Kuinka tässä taas näin kävikään? Eräänä tammikuun harmaana ja sateisena perjantaina istuin työtovereiden kanssa kahvilla päivittelemässä säätä. Työmotivaatio oli nollassa. Kellään meistä ei ollut matkaa varattuna. Niinpä minä päätin ryhdistäytyä ja soitin sisarelle, joka on matkatoimistossa töissä. ”Olisiko helmikuussa sopivia dumppimatkoja tarjolla?” Sisko nauroi: ”Älä unta näe, silloin on hiihtolomakausi ja kaikki matkat on myyty jo aikoja sitten. Miksi ette lähde nyt tammikuussa, löytyy hyviä tarjouksia!” Goalle oli kutkuttava kahdeksan päivän matka edulliseen 695 euron hintaan. Listahinta oli 1055 euroa. Laitoin välittömästi Jussille kyselyn, eiköhän lähdetä. Houkuttelin myös ystäviämme Liisaa ja Kaizua mukaan, mutta heidän työaikatauluunsa äkkilähtö ei sopinut. Mutta yllättäen Jussille sopi. Niin kuittasin siskolle, että goalena ja goajusi ovat valmiit matkaan. Pieni mutta oli tulla matkaan, sillä tarvitsin uuden passin. Normaalin passin saa viikossa, mutta Intian viisumin hankinta kestää toista viikkoa. Onneksi pikapassin saa kolmessa päivässä eikä hintaerokaan ole kuin 12 euroa.

Nyt matkavarauksesta on runsas viikko. Uusi tuliterä sirupassi on saatu ja viisumit ehtivät kuin ehtivätkin ajoissa. Minulle on aurinko paistanut heti matkavarauksen tehtyäni. Lähtömme on lauantaina 20.1. Ehdimme juuri sopivasti matkamessuille noutamaan tuoreet esitteet ennen lähtöä. Hotelliesitteessä lukee, että käytettävissämme on internetnurkkaus. Se innoitti minut päivittämään blogin omaksi ja ystävien iloksi.
Lena ja Jusi, taas menossa
saa kommentoida

 

pakkauspuuhissa
20.01.2007

Aurinkoinen lauantaipäivä on vierähtänyt pakkauspuuhissa. Vatsanpohjaa nipistelee jo lupaavasti. Finnairin kone lähtee kello 20:35 ja lento kestää hulppeat 10 tuntia. Lomalennolla on noin tunnin välilasku Sharjahissa – missä ikinä se onkaan.. Perillä Goalla olemme sunnuntaina kello 10:00 paikallista aikaa. Suomessa on silloin varhainen aamu, kello on 6:30. Hotellimme Alor Grande Holiday Resort sijaitsee Pohjois-Goalla Candoliminin kylässä Galanguten eteläpuolella (kartalla punainen piste). Edellisellä Goan vierailulla lähes 12 vuotta sitten asuimme Galangutessa. Onpa mielenkiintoista nähdä, miten maailma on sillä kulmalla muuttunut. Päällimmäisiä mielikuvia ovat aurinko, lämpö, kirkkaat värit, yli-innokkaat kaupustelijat sekä lehmät kaiken keskellä, myös rannoilla.

Seuraava viesti tulee Intiasta – palaillaan. Kiitos kommenteista, niitä on hauska saada, vaikka tällä matkalla tuskin koti-ikävä ehtii iskeä.
lomatunnelmissa Lena ja Jusi

 

onnellisesti perilla
23.01.2007

paikallista sunnuntai-illanviettoa Calanguten rannalla

Taalla ollaan. Pitka lento meni aika kivuttomasti. Saimme istumapaikat kaytavan molemmilta puolilta. Jussi sai matkaseuraksi puheliaan pariskunnan, heilla riitti juttua koko yoksi. Mina puolestani ehdin lukaista ensimmaisen matkakirjan lapi. Torkahtelimme valilla, parhaiten uni olisi maittanut valilaskun aikoihin. Perilla suloinen lampo ja auringonpaiste otti meidat jo Goan kentalla vastaan. Olimme hotellilla sunnuntaina puolen paivan aikoihin. Meidan huoneemme ei ollut viela valmis, siispa paasimme heti tunnelmaan nauttimalla ensimmaiset Kingfisherit valittomasti hotellin allasbaarissa. Tunnin siestan jalkeen olimme valmiit pienelle lahiseudun tutustumisretkelle ennen tervetuliaistilaisuuden alkua. Lahikadulta loytyy kaikki mita tarvitsemme eli vetta ja virvokkeita seka runsaasti ruokapaikkoja.

