ensimmäiset kotisivuni – mauritius 2005

Vietimme huhtikuussa 2005 ystäviemme kanssa kolme aurinkoista lomaviikkoa Mauritiuksen saarella Intian valtamerellä. Asuimme kaksi ensimmäistä viikkoa pohjoisrannalla, kolmannen etelässä Blue Bayn sinisellä laguunilla.

 

taustaa:
Miksi Mauritiukselle?  Jussi ja hänen kollegansa Kaizu saivat 30 vuoden ansiokkaan palveluksen jälkeen työnantajalta verottoman palkintomatkan.  Vaihtoehdot olivat joko Mauritius tai San Francisco.  Me vaimot, Liisa ja minä päätimme oitis, että lähdemme mukaan ja rantaloma on ainoa oikea valinta pitkän talven jälkeen.  Tutkimme innolla matkatoimiston värikuvakirjaa ja totesimme, että palkintoraha kalliissa hotelleissa riittää vain viikon matkaan.  Koska matkatoimisto mainosti räätälöivänsä matkat asiakkaiden toiveiden mukaan, paikallinen agentti rupesi tutkimaan toivomaamme vaihtoehtoa, että asumme hieman vaatimattomammassa hotellissa samalla rahasummalla kaksi viikkoa.

Tehtävä osoittautui ylivoimaiseksi.  Saimme tarjouksia, joissa hotellit olivat entistä hienompia ja hinnat pilvissä.  Ilmeisesti räätälöinti tarkoitti tätä.  Matkatoimisto ilmoitti, että voimme itse tutkailla nettiä ja etsiä meille sopivaa vaihtoehtoa.  Niinpä vietimme yhden viikonlopun netissä surffaten Lonely Planetin vinkkien perusteella.  Kokemus oli hyödyllinen, sillä saimme paljon tietoa saaren tarjonnasta.

Kun annoimme matkatoimistolle luettelon neljästä viidestä suosikkihotellistamme hintoineen ja nettiosoitteineen, rupesi tapahtumaan.  Päädyimme valitsemaan ensimmäiseksi viikoksi hotelli Le Sakoan aamiaisen kera Trou aux Bichesin kylästä ja toiseksi viikoksi hieman edullisemman Colonial Coconutin puolihoidolla läheltä turistikeskus Grand Baiea.  Molemmat hotellit sijaitsevat saaren luoteisrannalla, jossa kehutaan olevat parhaat rannat ja kirkkaimmat vedet.

Jussilla ja minulla oli lomaa jäljellä kolmen viikon verran. Keksin ehdottaa, että mitä jos jäisimme vielä yhdeksi viikoksi Mauritiukselle.  Yllättäen Jussinkin mielestä ajatus oli hyvä. Niin varasimme paluulennon huhtikuun lopulle.  Päätimme jättää lisäviikkomme hotellivarauksen paikan päälle.  Katsomme, millä rannalla haluamme asua ja etsimme edullisen pikkuhotellin tai bungalowin.  Liisa ja Kaizu palaavat kahden viikon jälkeen, koska heidän lomansa ei riittänyt pitempään oleiluun.

 

matkapäivä pe 8.4.

Lensimme Finnairin koneella Lontoon kautta Mauritiuksen saarelle.  Koneen vaihto Heathrown kentällä sujui niin vauhdikkaasti, että löysimme itsemme tuota pikaa Air Mauritiuksen koneesta.  Siihen kiire loppuikin, sillä rullasimme tunnin pitkin lentokenttää, kun henkilökunnan laskutaito ei riittänyt arvioimaan, ovatko kaikki paikalla.  Epäilimme, että perhe Nieminen aiheutti koko kaaoksen, kun he vaihtoivat istumapaikkoja pariin kertaan päästäkseen vierekkäin..

 

ensimmäinen päivä la 9.4.

elämykset:

  • ajomatka saaren halki
  • tutustuminen Trou aux Bichesiin
  • pulahdus Intian valtamereen
  • auringonlasku rannalla

12 tunnin lento sujui paremmin kuin ennakoimme.  Minä sain mainiosti unen päästä kiinni, sillä lensimme yötä vasten. Jussikin torkkui kiitettävästi vieressäni.  Aamuaurinko ja kuumat kosteuspyyhkeet herättivät meidät pari tuntia ennen määränpäätä.  Lentokentän yllä sitä vastoin oli tummat pilvet, kun pääsimme hengittämään suloisen lämmintä kosteaa ilmaa.  Automatkalla saaren luoteiskolkkaan satoi, mutta kun saimme meren näkyviin, ilmakin kirkastui.  Matkalla näimme laajoja sokeriruokopeltoja ja hauskoja terävähuippuisia vuoria.

