su – ma 2-3.10.2016

Minulla oli taas kerran puuhaviikonloppu pojanpoikien kanssa Espoossa.  Jaksan ihailla ja ihmetellä sitä energian määrää, jota 3- ja 5-vuotiailla riittää.

 

Kävelytie Kauklahden asemalta Kurttilaan hehkui syksyn väreissä.  Poikaset tulivat potkupyörillä mummia vastaan.  Kadotin alamäessä molemmat näkyvistä, kun he viilettivät pikkupyörillään.

Puuhastelua riitti: pojat rakensivat legoja ja mielikuvitus lensi.  Poliisivene otti varkaita kiinni ja tukkirekka teki kuormaa.  Aaveet ja möröt askarruttivat, kun ilta pimeni.

 

Luin heille iltasaduksi kirjan pikkuaaveista Lapanen ja Lapaniina.  Se jännitti ja vähän pelotti.  Katselimme yhdessä Pikkukakkosessa pyörivää sarjaa Ryhmä Hau.  Siinä Samppa käveli unissaan lakana päällä ja muut luulivat häntä aaveeksi.  Sekin vähän pelotti.

 

Ehdimme tehdä kahden päivän aikana kaksi metsäretkeä.  Pojat hyppelivät ketterästi kallioilla.  Mummi ei hypellyt kettärästi, mutta pärjäsi sentään.  Löysimme makeita puolukoita, suppilovahveroita ja jännittäviä ”savusieniä”.

 

Maanantaiaamuisin Visalla on kerhopäivä.  Nyt pienillä kerholaisilla ja oli poikkeuksellisesti enkelikirkko, johon vanhemmatkin saivat osallistua.

 

Tilaisuus jatkui kerhotilassa.  Saimme mehua, kahvia ja enkelipipareita.  Saimme myös askarrella enkelikortteja.  Mukavaa oli.

 

Minä palasin iltajunalla Hämeenlinnaan.  Miika lähetti illalla kuvaviestin, jossa luki:  ”Enkeleitä riittää vielä iltaan asti”