Aurinkomatkojen info pidettiin Calangutessa meille 12 vuoden takaa tutussa Souza Lobo ravintolassa. Firman tytot olivat pukeuteneet tyylikkaasti oranssisavyisiin intialaisiin asusteisiin. Hauskimpia oppaiden varoituksia oli, etta rannoilla palveluksia tarjoavia korvanpuhdistajapoikia kannattaa valttaa ja rantaevaat pitaa pakata huolella, etteivat lehmat pistele niita poskeensa. Malariavaaraa he pitivat ylireaktiona, silla tautitapaukset olivat sattuneet monsuuniaikana. Taalla on satanut viimeksi marraskuun alussa. Tiiviin tietopaketin jalkeen katselimme paikallista menoa rannalla. Ensimmaisen intialaisen buffetillallisen soimme Souza Lobon ulkoterassilla kynttilanvalossa. Yllamme oli tahtikirkas taivas, kuunsirppi oli aivan kumollaan. Tarjolla oli toinen toistaan herkullisempia kala- ja kasviscurryja seka tandoorikanaa. Palailimme kyllaisina kotikylaan kavellen. Uni maittoi kellon ympari urakan jalkeen.

aurinkoa arabianmeren rannalla
23.01.2007

”Hymyilkaa tytot” Jussi sanoi kuvaa ottaessaan

Goan yleisilme on ennallaan, mutta turismi on tuonut edellisen kayntimme jalkeen valtavasti lisaa markkinahulinaa. Calangutea emme tunnistaneet enaa ollenkaan. Rannoilla kay melkoinen hulabaloo. Onneksi meidan hotellimme on rauhallisemman rannan kohdalla. Yhtenaista hiekkarantaa riittaa kahdeksan kilometria. Kelpaa sita patikoida.

Hotelliaamiainen oli hyvin pelkistetty: paahtoleipaa, kananmunia, marmeladia, kahvia, teeta ja mehua. Onneksi upean hedelmatarjottimen saa 70 rupialla (vahan yli eurolla). Vietimme eilen tosi leppoisan lomapaivan uiden ja lepaillen. Taalla rantatuolit kuuluvat pienten ruokapaikkojen eli shackien omistukseen. Tuolit saa kayttoonsa ilmaiseksi, jos muistaa hakea virvokkeita omasta shackista. Me muistimme ja saimme hyvan palvelun. Kauppiaita kiersi rannalla tasaiseen tahtiin, mutta he uskoivat paanpudistusta yllattavan helposti. Emme siis viela sortuneet huivi- ja korukauppoihin.
Illalla istuimme omalla rannalla katsomassa auringonlaskua tyylikkaasti kaksikerroksisen shackin parvekkeella. Kavelimme nopeasti pimenevassa illassa rantaa pitkin pieneen tiibettilaiseen kasvisravintolaan (Lonely planetin suositus). Saimme listat eteen, mutta kun yritin tilata thali-annosta, ystallinen emanta kiirehti kertomaan, mita hanella ON keittiossa. Han suositteli meille okraa kookosmaidossa seka retiisimuhennosta. Molemmat olivat herkullisia. Hotellin altaalla maistelimme ennen nukkumaan menoa paikallista Old Monk -rommia ja Honeybee -brandya. Lasku soodavesineen oli 55 rupiaa eli noin euro! Rupeamme viihtymaan.
intiatunnelmissa Lena ja Jusi
ps. hotellilla ei sitten ollutkaan nettinurkkausta, mutta lahistolta loytyi hyva nopea yhteys, hinta tunnilta on 50 rupiaa

auringonlaskua odotellemassa

 

lievaa punoitusta
25.01.2007

Ensimmaisella rantapaivalla ei ollut mitaan tehoa rusketukseen, lieko 45 suojakertoimella osuutta asiaan. Varoittava esimerkki oli suomalainen nuorukainen, jonka tapasimme rannalla. Han oli viikon auringonoton jalkeen jattanyt kertoimet sikseen ja esitteli olkapaitaan, jotka olivat vesikelloilla. Suosittelin aloe veraa, taalta saa 100 prosenttista vihreaa sammakonkutua – erinomaisen viilentavaa. Toinen rantapaiva oli jo tehokkaampi, vaihdoin 30:een. Nyt molemmat punoitamme lupaavasti. Sain pienta tuntumaa paikalliseen hierontaankin. Heti rannalle tultuamme innokas hierojapoika tarttui varpaaseeni ja lupasi vain esitella ihmeitatekevaa tiikerivoidettaan. Ennen kuin huomasinkaan, olin saanut seka jalka- etta niskahieronnan! Hintaa jouduin tinkimaan pitkaan, selvisisin viidella eurolla. Olin tyytyvainen kasittelyyn, mutta sain hyvan opetuksen, ettei pida antaa rantapojille varvastaankaan..
Illalla nautimme loistavan tandooriaterian: tiikerirapuja, mustekalaa ja kingfishia valkosipulin kera, hinta kahdelta 300 rupiaa eli alle kuusi euroa. Viihdymme aina vain paremmin.

