITSE ARVAILLA KUKA ON NÄYTTELYN TÄHTI
ke 14.9.2016
Helsinkiin on tulossa syksyllä Modiglianin näyttely. Otin varaslähdön ja kävin ihailemassa hänen teoksiaan täällä Budapestissä.
NÄYTTELY OLI UPEA
Otin tietysti koko seurueemme mukaan. Leenan matkoilla pääsee aina takuuvarmasti katsomaan taidetta.
LÖYSIMME PRINSSIN VALKOISEN RATSUN SELÄSSÄ
BUDAN PUOLELLA
LII JA KAIZU JOHDATTIVAT JOUKKUEEMME VIRKISTÄYTYMÄÄN
Budan linnavuori oli nähtävyys sinänsä. Olemme käyneet siellä ennenkin, mutta kyllä se teki vaikutuksen nytkin.
NÄKYMÄ TONAVAN YLI PESTIN PUOLELLE
KALASTAJALINNAKKEELLA
Sää oli kirkas ja näkymät Pestin puolelle huikean kauniit.
Näköalakierroksella vierähti päivä pitkälle. Jussi halusi lounaalle johonkin paikalliseen ravintolaan, joita hänen mielestään löytyy pilvin pimein. Niin vain kävi, että kävelimme jalat uuvuksiin ennen kuin saimme myöhäisen aterian italialaisesta pizzapaikasta. Se taitaa olla paikallista ruokaa ympäri Eurooppaa.
BUDAPESTIN YÖSSÄ
Tänään meillä on iltaohjelmaakin. Varasimme pöydän illallisravintolasta, jossa on mustalaismusiikkia ja unkarilaisia tansseja.
UNKARILAISIA KANSANTANSSEJA
Mátyás Pince oli tunnelmallinen kellariravintola aivan Elisabetin sillan kupeessa. Orkesteri soitti sekä perinteistä että klassista musiikkia koko illan. Neljän hengen tanssiryhmä oli taitava ja ilo silmille. Suosittelen esitystä, en ruokaa. Jussin wienerschintzel oli kuivaa ja minun kasvisrisottoni vain paistettua riisiä. Olimme silti tyytyväisiä iltamenoihin. Lähes täysikuu loisti taivaalla, kun palasimme bussilla kotihotellille.
