pe 28.4.2017
Kuala Terengganu, päivä 7

päiväretki Etelä-Kiinan meren rannalle
iltamarkkinoilla
merenherkkuja illalliseksi

Kaupunki tuntui jo tutulta, kun lähdimme aamulla patikoimaan bussiaseman ohi kohti uimarantaa.  Minä luin karttaa ja johdin meidät hetkeksi harhaan.  Olimme kuumissamme, kun lopulta näimme meren siintävän.

 

Katsastimme Primula Beach hotellin rehevän puutarhan.  Pääsimme sieltä sujuvasti kuumalle rantahietikolle.

 

Minä näin kangastuksen.  ”Tuolla on värikkäitä aurinkovarjoja ja rantatuoleja”, innostuin.  Täälläkö muka rantatuoleja.  Muslimit eivät ota aurinkoa ja harvat turistit pysyttelevät rantahotellien uima-altailla.  Me olemme täällä muutenkin kummajaisia, kun kävelimme kuumia katuja helteessä.  Muita kulkijoita ei juuri näe.

 

Näkemäni väriläiskä oli leijakauppias, joka oli levittänyt tuotteensa rantahiekalle.  Autiota hiekkarantaa riitti silmänkantamattomiin.

 

Paikalliset istuivat piknikillä kasuariinapuiden varjossa.  Niin mekin.  Suolainen merituuli hiveli kuumaa ihoa.  Minun oli pakko pukeutua pitkähihaiseen paitaan eilisen varomattomuuden vuoksi.  Jussi paistatteli päivää uimahoususillaan.

 

Uimarannan tuntumassa oli ruokakojuja ja valkoisia telttoja, joissa oli oikein pöydät ja tuolit.  Valitsimme kalaa ja katkarapuja sekä jo tutuksi tullutta teetä.  Ruoka oli hyvää eikä maksanut paljon.  Kyselimme henkilökunnalta, mistä saisimme taksin kotimatkalle.  He pudistivat päätään.  Jussi keksi kysyä, veisikö joku meidät ihan privaatisti.  Sehän sopi ja maksaa sai omantunnon mukaan.  Nuori tumma mies kyyditsi meidät hetkessä hotellille ja oli kovasti tyytyväinen tippiimme.

 

Illalla jouduimme lähes vahingossa markkinoille.  Nyt on viikonloppu ja lomakausi alkamassa.  Turisteja ei näkynyt, mutta paikallisia sitäkin enemmän.

 

Hedelmäkojuissa oli tarjolla röykkiöittäin duriania.  Kuulimme, että ne tuodaan Thaimaan puolelta.  Vaatekojut pursuivat värikkäitä asusteita.  Me emme niistä perustaneet vaan jatkoimme matkaa kohti ensimmäisen illan mereneläväravintolaa.

 

Tilasimme nyt kunnon vadillisen herkkuja.  Vähän arvelutti, miten selviämme taskuravuista, sillä aputyövälineitä ei ollut ja hampaita varoimme.  Hyvin selvisimme ja maut olivat kohdallaan.  Annoksissa oli käytetty tuttuja thaimausteita.  Ne ovat edelleen suosikkejamme.  Lasku kahdelta teemukien kera oli 53 riggittia, noin 12 euroa.

 

Meillä on nyt viimeinen yö tässä YT Midtown hotellissa.  Olisimme halunneet lähteä jo huomenna jatkamaan matkaa, mutta emme saaneet majapaikkaa.  Vaihdamme täällä kaupungissa yhdeksi yöksi halvempaan hotelliin, joka on aivan bussiaseman nurkalla.  Sunnuntaina, siis vappuaattona, suuntaamme pohjoiseen ja todellinen rantaloma voi alkaa!  Tämänpäiväinen oli vain harjoittelua.

 

la 29.4.2017
Kuala Terengganu, päivä 8

kaupunkikierros
hotellin vaihto
iltashoppailua

Kokosimme aamiaisen jälkeen reippaasti tavaramme matkalaukkuihin ja jätimme ne respaan odottelemaan uutta majapaikkaa.  Uncle Homestay on korttelin päässä ja sieltä on kätevä siirtyä vappuaattona bussiin.

Mietimme, mitä teemme tänään ylimääräisenä kaupunkipäivänämme.  Tarjolla oli mm. uiva moskeija kaupugin ulkopuolella tai veneretki joen yli Pulau Duyngille.  Siellä löytyy opaskirjan mukaan värikäs kalastajakylä veneenrakentajineen.  Sinne siis.

 

Innokkaat alkuasukkaat neuvoivat meille reitin väärälle laiturille. Siellä ei lukenut mitään. Niinpä istuimme tyytyväisinä odottelemassa venettä. Se tulikin ja olimme jo astumassa laivaan, kun yksi herra kysyi, minne menemme. Kävi ilmi, että tämä vene meni aivan jonnekin muualle kuin Pulau Duyungille.  Muita laitureita ei ollut lähelläkään. Löysimme lopulta noin kilometrin päästä oikean laiturin, mutta siellä ei näkynyt minkäänlaista liikennettä.

 

Niinpä päätimme ottaa suunnitelma B:n käyttöön. Se tarkoitti, että kävelimme vain kaupungilla ja otimme rennosti. Joimme ensimmäisessä kuppilassa teet ja China Townin tutussa Mike 2:ssa oluet.

 

Valitsimme lounaspaikaksi Mademe Bee’s Kitchenin. Jussi maisteli paikallista erikoisuutta laksaa ja minä sain kuin sainkin aitoa tofua (ensimmäisellä yrityksellä sain Kuala Lumpurissa paistettua läskiä).

Tutkailimme tavaratalon tarjontaa. Yritimme ostaa aurinkovoidetta. Niveaa löytyi, mutta joka pakkauksessa luki ”whitening”. Täällä vaalea on kaunista. Minä sorruin taas kerran ostamaan batiikkipöytäliinan, vaikka niitä on kotona pino ennestään. Tämä on kevään kunniaksi sinivuokonsininen.

Kävimme hakemassa illan edellä laukut hotellilta. Uusi yhden yön majapaikkamme on vaatimaton, mutta kelvollinen. Meillä on oma wc ja ilmastointi, joka tässä helteessä on tuiki tarpeen. Hinta on 70 ringettia eli 15 euroa yö. Edellinen hotellimme maksoi tuplasti.

Suunnistimme illalla uudelleen keskikaupungille. Pääkadun Sultan Ismailin tuntumassa oli yllättäen jopa vilkasta.

 

Sinne oli pystytetty ilmeisesti viikonlopun kunniaksi katukojuja, joista sai paikallista pikaruokaa. Se sopi meille hyvin. Toinen ilonaihe oli hyvinvarustettu kirjakauppa. Emme ostaneet muslimikirjallisuutta. Minä viihdyin tutkailemassa askarteluosastolla siveltimiä, värejä ja akvarellipapereita. On aina hauska kokeilla uusia tuotteita.

 

Bussimme Kuala Besutiin lähtee klo 11 huomenna vappuaattona. Sieltä otamme taksin Hotel Suriaan. Sen jälkeen voi rantaloma ja villi vapunvietto alkaa:)