su 7.5.2017,  päivä 16
Merang, Sutra Beach Resort

aamu-uinti meressä
pakkaus ja taksilla Pandan Laut Beach Resortista uuteen majapaikkaan, 30 ringgittia
maittava roti-lounas kadunvarsikuppilassa (ilmaiseksi)
aurinkopäivä altaalla
Jussi kirmasi taksilla hakemaan unohtunutta puhelimenlaturia
illalliseksi paistettua riisiä, kanaa ja hedelmiä

Yöllä ukkonen jyrisi ja sade ropisi majamme kattoon.  Aamulla kaikki oli sädehtivän kirkasta ja raikasta.  Uimme varmaan tunnin verran tyynessä meressä.  Pakkaus sujui jo tottuneesti.   Ystävällinen taksi toi meidät tutulle rannalle noin 20 km etelämmäksi.

 

Sutra Beach Resort on todella hivelevän kaunis keidas meren äärellä.  Uima-allasalue on laaja ja ensimmäistä kertaa näimme siellä rantatuolejakin!  Saimme huoneen merinäköalalla aivan altaan vierestä kakkoskerroksesta.  Minun maalarinsilmäni katselivat jo innokkaasti uusia kohteita.

 

Puutarhassa kukkii kaikenvärisiä kukkia.  Ei siis mitään estettä viihtymiselle.  Täällä toimii taas nettikin vilkkaasti.  Kaupunkihotelleissa on ollut avoin verkko.  Täällä rannalla yhteys on suojattu ja salasanat toinen toistaan mielikuvituksellisimpia.  Tai päin vastoin.  Edellisessä paikassa se oli 00000000 ja täällä respan tyttö kertoi ”Password is password”.  Näin oli.

Meiltä jäi aamiainen väliin, sillä lähikuppilamme oli vasta avautumassa, kun teimme lähtöä.  Olemme katselleet vesi kielellä pientä ravintolaa nykyisen hotellimme kohdalla päätien varressa.  Se mainostaa vastapaistettuja roteja, jotka ovat herkkuamme.  Suuntasimme sinne toivorikkaina vain todetaksemme, että paikka oli mennyt jo kiinni.

 

Iloinen puhelias emäntä lupasi kuitenkin tarjota meille teet.  ”Löysin teille kolme rotia, talo tarjoaa!” hän hymyili tuodessaan teemukit.  Nautimme herkut kana- ja kalacurryn kera.  Olipa hyvää, turistit kiittävät!

 

Päivä vierähti altaalla.  Emme ole koskaan ennen olleet näin hienolla hotellialueella.

 

Meillä oli koko tila aivan yksin käytössämme.  Missä ovat kaikki turistit?   Matkamme ensimmäinen epäonni kohtasi, kun palasimme nahka punottaen huoneeseemme.  Missä on puhelimen laturi?  No kas, sinnehän se jäi edellisen majapaikan pistorasiaan.  Jussi lähti tuulispäänä taksilla hakemaan, sillä laturi on meille tosi tärkeä.  Meillä ei ole edes kelloa matkassa.

Laturi löytyi, huokasimme helpotuksesta.  Illalla kävimme syömässä kadunvarressa isot annokset paistettua riisiä paistetun kanan kera.  Nasi Goreng Ayam.

 

Minä tilasin annoksen Nasi Goreng Kampung tietämättä mitä se on.  Nyt tiedän, Kampung tarkoittaa kuivattuja anjoviksia.  Sitä saa mitä tilaa.  Paluumatkalla näimme kaksi komeaa sarvinokkalintua.  Minä jahtasin niitä kamera kädessä, mutta pääsivät mokomat karkuun.

 

ma 8.5.2017,  päivä 17
Sutra Beach Resort

valokuvausretki auringon noustessa
matkan paras buffet-aamiainen
aurinkoa altaalla, patikointia rannalla, maalausta
tulista kanakeittoa ja chilipaprikariisiä illalliseksi
jännittävä canastapeli ratkesi

Heräsin virkeänä puoli seitsemältä, kun aurinko oli juuri noussut.  Kiertelin kameran kanssa raikkaassa aamuilmassa puutarhassa ja altaalla.

 

Yöllä oli satanut ja ruohikko oli märkä.  Valo oli kultainen.  Sain talteen matkan kauneimmat kuvat.

 

 

 

Kun ennätimme aamiaiselle, minä hämmästyin.  Niin monipuolista valikoimaa sekä länsimaisia että maleruokia en ole vielä tällä lomalla nähnyt.

 

Oli oikea salaattipöytä – siis oikeasti harvinaisuus – oli laaja valikoima riisiä ja nuudeleita – ei harvinaista – oli paahtoleipää, marmeladia ja vastapaistettuja kananmunia.

 

Oli hyvää kahvia ja aitoa puristettua appelsiinimehua.  Oli tuoreita vesimeloneja ja papaijaa.  Paistettuihin haaleisiin aamiaisnuudeleihin tottunut turisti herkistyi.  Ja tällaisia aamuja on tiedossa vielä kolme kappaletta.

 

Päivä kului huomaamatta.  Lomailimme.  Lueskelimme altaalla, teimme pitkän kävelylenkin rannalla, uimme, minä maalasin hetken.

 

 

Illallisen jälkeen uimme lämpimässä altaassa ja katselimme, kun muslimiperheet uittivat pikkulapsia.  Aurinko laski hotellin taakse palmumetsikköön.  Nyt lepäilemme suihkunraikkaina.  Canastapeli on jännittävässä vaiheessa.  Olemme lähes tasoissa ja 5000 pisteen raja lähestyy.

 

Niin siinä kävi, että paras voitti, niinkujin Jussi sanoi.  Peli on jännittävä ja antoi meille mukavasti illanviihdettä silloin, kun lukuvalot eivät riittäneet (minulle).  Jussilla ei ollut ongelmia, sillä e-kirjoja näkee lukea vaikka pimeässä.