 

paiva panjimissa
25.01.2007

Hanumanille omistetussa Maruti-temppelissa

Keskiviikkona maltoimme lahtea retkeilemaan. Sovimme taksipojan kanssa viiden tunnin paakaupunkiretken 450 rupian hintaan (noin 9 euroa). Amit jatti meidat Our Lady of the Immaculata -kirkon eteen ja lupasi noutaa neljalta iltapaivalla. Teimme Lonely planetin suositteleman 4,5 km kavelykierroksen vanhassa kaupungissa, jossa oli portugalilaisten perua varikkaita taloja. Reitin varrella oli myos kuvassa nakyva temppeli seka varakkaiden asuttama Altinho -kukkula. Retkesta keskipaivan helteessa naantyneina etsimme opaskirjan mukaan ”kaupungin viehattavinta ja tunnelmallisinta” ruokapaikkaa Hotel Venitea. Pyorimme parin korttelin ympari useaan kertaan ja kysyimme ainakin kymmenelta paikalliselta, ennen kuin virkistyspaikka loytyi. En muista, koska kylma olut olisi maistunut yhta hyvalta! Ruokakin oli maukasta, kokeilimme portugalilaisia erikoisuuksia. Lounaan jalkeen ehdimme viela pikaisesti vilkaista Bombay Bazaria, ennen kuin oli aika lahtea paluumatkalle. Siestan jalkeen kavelimme rannalle katsomaan tuttuun tapaan auringonlaskua.

terveisin Lena (Jusi kavi lukemassa nettilehden ja palaili jo altaalle)
kun kavelin aamulla nettiin, kahvilan edessa oli poika, joka pyysi vilkaisemaan koriinsa – sielta tuijotti kobra suoraan silmiin!
Jane ja Nina – teille on viesti kommenteissa

Panjimin vanhaa kaupunkia

 

tuk-tukilla vagatorin rannalla
27.01.2007

Kiitokset mukavista viesteista, on tosi nastaa lukea lumisateesta taalla auringossa! Torstainpaivana paatimme tutkailla pohjoisen rauhallisia rantoja. Otimme hilpean tuk-tuk -kyydin Vagarorille Anjunan pohjoispuolelle. Ranta oli kuvankaunis palmujen reunustama idylli, jossa ei ollut kuin kourallinen turisteja. Kauppiaita sita vastoin oli kaksi kourallista. Mina tein loman ensimmaiset sarong-kaupat ja tuhlasin kokonaista 55 rupiaa (on vahan yli euron). Lehmat makoilivat sulassa sovussa auringonpalvojien kanssa. Paiva vierahti vilkkaasti, ruoka rantaravintolassa oli suussasulavan chilista.
Illalla uskaltauduimme ayurveda -hierontaan. Jussi sai rotevan mieshierojan, mina kuvankauniin neitosen. Riisuiduimme kokonaan, molemmat omissa sermilla eristetyissa hoitohuoneissa, ja saimme pienet s-kokoiset paperistringit jalkaan. Hieronta aloitettiin paasta. Hiuksiin kaadettiin ainakin desilitra oljya, kasittely oli voimaperaista ja virkistavaa. Seuraavaksi kasiteltiin etupuoli pitkin sivelevin vedoin. Taas kului runsaasti oljya. Lopuksi hierottiin selka ja jalat. Olimme tosi rentoja, kun homma oli vajaan tunnin kuluttua selva. Gin tonicit maistuivat. Hotelli tarjosi allasbaarissa illan paatteeksi intialaisen tanssiesityksen.

 

rantaostoksemme: tuoretta ananasta sekä tämä sininen sarong

maharajojen yo
27.01.2007

Perjantaina suuntasimme Aurinkomatkojen retkelle etela-Goaan Colan yksityiselle rannalle. Bussimatka kesti kaksi ja puoli tuntia kuoppaisia teita pitkin. Vaiva kannatti, silla perilla meita odotti hienohiekkainen palmuranta, jossa yksikaan kaupustelija ei hairinnyt rauhaa. Majoituimme ylellisiin maharajojen telttoihin, joissa oli oikeat sangyt ja oma suihkuosasto. Teltat olivat mukavasti rinteessa niin, etta jokaisella oli oma terassi, josta voi ihailla merta. Retkipakettiin kuului taysihoito, eli perjantaina buffetlounas ja illallinen, lauantaina aamiainen. Herkullisimpia ruokia olivat erilaiset curryt, uppopaistetut munakoisot seka tonnikalafileet. Jalkiruuaksi tuoreita hedelmia. Uida polskuttelimme palmupoukamassa ja retkeilimme laheisella laguunilla. Illallisen jalkeen kylan pojat esittivat reipasta tanssia ja innostuivat viela laulamaan nuotiolla rumpujen saestyksella. Myos me turistit saimme kokeilla rummutusta. Onneksi joukosta loytyi pari tosi taitavaa rumpalia, ei tarvinnut haveta taitojamme. Ja baari oli auki pitkalle tummaan tahtikirkkaaseen yohon..

