to 4.5.2017, päivä 13
Merang, Pandan Laut Beach Resort

taksilla Suria Resortista uuteen majapaikkaan, 40 ringgittia
majoittuminen ylelliseen bungalowiin
tutustumiskierros alueeseen
vaatimaton illallinen Pami Enterprisessa
canastapeli-ilta

Emme arvanneetkaan, mikä ilo meitä odotti uudessa hotellissamme. Se oli nimittäin rantamajoituksistamme halvin. Olin jo vähän huolissani, missä loukossa majailemme. ”Myin viimeisen halvan majan, te saatte nyt vähän paremman samaan hintaan”, respan poika ilmoitti.

 

Ja toden totta, saimme kokonaisen talon, kaksi leveää vuodetta ja tilavan verannan. Täältä löytyy myös ilmastointi, tv, jääkaappi, keittiö ja kylpyhuone. Kaikki tämä ihanuus 100 ringgittia (22 euroa) vuorokausi. Oikea hinta olisi ollut 150 ringgittia.  Vain nettiyhteys tökkii.

 

Alue on laaja. Frangipaneja kukkivaan puutarhaan on siroiteltu harvakseltaan bungaloweja, riippumattoja, oleskeluryhmiä ja katoksia. Täältä löytyy myös kohtuullisen kokoinen uima-allas. Tosin se on vain kolme jalkaa syvä, mutta hyvin siihen mahtuu pulahtamaan. Meri ja hiekkaranta ovat heti altaan takana. Ravintolaa hotellissa ei ole, mutta heti päätien toisella puolella on mukavan oloinen kansanpaikka. Se sopii meille erinomaisen hyvin.

 

No jaa, totuus ei ollut niin auvoinen, kuin kuvittelimme. Juomat Pami Enteriprisessa: teh tarik, kookospähkinä ja jagung (ei selvinnyt mitä se oli, mutta hyvää) olivat taattua laatua.

 

Ensimmäiset ruoka-annokset illalla sitä vastoin eivät olleet. Mee goreng, paistetut nuudelit olivat hyvin maustettuja, mutta annos oli lähes kylmä. Ikan goreng, paistettu kala oli rutikuivaa. Sotong goreng, paistettu mustekala oli loppu. Eivät annokset tosin paljon maksaneetkaan.

 

Istuimme illalla auringonlaskun aikaan rannalla ja haistelimme suolaista ja lämmintä merituulta. Olemme rutikuivalla seudulla. Ei puhettakaan, että mistään saisi auringonlaskuolutta. Vaan eipä sitä osaa kaivatakaan, kun ei ole niin ei ole.

 

pe 5.5.2017,  päivä 14
Pandan Laut
Lauran syntymäpäivä, onnittelut Espooseen!

kukkamaalari Leena irrotteli
aurinkoa altaalla
kävelyretki ja illallinen rantaravintolassa

Aamuaurinko leikitteli värillisten ruutuikkunoiden takana. Piti hetken miettiä, missä nyt olemme. Tutkimme eilen hotellin retkitarjontaa. Lähisaarille pääsisi vaikkapa päiväretkelle snorklaamaan, merelle kalaan ja mustekaloja pyydystämään, illalla joelle katselemaan kiiltomatoja, minibussiretkelle Kuala Terengganun nähtävyyksiä ihmettelemään tai osallistumaan grillausillalliselle. Kaikki nämä vaativat vähintään viisi osallistujaa. Panimme harkintaan. Ainakin grilliherkut kiinnostavat, sillä kadunvarsipaikat eivät todellakaan ole gourmet-laatua.

 

Ulkona minua kohtosi näky kuin elokuvasta. Hotellimme oli täyteen buukattu ja se näkyi. Puutarhassa oli vilskettä. Kymmenet muslimiperheet olivat aamiaisella. Riisikattilat höyrysivät, lapset juoksentelivat, nuoret miehet lepäilivät riippumatoissa ja kikattavat tytöt ottivat selfieitä.

 

Mekin olemme päässeet jo moneen kertaan paikallisten kännykkäkuviin. Viimeksi Suriasta lähtiessämme respan tyttö halusi meistä kuvan(!).

Kuvittelimme hetken, että jäämme ilman aamiaista, sillä eilinen ravintola oli aamulla kiinni.

 

Onneksi näköetäisyydella oli toinen, jossa luki lupaavasti BUKA.

 

Söimme kymmenellä ringgitilla (2,2 euroa) vatsamme täyteen paistettuja nuudeleita, bataattia ja makeaa teetä.  Sen lisäksi olisi ollut vielä tarjolla paistettuja banaaneja.

