ensimmäiset kotisivuni – rooman taiteen lumoissa

GARAVAGGIO – MATTEUKSEN KUTSUMINEN

Rooman taiteen lumoissa

Huhtikuun loppupuolella 2008 Villa Borghesen muotopuutarhassa kukkivat helakanpunaiset tulppaanit.  Aurinko kultasi suihkulähteen vesipisarat kimmeltäväksi pilveksi.  Minun paljaat varpaani nauttivat kesätuulesta. Italiattarilla oli vielä talvi, he kulkivat tyylikkäissä pitkissä nahkasaappaissa.  Olimme Jussin kanssa neljän päivän kulttuurimatkalla Roomassa. Taidehistorian opiskelijana olin laatinut meille kelpo ohjelman.  Listallani oli pakollisten turistikohteiden lisäksi palazzoja, kirkkoja sekä Vatikaanin museot.  Olin lukenut etukäteen opaskirjani huolella.  Jussi puolestaan tutki karttoja ja suunnitteli reittimme niin, että voimamme riittivät muuhunkin kuin katujen tarpomiseen.

VILLA BORGHESE

Kierroksemme alkoi lauantaiaamuna Villa Borghesessa.  Huvila oli ulkopuolelta vaatimattoman oloinen.  Olimme soittaneet ja varanneet vierailuajan Suomesta käsin.  Se osoittautui viisaaksi, sillä lippuluukulla oli teksti, jonka mukaan kaikki ajat olivat täynnä tiistaihin asti.  Sisään päästyämme olin jo eteishallissa täysin häikäistynyt.  Huvila oli pieni, mutta sitäkin täydellisempi.  Kaikki huoneet oli koristeltu ylenpalttisesti.  Alakerran saleista löytyi toinen toistaan taidokkaampia veistoksia.  Kuuluisin lienee Canovan veistos Napoleonin sisaresta Pauline Borghesesta Venuksena.  Ihailimme, miten taitavasti Bernini oli käsitellyt marmoria mestariteoksessaan Apollon ja Dafne, jossa Dafne pakenee auringonjumala Apollonin luota ja muuttuu laakeripuuksi.  Viimeisessä huoneessa vedin henkeä.  Kattomaalauksissa häpeämättömästi virnistelevät satyyrit viettivät bakkanaaleja.  Seinämaalauksissa Caravaggion nuoret kalvakat pojat kantoivat hedelmäkoreja.  Ne nähtyäni olin täysin Caravaggion lumoissa. Yläkerran galleria oli omistettu maalaustaiteelle.  Suurikokoinen Tizianin maalaus Taivaallinen ja maallinen rakkaus pysähdytti.  Olimme niin uppoutuneita taideteoksiin, että kaksituntisen vierailuajan loppuminen yllätti.  Ehdin luoda viimeisen silmäyksen Rafaelin herkkään maalaukseen Nainen ja yksisarvinen, kun meidät jo komennettiin ulos ja seuraava erä turisteja tungeksi sisään.

PIAZZA DEL POPOLO

Borghesen puistossa perheet viettivät viikonloppua piknik-korien kera. Tekolammella rakastavaiset soutelivat romanttisissa tunnelmissa.  Me emme jääneet haaveilemaan, vaan jatkoimme rivakasti matkaa Piazza del Popololle. Ylhäältä kukkulalta aukio avautui koko loistossaan.  Keskellä toria kohosi mahtava obeliski.  Minun listallani oli torin laidalla sijaitseva renessanssikirkko Santa Maria del Popolo ja siellä Caravaggion uskonnolliset  maalaukset.  Onneksi roomalaiset osaavat viettää keskipäivällä siestaa.  Kirkot ovat silloin kiinni.  Niinpä mekin istahdimme tyytyväisinä ulkoterassille.  Herkulliset mozarella-rucolapizzat ja karahvillinen talon oivaa punaviiniä saivat posket ja kevään värit hehkumaan.  Loistavasti hehkuivat myös Caravaggion maalausten sävyt Cerasin kappelissa.  Ruuasta ja taiteesta virkistyneinä nautimme jälkiruuaksi kupilliset espressoa ja syntisen hyvät kermajäätelöt.  Kunnon turistien tapaan kävelimme Tiberin rantaa keskikaupungille ja tutkailimme loppupäivän vanhaa keskustaa.  Minun silmääni hivelivät maanläheisin värein maalatut rapautuneet seinäpinnat. 

VATIKAANISSA

Joka kuukauden viimeisenä sunnuntaina Vatikaanin museoihin on ilmainen sisäänpääsy.  Kello herätti meidät lomalaiset jo ennen aamuseitsemää. Hotellimme sijaitsi Piazza Vittorio Emanuele II:n laidalla.  Nautimme pikaisesti italialaiseen tapaan niukan aamiaisen ja hyppäsimme kotimetroon.  A-linjalla pääsimme suoraan Vatikaanin lähellä sijaitsevalle Ottavianon pysäkille.  Ikävä kyllä muutkin turistit olivat opaskirjansa lukeneet.  Jono museoihin oli käsittämättömän pitkä.  Totesimme, että tänään ei olekaan meidän museopäivämme.   Katsastimme Pietarinkirkon aukion ulkopuolelta ja palasimme vähin äänin joen yli keskustaan.  Nyt meillä oli hyvää aikaa nauttia cappuccinot Campo de’Fiorin kukkatorilla.  Varhain sunnuntaiaamuna siellä oli mukavan rauhallista. 

