ma 26.9.2016

Uusi viikko alkoi lupaavasti.  Kiirehdin halki ruskan väreissä hehkuvan kaupungin hammaslääkärille.  Keväällä kulmahampaasta lohkesi paikka, sain väliaikaisen ja tänään vihdoin oikean paikan.  Nyt hymyilyttää.

 

Keittelin iloisena puolukkahilloa.  Keittiö tuoksuu syksyiseltä metsältä.  Herkkutatteja riittää vierasvaraksikin, kiitos lapinmatkamme.  Tänään on hammaslääkärin lisäksi toinenkin ilonaihe.  Nimittäin marttailta.  Aiheena on kotikutsut ja sehän aina kiinnostaa.  Marttailloissa on aina tarjoilua.  Emäntäryhmä toisensa jälkeen hemmottelee meitä kotileivonnaisilla.

 

ti 27.9.2016

Marttojen kotikutsuilla oli mukavaa.  Esillä oli Tupperwarea (en tilannut), Oriflamea (tilasin silmämeikkejä), pesuaineita (tilasin pyykinpesunestettä), tuoksukynttilöitä (huone tuoksui niin että sain yskänpuuskan) ja verenkiertoa edistäviä magneettikoruja (en tilannut).

 

Kahden viikon kuluttua on hattuilta.  Saa nähdä miten käy, tilaanko…

Jussi kotiutui mökiltä sopivasti, kun venyttelytunti Verkatehtaalla alkoi.  Vakituinen opettajamme oli migreenin kourissa.  Sijainen saapui puolen tunnin varoitusajalla Hauhon lavatanssikurssilta.  Niinpä me venyttelimme tunnelmallisten valssien tahdissa.   Se oli mukavaa vaihtelua.

Illan maalauskurssilla sain naamiotyön lähes valmiiksi.  Otin sen mukaan.  Aloitin akryyleillä ja ajattelin viimeistellä neitoset öljyväreillä.  Kuva tulee aikanaan.

 

ke 28.9.2016

Sain tänään toisenkin ämpärillisen puolukoita laitettua.  Hommaa niissä oli, mutta mukavaa sellaista.

 

Keittelin marjat vähäisen marmeladi-hillosokerin kera.  Vaikka puolukat ovat säilyväisiä, valmista hilloa on mukava lisätä puuron päälle ja ruokien lisukkeeksi.

Jussi starttasi taas mökille.  Syyspuuhat ovat meneillään.  Minä jäin kaupunkiin, sillä ensi viikolla avautuva näyttelyni työllistää.  Olen askarrellut teemaan sopivia kortteja.  Se kannattaa, sillä kortit ovat grafiikanpajamme suosituin myyntituote.

Poikkesin hakemaan Tehoprintistä postikortit.  Olin niihin oikein tyytyväinen, vaikka kaikki värisävyt eivät ihan vastanneet todellisuutta.  Kotimatkalla näin Fidan ikkunassa korillisen pikkulegoja.  Olihan ne pakko käydä hakemassa.  Terveisiä Otsolle ja Samulle.

 

Näin myös vekkulin kangaspalan.  Se jos mikä oli heräteostos viiden euron hintaan.  Minulla on kaksikin ompelijaa tekemässä olohuoneeseemme tyylikkäät paneliverhot.  Koska toimitus kestää, keksin ripustaa kankaan tilapäiseksi kevennykseksi!

 

to 29.9.2016

Eilen satoi, mutta tänään yllättävän lämmin ja kuulas syyssää hemmottelee.  Kävin pitkästä aikaa maalaamassa työhuoneellani.  Olipa mukava irrotella.  Kunhan ensin sain heitettyä kuivuneet (halvat) siveltimet pois ja hankittua viereisestä Askartelukaupasta uusia.  Myös öljyvärien mediumina käyttämäni kuullostusneste oli kuivahtanut pahemman kerran.  Onneksi sitäkin löytyi.

 

Minulla on tavoitteena saada näyttelyyni kollaasien lisäksi muutama Oikea Maalaus.  Se tarkoittaa öljyväritöitä.  Olen toki yhdistänyt kollaaseihin maalausta, mutta nyt minulla on ainakin kaksi puhdasta öljyvärimaalausta.  Tai ei aivan puhdasta.  Vasemmanpuoleisen aloitin Vanajaveden opiston kurssilla akryyliväreillä.  Mutta päällimmäiset kerrokset ovat öljynkiiltoisia.  Kuvassa jopa märkiä.

 

la 1.10.2016

Perjantai oli kodin kunnostuspäivä.  Jussi laittoi hyllynpätkiä ja tuiki tarpeellisia säilytyslokeroita paikoilleen.  Nyt kylpyhuoneessa on korit pesuaineille ja keittiössä ripustustangot pikkuesineille.  Olen tyytyväinen.  Minä sain järjestettyä – tai ainakin tungettua – työhuoneessani lattialla muovikasseissa olleet tuiki tarpeelliset tavarat kaappeihin.  Olo oli vähintäänkin helpottunut.

 

Illalla tuuletin ja kävin katsomassa Galleria Koneessa uuden taidenäyttelyn avajaiset.  Sampsa Indrénin työt olivat uskomattomia.  Kirjoitan niistä konkreettisesti, kun menen ensi torstaina sinne kirjoittajakurssille.

Saimme kaiken raatamisen jälkeen kodin esittelykuntoon.  Mikä ilo silmille, kun isot ruskeat muuttolaatikot häipyivät eteisestä.  Ovikello pirahti iltapäivällä.  Ystävämme Liisa ja Veikko saapuivat Keravalta tupatarkastukseen.  Läpäisimme kirkkaasti.

 

Hemmotelin meitä Jussin pyytämillä Vanajaveden kuhilla ja yllätysannoksella mifua.  Jälkiruuaksi hemmottelin meitä Jussin poimimilla puolukoilla.  Paistoin piirakan ja tarjosin sen kera makeaa vaniljakastiketta.  Nam.

 

Oli meillä virallista ohjelmaakin.  Kävimme tietysti Galleria Paperihuoneella ja jatkoimme sieltä matkaa teatterille.  Näytelmä ”Kalenteritytöt” oli viihdyttävä, mutta ainakin alussa niin vauhdikas, että puolet repliikeistä jäi epäselviksi.  Parasta siinä oli hurmaavat näyttelijöiden (ja tutun lavastajan) puolialastonkuvat, jotka sai lunastaa viiden euron hinnalla seinäkalenteriksi.  Minä lunastin.