Lauantaina ehdimme saada viela tehokkaasti auringonsateita, paluu hotellille oli puolen paivan aikaan. Iltapaivan vietimme rannalla kavellen. Nyt aurinko on laskenut ja meilla viela illallinen edessa. Tuntuu haikealta lahtea, heratys on jo 6:30 aamulla. Suomessa kone on 18:20. Jussi kirjoitti tekstiviestin toihin, ”anon eroa ja elaketta, taalla viihtyy paljon paremmin kuin keilaniemessa!” Mina olen tasmalleen samaa mielta. Mutta tulossa ollaan, paivitan valokuvat ensi tilassa.

lampimin terveisin Lena ja Jusi
(päivitys jatkui Suomessa maanantaiaamuna – netistä nimittäin katkesivat tässä vaihessa sähköt ja koko rakennus meni pimeäksi, minä keräsin tavarat taskulampun valossa ja poistuin viettämään viimeistä iltaa..)

makeaa elämää

 

päivälento suomeen
29.01.2007

Iranin upeat vuoristomaisemat

Namaste – kotona ollaan! Minulla on onnellisesti vapaapäivä, matkalaukut on purettu ja pesukone pyörii. 45 asteen lämpötilaero tullessamme huimasi. Minulla oli matkavarustuksena vain tennarit ja shaali, onneksi Miika ja Laura olivat vastassa lämpimällä scodillacilla.

Lähtöillallisen söimme oppaiden suosittelemassa tasokkaassa Kebab & Curries -ravintolassa Calangutessa. Istuimme puutarhassa ja nautimme suussasulavan maukkaat rapu- ja lammascurryt. Minä maistelin ruuan kanssa paikallista viiniä, joka oli yllätäen ihan kelvollista. Intiahan ei ole mikään viinimaa. Tunnelmaa hieman latisti se, että kaikissa naapuripöydissä puhuttiin suomea..

Hotellille palattuamme meitä odotti yllätys. Siskon tilaama tervetuliaispullo portviinia nökötti pöydällä ”Relaa lomaa, t. Paippinen”. Nautimme parvekkeella digestiivit ja haaveilimme ajasta, jolloin voimme viettää pitkän talviloman auringossa. Kun lopulta maltoimme siirtya pakkauspuuhiin, meitä odotti uusi yllätys: jääkaappiin oli tuotu kokonaista NELJÄ ISOA Kingfisheriä. Kiitoksemme! Pakkaus sujui hilpeästi.

Sunnuntain paluupäivästä tuli pitkä. Herätys oli etuajassa, lentokone sitä vastoin puolitoista tuntia myöhässä. Ehdimme lukea ja torkkua pitkän tovin. Päivälennossa on puolensa, sillä keli oli kirkas ja maisemat upeat. Sharjahista (se on Arabiemiirikunnassa lähellä Dubaita) lähdettyämme allamme näkyi silmänkantamattomiin pelkkää hiekkaa ja mahtavia lumihuippuisia vuoria. Helsinkiin kone laskeutui lähes kaksi tuntia myöhässä. Me lämmittelimme kohmeisia varpaita saunan lämmössä hetken ennen nukkumatin tuloa.

 

goan plussat ja miinukset
29.01.2007

Incredible India, näin mainostavat esitteet, eivätkä ole yhtään väärässä. Goa on helppo matkakohde, sillä siellä on totuttu turisteihin. Palvelut pelaavat, kaupustelijoita riittää, mutta heidän kanssaan pärjää. Tinkimiseen tosin pitää varata aikaa. Kerjäläisiä ei juurikaan katukuvassa näy. Elämänmeno on vilkasta ja liikenne hallittua kaaosta. Pelkästään kaiken katseleminen riittää päiväohjelmaksi. Me otimme rennosti, niin kuin tekstistä välittyykin. Kahdeksan päivän loma on ehdottomasti liian lyhyt, se oli matkamme suurin miinusmerkki. Loput merkit olivatkin sitten plussia: takuuvarma auringonpaiste tähän aikaan vuodesta, suloinen lämmin tuuli, sopivan lämmin merivesi, herkullinen ruoka (olenhan muistanut mainita), värit ja tuoksut. Hintataso on uskomattoman halpa. Paikalliset ihmiset ovat tosi ystävällisiä. He tulevat mielellään juttelemaan turistien kanssa, muistavat nimen ja tervehtivät aina tavatessa.