 

HOTEL LE SAKOA

Majoituimme Trou aux Bichesiin hotelli Le Sakoaan.  Näkymä merelle oli juuri niin kaunis, kuin olimme haaveilleet nettikuvia katsellessamme.  Korallihiekka hohti vitivalkoisena ja palmut huojuivat tuulessa.  Hotellissa on kaksikerroksisia palmukattoisia bungaloweja puutarhan keskellä.  Liisa ja Kaizu majoittuivat meidän yläpuolellemme.  Huoneet ovat tilavia, molemmissa on keittiö ja jääkaappi (ihanaa nauttia oluet kylminä) ja tilava terassi.  Istahdimme välittömästi nauttimaan tummat rommit naapurien parvekkeelle ja nautimme lämmöstä, kesästä ja auringosta.  Tuntui, että loma on vihdoinkin alkanut.

 

RAPUHERKKUJA

Päätimme syödä lounaan hotellilla.  Tumma tarjoilijapoika suositteli tiikerirapuja ja sahramiriisiä.  Se kuulosti niin hyvältä, että hyväksyimme ehdotuksen edes kysymättä hintaa.  Annos oli erinomainen mutta hyvä oli hintakin, 600 rupiaa hengeltä oluen kera eli noin 18 euroa.  Sata rupiaa on noin kolme euroa.

Lounaan jälkeen pulahdimme smaragdinvihreään lämpimään mereen.  Vesi oli sopivan virkistävää.  Iltapäivä vierähti auringonoton ja uimisen merkeissä.  Illan edellä teimme retken rantaa pitkin kohti pohjoista.  Koska oli lauantai-ilta, liikkeellä oli paljon paikallisia.  Seurasimme, miten intialaiset pulikoivat rantavedessä perhekunnittain vaatteet päällä.  Auringonlasku oli huikaisevan kaunis.  Otimme Kaizun kanssa kilpaa kuvia. Onhan tämä ensimmäinen matkamme päiväntasaajan eteläpuolelle.

Olimme pimeän tultua niin väsyneitä, että olimme torkahtaa odotellessamme illallisaikaa.  Tilasimme erilaisia kala-annoksia, mutta vaikka ruokalistan mukaan curry ja vindaloo kuulostivat mukavan tulisilta, ruoka oli tehty selvästikin turistimakuun. Vatsat täysinä vetäydyimme jo ennen iltayhdeksää (tunnin aikaero) nukkumaan.  Mauritius on häämatkalaisten suosikkikohde.  Liekö se syynä, että meidänkin huoneessamme vuodetta ympäröi herttainen tylliverho.  Siellä näimme unia melkein kellon ympäri.

 

toinen päivä su 10.4.

elämykset:

  • aamukävely Trou aux Bichesin kylässä
  • piknik omalla rannalla
  • korallihelmikaupat
  • illallinen kreoliravintolassa

Minä heräsin puoli kahdeksan maissa ja menin ulos tunnustelemaan aamuilmaa.  Aurinko paistoi jo korkealta. Ruohikko oli kosteaa pienen sadekuuron jäljiltä.  Pihan intialainen kotijumala oli saanut pinon rupioita lahjaksi yhteen liitettyihin kämmeniinsä.  Mustat keltanokkaiset mainalinnut hyppivät terassilla ja kesän ensimmäiset perhoset lentelivät pihakukissa.  Istahdin verannan korituoliin lukemaan Afrikasta kertovaa matkakirjaa ja nautin rauhasta.  Jussi heräili tuntia myöhemmin tyytyväisenä kunnon yöuneen.

Hotelli tarjosi uima-altaan äärellä maittavan aamiaisen.  Se sisälsi tuoreita hedelmiä, vastapaistetun munakkaan,  papuja, riisiä sekä lämpimiä croissantteja.  Teimme pienen tutkimusmatkan rannan tuntumassa lähikylään.  Ostimme supermarketista piknik-tarvikkeet ja majoituimme rannalle.  Päätimme, että vietämme rauhallisen lepopäivän, emmekä yritäkään keksiä haasteita.

 

INTIAN MEREN SINEÄ

Pienen haasteen saimme, kun nuori musta mies kävi kauppaamassa meille korallihelmiä.  Minä ihastuin taivaansinisiin ja Liisa vihreisiin, jotka korostivat hänen silmiensä väriä.  Helmissä oli samanlainen hohde kuin verisuonissa, niin kuin poika asian  ilmaisi.  Pitkän tinkimisen jälkeen ostimme helmet ja poika sai kaupantekijäisiksi suomi-ranska –sanakirjan, kielimiehiä kun oli.

Piknikillä nautimme tuoretta patonkia, juustoa, kinkkua, oliiveja, kurkkuja, tomaattia sekä paistettua kananpoikaa.  Ruokajuomina paikallinen phoenix-olut ja etelä-afrikkalainen roseviini.  Päiväunet maittoivat ennen iltarientoja.