BORROMININ PERSPEKTIIVIKÄYTÄVÄ

Rauhallista oli myös Palazzo Spadassa.  Saimme yksityisesittelyn Borrominin suunnittelemaan hämmästyttävään perspektiivikäytävään.  Minua kiehtoi jo Villa Borghesessa silmänhämäysmaalaukset.  Trompe l’oeil niin kuin taidehistorianopettajani Eeva muisti usein luennoilla mainita.  Täällä hämäys oli viety äärimmilleen.  Käytävä oli neljä kertaa todellista pitempi ja niin hienosti toteutettu, etteivät silmät todellakaan tahtoneet uskoa sitä todeksi.

Piazza Navonan tuntumassa hyvin alkanut kirkkokierroksemme jatkui. Borrominin luomus Sant’Agnese oli vaikuttava sekä kooltaan että koristelultaan.  San Luigi dei Francesista löysimme lisää Caravaggion töitä.  Ihailimme erityisesti maalausta Matteuksen kutsuminen, jossa taiteilija kertoo sanoman pelkästään sormien osoittelulla sekä taidokkaalla valon ja varjon kontrastilla.  

PANTHEON

Pantheon oli meille tuttu jo aikaisemmilta Rooman käynneiltämme.  Nyt aurinkoisena päivänä valonsäde oculuksesta sai koko avaran kirkkosalin hohtamaan epätodellisena.

Lounaalla herkuttelin artisokkasalaatilla ja penne arr’abbiatalla.  Tulinen tomaatti-chilikastike pastan kera oli ylivertaisen hyvää.  Hieman raukeina etsimme tovin Piazza Venezian lähellä sijaitsevaa Palazzo Doria Pamphiljia.  Kuvittelin sitä pieneksi ja kodikkaaksi.  Tällä kohtaa olin lukenut läksyni huonosti.  Olin kerrassaan uupua, sillä saleja riitti loputtomasti.  Olimme saaneet valita kierrokselle mukaan joko kuulokkeet tai italiankielisen opasvihkosen.  Huomasimme pian, että huippumaalaukset löytyivät parhaiten, kun luki vihkosesta niiden teosten tiedot, joihin oli merkitty kuulokkeiden kuva.  Näin löysimme taas uuden Caravaggion työn Lepohetki pakomatkalla Egyptiin. Ilahduin maalauksesta niin, että jaksoin uusin voimin kierroksen loppuun.  

COLOSSEUM

Paluumatkalla hotellille katsastimme pakolliset nähtävyydet eli Campidoglio-kukkulan, Forum Romanumin ja Colosseumin.  Matkan aikana näimme yhden elävän Tutankhamonin ja kolme elävää vapaudenpatsasta.  Hotellin nurkalla ravitsimme itseämme iltapizzalla ja iltaviinillä.  Ateria kruunasi hienon kulttuuripäivämme niin perusteellisesti, että tuskin jaksoimme raahautua nukkumaan.

 Maanantaina jonotimme kiltisti Vatikaanin museoihin tunnin verran.  Aamu oli raikas ja eilisestä viisastuneena opaskirjojen kertaus tarpeen.  Niinpä osasimme suunnistaa heti yhdentoista euron pääsymaksun maksettuamme täsmäkohteisiin.  Aloitimme Pinacotecasta, jossa ihastuin välittömästi Melozzo de Forlin punatukkaiseen enkeliorkesteriin.  Maalauksista hienoimpia olivat Rafaelin Kristuksen kirkastus ja jälleen uusi Caravaggio Kristuksen hautaan laskeminen.  Tosin Rafaelin stanzat ja Michelangelon sikstiiniläisfreskot ihastuttivat ja hämmästyttivät vähintäänkin yhtä paljon. Siktiiniläiskappelissa vallitsi lähes harras tunnelma, kun me kaikki taiteen ihailijat hiljennyimme mestariteosten edessä.  Tunsin myös hiljaista onnea katsellessani täydellistä mieskauneutta Belvederen Apolloa.  Opettaja-Eevalla oli tapana sanoa, että taide ylevöittää.  Vatikaanin museokierroksen jälkeen tunsimme olevamme aika nöyriä pieniä ihmisiä.

TREVIN SUIHKULÄHTEELLÄ

Päivän turistikohteemme olivat Piazza di’Spagna ja Fontani di Trevi. Espanjalaiset portaat oli koristeltu matkailijoiden iloksi värikkäin kukin.  Poseerasimme yhdessä ja erikseen valokuvissa ennen päivän kirkkokierrosta. Vuorossa olivat Borrominin peribarokkinen San Carlo sekä jesuiittakirkot Sant’Ignazio ja Il Gesù.  Sant’Ignazion mielikuvitukselliset kattomaalaukset olivat vertaansa vailla.  Tuijotimme hartaasti niskat kipeinä hurjaa barokkitaivasta.