Me olimme onnekkaita, sillä emme saaneet minkäälaisia vatsakipuja. Varottavia esimerkkejä kuulimme runsaasti. Juttelimme lähtöaamuna hotellissamme asustelevan suomalaispariskunnan kanssa. Mies sairastui toisen viikon alussa korkeaan kuumeeseen ja sai niin sitkeän vatsataudin, että toipui vasta lääkärin annettua antibioottipiikin. Syömään hän ei pystynyt moneen päivään.

Hyttysiä emme Goassa nähneet, emmekä saaneet ensimmäistäkään puremaa. Se siitä malarialääkityksestä. Kyselimme matkatovereiden kokemuksia. Lähes poikkeuksetta kaikki tunnolliset suomalaiset söivät varmuuden vuoksi malariapillereitä. Päivitän matkakuvat nettiin pikapuoliin. Kiitokset kaikille teille, jotka seikkailitte kanssamme Goassa.

Lena, hetken vielä matkatunnelmissa, huomenna taas töissä,
maharassi-Jussi lähti jo tänä aamuna Keilaniemeen..

lopuksi vielä viisaita ajatuksia Intiasta:

Jos haluat oppia jotenkin tuntemaan Intian,
sinun on tyhjennettävä mielesi
kaikista sinne aikaisemmin kertyneistä mielikuvista.
Miksi olla ennakkoluuloisen ihmisen rajallisen näköpiirin vanki?
Älä yritä vertailla. Intia on erilainen
ja niin ärsyttävältä kuin saattaa tuntuakin,
haluaa sellaisena pysyä.
Tämä on Intian salaisuus,
elämän hyväksyminen koko täyteydessään,
hyvässä niin kuin pahassa
Indira Gandhi

pyhiä lehmiä rannalla
matkakertomus vuodelta 1995

pe 17.3.1995
Goa, Hotelli Santiago
Matkassa isä-Lasse, 81 v sekä  Jaana, Leena ja Jussi.  Mukana myös Tuija-ystävämme, Intian ja Nepalin matkaopas, joka viettää lomaviikkoa kanssamme Arabianmeren rannalla.

Toinen matkapäivä on siestassa.  Intiassa kuukin on kuumempi.  Sen näimme jo eilisiltana, kun kävelimme täysikuun valossa rannalle.  Söimme ihania valkosipulirapuja.  Ilma oli todella kuin linnunmaitoa – ei tämä varmasti ole tottakaan.

 

Tänään on Holy -juhla.  Saimme Jaanan ja Jussin kanssa värimaalia kasvoille.  Isä kieltäytyi kunniasta.  Tuija jäi lounaan ajaksi lepäilemään rannalle.  Ranta on elämys.  Naiset kantamukset pään päällä kaupittelevat huiveja ja hedelmiä.  Molempia on ostettu.  Jussi on saanut lempiystävän.  Tyttö läksytti Jussia suu hymyssä perinpohjaisesti.  Jussi erehtyi ostamaan toiselta myyjältä ananasta, vaikka oli luvannut tehdä tytön kanssa kaupat.  Hiekkarantaa ja 30 asteista lämmintä vettä riittää.  Rannalla kävelee seebuja sulassa sovussa yläosattomien turistien kanssa.  Jännittävintä oli nähdä tanga -asuisia miehiä.  Enpä ole moisia ennen nähnyt…

Matka oli tosi pitkä.  Lento kesti kahdeksan ja puoli tuntia.  Lähdimme matkaan illalla ja olimme aamulla perillä. Minä taisin olla ainoa, joka otin torkut koneessa.  Eilinen oli tosi pitkä päivä.

Teimme ensitöiksemme retken rannalle, lounaan söimme altaalla, tervetulotilaisuuteen olimme kaikki nukahtaa.  Minä koputtelin isän ja Jaanan ovelle siestan jälkeen herätystä rystyset kipeinä.  Tänään olemme viettäneet koko päivän rannalla, olkapäät kirvelevät jo eilisestä auringonotosta.  Onneksi on silkkihuiveja vetää suojaksi.

 

la 18.3.

Vietimme Mapusan -markkinoilla aamupäivän.  Taksikyyti maksoi 160 rupiaa ja 20 rupiaa odotustunneilta.  Täällä voi elää sananmukaisesti herroiksi.  Ruuat maksavat noin 100 rupiaa hengeltä King Fishereineen kaikkineen eli noin 16 markkaa.  Vietämme parhaillaan iltapäiväsiestaa hotellin altaalla postikortteja kirjoitellen.  Ostimme ihania jumalankuvia markkinoilta yksi rupia kappale.  Muutakin eksotiikkaa löytyi.  Annalle kastimerkkejä otsaan, Miikalle suitsukkeita loppuiäksi.  Jussille ray-banit 100 rupiaa.  Lisäksi saimme ihanat Varanasin silkkipaidat, Jussille tumma luumu, minulle violetti, molemmissa on kasmirkuvioita.  Söimme Calanguten kylässä valkosipulirapuja ja Jussi tutustui kanavindaloohon, joka oli aika tulista.  Minä sain upeita videokuvia rannalta.  Seebut ja sariasuiset naiset paistattelivat päivää sulassa sovussa. 