 

Minä maalasin aamiaisen jälkeen omalla verannalla, sillä mallikukka oli sopivasti silmieni edessä-

 

Perjantaipäivä täällä hotellilla oli vilkas. Tunnelma oli kuin meillä leirintäalueilla.  Lasten altaassa oli meno päällä. Täällä niin aikuiset kuin lapsetkin uivat pitkähihaiset ja pitkälahkeiset vaatteet päällä. Naisilla on aina huivi päässä. Minä tunnen itseni lähes alastomaksi bikineissä.

 

Paikalliset ovat aidosti ystävällisiä. He hymyilevät ja tervehtivät ja muistavat kysyä, mistä olemme kotoisin. Taidamme olla aika harvinainen näky näissä paikallisten lomakeskuksissa.

Meille on tullut jo tavaksi lähteä patikoimaan rannalle illan edellä.  Löysimme useitakin paikallisia ruokapaikkoja meren ääreltä.

 

Valitsimme kupujen alta tuttuun tapaan paistettuja nuudeleita ja paistettua (kuivaa) kalaa.  Nyt saimme myös mustekalaa, joka oli herkullista.

 

Päivät kuluvat joutuisasti, vaikka ei sen kummempaa ohjelmaa olekaan.  Minä luin altaalla Margaret Atwoodin kirjan ”Orjattareni” loppuun.  Se teki niin suuren vaikutuksen, että näin viime yönä unta punapukuisista enkelinsiipisistä orjattarista.

 

la 6.5.2017,  päivä 15
Pandan Laut

aamu-uinnilla meressä
nuudeliaamiainen
maisemamaalari Leena ahkeroi
aurinkoa altaalla
illallinen eilisessä rantaravintolassa

Nyt kun alkuvaikeuksíen jälkeen olemme saaneet taas wi-fi yhteyden, se tuo hauskoja yllätyksiä.   Saimme aamupostissa kuvaviestin Espoosta:

”Täällä oli myös aurinkoinen, lähes paahteinen Lauranpäivä 🙂 Trampoliini oli kovassa käytössä ja illalla saatiin mansikka-valkosuklaakakkua, nam!   Terkkuja!  Miika”  Vaikka meillä on skype-yhteys, sitä on tullut aika vähän käytettyä aikaeron vuoksi.  Onneksi viestit kulkevat.

 

Meri välkehti aamulla peilityynenä.  Keinuimme mainingeilla pitkän tovin ja nautimme lämpimästä vedestä.  Oli miltei puolipäivä, kun ehdimme aamiaiselle.  Nyt lähikuppilamme oli auki.  Se tarjosi meille vaihteeksi nuudeleita.  Saimme paistettuja nuudeleita soijakastikkeella (tällä kerralla kuumia) ja nuudelikeittoa kanan kera (polttavan kuumaa).  Juomina teetä kondensoidun maidon kera ja jakung-mehua.  Google kääntäjä tiesi, että jakung on maissia.  Mielenkiintoista.

Tänäänkään meillä ei ole mitään ohjelmaa.  Se on lomaa parhaimmillaan.

 

 

Minä maalasin verannallamme päivän kuumimpaan aikaan.  Jussi makoili tuulettimen alla ja luki Arne Dahlin e-kirjaa ”Pimeyden kutsu ”.  Minä siirryin jossain vaiheessa iltapäivällä altaalle Lars Keplerin ”Vainoojan” seurassa.

 

Kun nälkä yllätti, kävelimme rantaa pitkin jo tuttuun ravintolaan.  Tänään valitsimme tiskiltä paistettuja nuudeleita (taas), mustekalaa ja yllättävän hyviä kalapullia.

 

Jälkiruuaksi herkuttelimme mangomehulla.  Ruokahetket ovat päivän kohokohtia, vaikka mee goreng onkin tullut jo liiankin tutuksi.

 

Paluumatkalla iloinen poikajoukko piiriti meidät ja halusi ottaa valokuvia.  Kaikki vastaantulijat hymyilevät, huivipäiset tytöt vilkuttavat mopon kyydissä ja pikkulapset töllistelevät.  Taidamme olla paikkakunnan nähtävyys.

Meillä on huomenna taas muuttopäivä.  Palaamme ensimmäisen rantahotellimme Surian naapuriin Sutra Resortiin.  Se on näistä kolmesta rantapaikasta ylellisin.  Odotan jo kovasti länsimaista aamiaista paahtoleipineen!