Tiistai oli matkamme viimeinen kulttuuripäivä.  Suunnistimme aamun tihkusateessa Trasteveren puolelle.  Villa Farnesina osoittautui lähes yhtä viehättäväksi kuin Villa Borghese.  Rafaelin loistokas Galateian riemusaatto oli alakerran vetonaula.  Minä tutkailin pitkään yläkerran pylväshuonetta, jossa silmänhämäys teki taas tepposiaan.  Huonetila tuntui jatkuvan yli Rooman kattojen maalattujen pylväiden lomasta.  Vasta konkreettinen seinäpinnan kosketus todisti, että silmät näkevät yhtä ja todellisuus on toista. 

PIZZALLA

Täysin hämääntyneinä palasimme Circus Maximuksen kautta noutamaan hotellilta matkalaukut kotimatkaa varten.  Ennen lähtöä Jussi halusi testata elämänsä ensimmäisen pizzakokemuksen.  Nuorena miehenä hän oli Italiassa tilannut anjovispizzan ja kauhistellut sen makua.  Jussin ilme oli näkemisen arvoinen, kun hän haukkasi ensimmäisen palan.  Maku oli aivan yhtä kaamea kuin hän muistikin.  Onneksi minun sienipizzani oli herkullinen.  Näin maallisissa tunnelmissa pääsimme matkaan.  Sielun sopukoihin jäi kutkuttava tunne, että seuraavalle matkalle jäi vielä paljon näkemistä.  Tuliaisina meillä oli laukuissa antipastoja, parmesaanijuustoa, parmankinkkua, oliiviöljyä ja grappaa sekä 300 valokuvaa ja Caravaggio-kalenteri vuodelle 2009.

Marjaleena Etula
kirjoitettu keväällä 2008

DA FORLIN SOITTAVAT ENKELIT

Rooma-praktikum

Taidehistorian opiskelumme on syksyllä 2008 loppusuoralla.  Meillä on yliopistolla vain kolme tapaamista.  Kotitehtäviä on kyllä sitäkin enemmän, sillä Rooma-praktikum edellyttää meiltä kahta tai kolmea kahdeksansansivuista esseetä.  Minun ensimmäisen esseeni aihe on

GIOTTON JA MELAZZO DA FORLÌN ENKELIT

Vertailen kahden italialaisen maalarin Giotton  ja Melozzo da Forlìn tapaa kuvata enkeleitä.  Molemmilla taiteilijoilla oli persoonallinen tyyli.  Tutkin, mitä yhteistä ja mitä eroavaisuuksia heidän maalauksillaan on.  Tutkin myös lyhyesti, mitä enkeleistä ja erityisesti enkelisoitosta tiedetään.  Vertailen joidenkin muiden maalareiden enkeleitä suhteessa Giottoon ja Melozzoon.  Esimerkkeinä käytän Vatikaanin museoiden Pinacotecassa sijaitsevia Giotton ja Melozzon maalauksia, joissa enkelit ovat näkyvästi esillä.  Lopuksi arvioin, mikä Giotton ja Melozzon merkitys on ollut taiteen kehitykselle.

Toinen aiheeni on TROMPE L’OEIL eli silmänhämäys.

Trompe l’oeil, (ransk.’näköharha’), termillä luonnehditaan maalauksia, jotka luovat pettävän luonnonmukaisen vaikutelman  kuvatusta kohteista tai esineistä.  Illusionistista maalaustapaa on suosittu etenkin asetelmamaalauksessa ja barokkikaudella kirkkojen kattomaalauksissa Käytän esimerkkeinä kolmea erityyppisiä silmänhämäystä roomalaisissa palatseissa.  Villa Farnesinan Salone delle Prospettive, Palazzo Spadan perspektiivikäytävä sekä Villa Borghesen La Camera del Silenon kattomaalaukset luovat kaikki hätkähdyttävän näköharhan katsojan hämmästeltäviksi.  Laajennan aihetta lyhyellä katsauksella maailmantaiteen ja suomalaisen nykytaiteen trompe l’oeil –ilmiöihin.

Meillä on aikaa tammikuun loppuun asti opponoida kirjallisesti toistemme rooma-aiheiset työt.  Se tarkoittaa tiivistä luku-urakkaa, sillä esseet ovat vähintäänkin kahdeksan liuskaa pitkiä.  Viimeinen kirjallinen työmme on vapaavalintainen kirjallisuusvertailu.  Minä aion tutustua R.W. Ekmanin alttaritauluihin, joita jo kerran listasin sekä hänen Kalevala-aiheisiinsa.  Ekmanista on kirjoitettu hyvin ristiriitaisia arviointeja, joten esseeseen pitäisi riittää monipuolista aineistoa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.