 

ma 20.3.
Aamuhetki.  Isä odottaa herätystä kymmenen minuutin päästä.  Aurinko paistaa.  Ilmassa jo kuuman päivän aavistus.  Kukot kiekuvat ja varikset metelöivät. Altaalla katetaan aamiaista.

Eilen oli ostospäivä.  Kiersimme aamupäivän kylän basaareissa ja tingimme ahkerasti.  Ostimme repun, joka värjää olkapäät mustiksi.  Minä sain shortsihaalarit, joihin en mahdu.  Parempaakin löytyi: silkkihuiveja tuliaisiksi hintaan 50 rupiaa kappale.  Silkkishortsit, pari lakkia, mogulikalenteri.  Riipukset lapsille: aurinko ja sisilisko, ganesha -silkkipainokuva.  Sovitimme Jaanan kanssa pitkään mustia kulta- ja hopeakoristeisia juhlapuseroita. Jaana suunnitteli asuja napatanssiin, minä linnan juhliin.  Ostimme hepeneet yhteishintaan 450 rupiaa.

 

Vietimme iltapäivän rannalla.  Jussin ystävä toi tuoreita ananaksia.  Hyppelimme aalloissa ja lepäilimme suosiolla varjossa.  Kävelimme rantaa pitkin kylään asti.  Illallisella San Antonyssa Bagan rannalla nautimme erilaisia kaloja ja rapuja täkäläiseen edulliseen hintaan.  Altaalla vielä yömyssyksi Old Monk -rommit.  Tänään pitäisi lopulta saada kortit postitoimistoon.  Muuten on vapaapäivä.

 

Ke 22.3.
Hippimarkkinoille lähdössä.  Isä lupasi mieluummin jäädä altaalle.

 

Kiersimme eilen retken mukana Pondan hindutemppelit, ensimmäinen oli Shivalle omistettu, toinen Vishnulle.  Lounaan söimme eksoottisesti palmujen katveessa.  Thali -ateria sormin palmunlehviltä, ihanaa!  Lopuksi teimme kierroksen plantaaseilla, näimme maustekasveja, mangoja, papayaa, ananasta sekä banaanilehdon.

Isän syntymäpäivää on juhlittu jo kaksi päivää.  Hotellin henkilökunta on laulanut ja onnitellut.  Me kukitimme hänet ja tarjosimme Pina Coladat altalla ja illan Casa Portugesassa.

Hippimarkkinat Goassa olivat hilpeät, vaikkei juuri hippejä nähtykään.  Rannalla oli kaikenkarvaista kauppiasta.  Eksoottisin ostos oli varvukset eli varvasrenkaat.  Jaana sovitti ja lupasi antaa ne Annalle.

Kävimme myös astrologilla.  Jaanalle ennustettiin kädestä.  Luonnekuvaus piti täysin paikkansa, myös Jaanan omasta mielestä.  Minä sain ennustukseni Tarot -korteilla.  Kortit tiesivät, että menneisyys ja nykypäivä ovat: ”Peace and harmony”.  Jatkossa tulee omalla työllä ansaittua onnea, kukaan ei ”support”.  Tulevaisuuskorteissa oli mies ja nainen keihäiden lävistämänä.  Jos yritän muuttaa elämääni, seuraa raskas ja tuskainen aika.  Puoleen vuoteen ei kannata tehdä mitään muutoksia.

Illalla söimme koko viikon parhaan illallisen Bagan rannalla Cavalassa: grillattuja jättirapuja valkosipulivoin kera edulliseen 58 rupian hintaan!  Isä ja Jaana olivat viikkoonsa tyytyväisiä.  Me Jussin kanssa jatkamme kohti uusia seikkailuja.  Jussilla tosin vähän nipistelee vatsaa..

 

To 23.3.
Delhi, hotel Surya
Matkassa kahdestaan Jussin kanssa, isä ja Jaana palasivat Goa-viikon jälkeen Suomeen.

Toinen viikko on jo vauhdissa.  Herätys oli tänä aamuna klo 03:30.  Perillä täällä pääkaupungissa olimme vasta puolilta päivin.  Kävimme kaupunkikiertoajelulla New Delhissä.  Pyhät lehmät vaeltelivat liikenteen keskellä.  Oppaamme Timo Monto sanoikin, että täällä sanonta ”parempi katsoa kuin katua” kuuluu olla ”parempi katsoa katua”.  Sen verran lehmän lantaa löytyy joka puolelta.

Nautimme päivällisen seisovasta pöydästä.  Tämä on todella kasvissyöjän paratiisi.  Kävimme hetken aistimassa iltailmaa.  Lämpötila täällä kylmässä pohjolassa on + 31 astetta.  Huomiseksi on luvattu + 36.

 

 

Pe 24.3.

Näimme aamulla ensimmäiseksi norsun, se tietää hyvää onnea.  Kiersimme vanhaa Delhiä: näimme Punaisen linnoituksen ja Perjantaimoskeijan.  Minä jouduin pukeutumaan laajaan halattiin, koska hameeni ei ollut tarpeeksi pitkä.  Kierroksen päätteeksi näimme tosi kuvauksellisen hindutemppelin.  Kuvia on otettukin.  Minulla riittää niiden parissa puuhaa pitkäksi aikaa.

Iltapäivällä kiertelimme Jussin kanssa kahdestaan.  Me olimme vanhassa Delhissä vähintäänkin nähtävyys.  Pikkupojat nauroivat kippurassa, kun näkivät Jussin.  Eräs seurue halusi Jussin kanssaan valokuvaankin.

Red Fortin ympäristö oli kuin elokuvasta.  Polkupyöräriksoja, hunnutettuja naisia, kilipukkeja, kärpäsiä, väkeä joka puolella.  Mekin otimme polkupyöräriksan keskustaan.  Poika polki 25 rupialla tosissaan.

Keskustan suihkulähteellä Jussi lupasi yhdelle pojalle, että tämä saa kiillottaa hänen kenkänsä.  Lopputulos oli, että kengänkärki ommeltiin ja kengät pohjattiin kiillotuksen lisäksi.  Hinta nousi kahdesta rupiasta 75:een!  Kauppamiehiä nämä pojat.  Jussi oli kenkiinsä tyytyväinen.  Basaarialueelta ostimme pari paitaa ja Annalle helyjä.  Tulimme taksilla hotellille ja nyt olemme taas kerran pakkauspuuhissa.  Aamulla on lähtö kohti Agraa.

Hotellissamme on ollut ihanat ruuat.  Aamiaisella tarjotaan tuoreita hedelmiä kaikkien herkkujen lisäksi.  Lounaalla olen saanut maukkaita kasvisruokia kuten papumuhennosta ja juustoa pinaattikastikkeessa.  Lihansyöjille on tarjolla kanaa ja lammasta.  Täällä ei todellakaan pääse laihtumaan, kun King Fisheriäkin pitää joka päivä maistaa..

 

la 25.3.
Nyt on Taj Mahal koettu!  Maailmassa on kahdenlaisia ihmisiä.  Sellaisia jotka ovat nähneet Taj Mahalin ja sellaisia, jotka eivät ole.  Palatsi oli sopusuhtaisen kaunis.  Ihailimme sitä iltavalossa ja otimme runsaasti kuvia.  Huomenna on varsinainen retki.  Ylellistä päästä katsomaan kahtena päivänä.  Toinen elämys oli ostaa Kama Sutra kuvakirjana.

Bussimatka Delhistä Agraan sujui yllättävän kevyesti.  Matkalla pysähdyimme kuvaamaan korppikotkia ja lantakasakekoja.  Iltapäivän vietimme ylellisesti hotellimme Clarks Shirazin altaalla, joka oli – yllätys – kylmä! Se virkisti tehokkaasti.  Nyt on illallinen nautittu ja Kama Sutran tutkiminen Old Monkin avulla edessä.

 

Su 26.3.
Agrassa edelleen
Ihailimme Taj Mahalia aamuauringossa. Palatsi oli tänään jos mahdollista vieläkin kauniimpi.  Lunastimme jopa ryhmäkuvan, kun tausta oli niin kaunis.  Punaiseen linnoitukseen emme päässeet ensi yrittämällä, kun vihaiset ampiaiset häätivät meidät portilta.  Minä onnistuin saamaan kolme pistoa, onneksi ei kasvoihin.  Portilla oli raajarikkoja ja elefanttitautinen poika kerjäämässä, iloisesti hymyillen.  Toisella yrittämällä pääsimme jopa haaremiin asti.  Jalokivikaupasta sain turkoosit kaulalle, marmoripajasta otsamerkin ja hotellinkaupasta vielä kasmirkuvioiset paidat meille.  Lapsille ostin intiannorsupaidat.  Nyt rupeaa olemaan jo ylipainovaara.

Huomenna jatkamme matkaa Uttar Pradeshista Rajasthaniin.  Nimetkin ovat kuin sadusta.  Illalla nautimme uima-altaan jälkeen vesipuhvelinmaitojäätelöä, joka oli erinomaisen hyvää.

 

Ti 28.3.
Jaipur, hotelli Clarks Amer
Aamulla.  Lähdössä katsomaan vaaleanpunaista kaupunkia.  Eilisen päivän istuimmekin bussissa.  Matkalla poikkesimme vain Fetehbur Sikrissä, autiokaupungissa sekä karjamarkkinoilla.  Joissa me olimme vähintäänkin nähtävyys.

jatkuu lounasaikaan:
Jaipurin punainen kaupunki, Pink City oli viehättävä, koristeellinen, täynnä elämää.  Miehet kulkivat turbaaneissa, naiset värikkäissä sareissa, osa hunnuissa.  Kaduilla kulki suloisena sekamelskana lehmiä, kameleita, kilejä ja apinoita.

Kapusimme norsujen selässä Amberin linnoitukseen maharajojen tapaan.  Voi vain kuvitella sitä loistoa, joka täällä on ollut 1600 – 1700 –luvuilla.  Luvassa on vielä vapaa-ajalla kierros omin päin.

Menemme taksilla Hava Mahalille, tuulten temppelille.  Sitten vaan vilinään mukaan.  Illalla on hotellin altaalla päivällinen.  Luvassa on myös rajasthanilaisia tansseja ja marionettinukke-esitys.  Onneksi on vielä pari kasettia jäljellä, minä pääsen ottamaan viimeiset kauneimmat videokuvat.  Jaipur on kierroksen värikkäin ja intialaisin pikkukaupunki.  Vain puolitoista miljoonaa asukasta.

 

jatkuu illalla:
Olipa tosi värikäs näytelmä, kaduilla kävi vilske.  Kuljimme pitkin kangasbasaareja, vihannestorilla ja liikenteen keskellä.  Tumma paljasjalkainen pikkutyttö isänsä kanssa liittyi seurueeseemme.

Hakalan pariskunta oli mukanamme, he ostivat tytölle varvassandaalit.  Myös taksikuski kulki mukana, meitä oli kohtuullisen kokoinen seurakunta.  Kuvata sai aivan rauhassa ja kyllä minä kuvasinkin!  Nyt on hetki aikaa lepäillä ennen päivällistä.  Aamulla herätys kello 06:00 ja paluumatka Delhiin.

 

ke 29.3.
Delhi, hotelli Park
Sataa ja salamoi.  Ilma muuttui hetkessä.  Iltapäivä oli tosi painostava.  Tulimme puoli kolmen maissa ja lähdimme heti ostoksille Connaught Placelle.  Minä hermostuin Jussiin, joka halusi Wimpyyn pizzalle.  Minusta se oli tyylirikko upean loman päätteeksi.  Saimme ostosmatkan päätteeksi kylmän sadekuuron niskaan.  Juoksimme hotellille läpimärkinä.  Huoneen ovi oli jumissa.  Siinä vaiheessa oli tulla uskonpuute.

Nyt Jussi on hakemassa Old Monkia kotiin viemisiksi.  Päivällinen on tunnin kuluttua ja lähtö aamulla inhimilliseen aikaan vasta kello 09:00.  Paluu arkeen on liian lähellä.  Tämä on ollut niin upea kaksiviikkoinen, että ikävä Intiaan jää.  Timo on ollut sympaattinen opas ja ryhmä yllättävän mukava.  Olemme jutelleet lähes kaikkien kanssa.   Hakaloiden kanssa luvattiin vaihtaa valokuvia.  Minä olen nauttinut joka hetkestä.  Nepalin kierto houkuttelisi jatkossa.

 

la 1.4.
aprillipäivä
kotona jälleen
Viimeinen matkapäivä oli tosi pitkä.  Kone oli myöhässä viisi tuntia.  Delhin lentokenttä ehti tulla tutuksi.  Ehdimme syödä viimeiset tomaattikeitot ja juoda kalliit oluet Maharzha -ravintolassa.  Finnairin henkilökunta kertoi viivästymisen syyksi, että Moskova oli hukannut ylilentoluvan.  Uusi lupa piti hankkia diplomaattiteitä.

Kello oli illalla lähes kymmenen, ennen kuin kone laskeutui.  Seppo oli kiltisti vastassa.  Lapset ja Pekku odottivat innokkaina tuliaisia.  Hyvin kelpasivat.  Meillä on vieläkin intialainen tuoksu talossa, vaikka olen pessyt pyykkiä ahkerasti.  Tänään on tupruttanut lunta taivaan täydeltä, melkoinen muutos sandaalikeleihin.  Lapset olivat pärjänneet erinomaisesti.  Talo oli siisti, ruokarahat käytetty järkevästi eikä ikäväkään ollut vaivannut.  Miikalla oli ollut pienimuotoiset bileet.  Anna oli komennettu silloin Ellalle.  Nyt vain kevättä odottelemaan, vaikka ulos katsoessa sitä ei ihan pian usko…