Yllätimme auringonlaskun jälkeen Jussin ja Kaizun työkaverin, jonka tiesimme asuvan läheisessä rantahotellissa.  Pojilla oli sopimus, kuka yllättää ensin, saa oluet.  Oli hauska jutella Juhan ja tämän vaimon kanssa hetki matkakokemuksista.  Jatkoimme olusten jälkeen matkaa aamulla löytämäämme kyläravintolaan, joka mainosti kreoliruokaa.  Valitsimme listalta mereneläviä, joissa tällä kertaa oli makua.  Eivätkä hinnatkaan huimanneet. Annokset maksoivat keskimäärin 150 – 200 rupiaa eli noin 4,5 – 6 euroa.  Lupasimme tulla toistekin.

 

kolmas päivä ma 11.4.

elämykset

  • retki rantaa pitkin kohti saaren pohjoiskärkeä
  • merenherkkuja illalliseksi

Vietimme aamupäivän jo tuttuun tapaan omalla rannalla.  Puolen päivän aikoihin tapasimme matkatoimisto White Sandin edustajan, joka halusi kertoa meille saaren nähtävyyksistä. Päädyimme varaamaan torstaiksi kokopäiväretken, joka suuntautuu saaren lounaiskolkkaan.  Totesimme, että saaren pohjoispuolen nähtävyydet näkee, kun hyppää paikallisbussiin.  Täällä busseissa ei ole numeroita, edessä lukee, minne ne menevät.

 

RANTAKÄVELYLLÄ

Suunnittelimme iltapäiväksi retkeä Grand Baieen.  Koska taivas oli pilvessä, uskaltauduimme kävelemään rantahiekkaa myöten.  Puolimatkassa virkistäydyimme oluella ja uimisella.  Reitti jatkui halki kasuariinametsikön ja sen jälkeen tienlaitaa.  Määränpäähän oli vielä matkaa, kun ilta pimeni ja nälkä yllätti.  Pujahdimme viehättävään Hidden Reef puutarharavintolaan päätien varrella.  Liisa ja Kaizu valitsivat ylellisesti suuret merenelävälautaset, jotka sisälsivät hummerin, rapuja, simpukoita, mustekalaa sekä riisiä ja currykastiketta.  Hintakin oli suuri eli 1300 rupiaa + vero kahdelta.

Me maistelimme Jussin kanssa alkupalaksi rapuja valkosipulivoin kera ja pääruuaksi merikaloja, jotka tarjottiin herkullisten kastikkeiden kera.  Ruokailun jälkeen kukaan ei enää jaksanut jatkaa matkaa. Pääsimme kätevästi paikallisbussilla takaisin Trou aux Bichesiin.  Nautimme pienet yömyssyt omalla terassilla hyttyskynttilän äärellä.  Liisalla oli jalat paukamilla edellisen yön hyttysten hyökkäyksen jäljiltä.  Onneksi matkassa oli lievittäviä aloe vera –tuotteita, kiitos naapurin Irkun, joka markkinoi niitä.

 

neljäs päivä ti 12.4.

elämykset

  • retki Port Louisiin, jossa tapasimme dodon

Lähdimme heti aamusta tienvarteen odottelemaan paikallisbussia saaren pääkaupunkiin.  Innokas taksimies ehti tarjota kyytiä ennen bussin tuloa.  Pääsimme kätevästi 200 rupialla (= 6 euroa neljältä) keskelle kaupunkia Central Marketin eteen.

PÄÄKAUPUNKI PORT LOUIS

Olimme lukeneet Lonely Planetista, että pääkaupunkiin tutustuu parhaiten kävelykierroksella.  Aloitimme sen kauppahallin vilinästä.  Liisa löysi heti ensimmäisestä kojusta viehättäviä dodo-paitoja.  Valitettavasti kokovalikoima oli pieni.  Kuvasimme Kaizun kanssa kilpaa värikästä hallia.  Jussi osti tuoreita hedelmiä välipalaksi.  Nautimme ne kauniissa Company Gardenissa, jonka erikoisuutena oli puista riippuvat valtavan pitkät liaanit.

 

DODO

Kierroksen kohokohta oli, kun näimme pienessä luonnonhistoriallisessa museossa 1600-luvulla sukupuuttoon kuolleen dodon.  Olen bongaillut dodon kuvia jo lentokentältä lähtien.  Nyt kokoelmani karttui kahdella postikortilla.

Lounaspaikka löytyi puutarhan keskeltä tänäänkin.  Testasimme kreolikeittiön tarjontaa, mereneläviä nytkin.  Annokset olivat maukkaita, mutta todella mietoja.  Jussi kokeili pannukakkuja, jotka oli täytetty savustetulla sinimarniililla valkokastikkeen kera.  Päätimme kokeilla reseptiä kotikeittiössäkin.

Kävelykierros jatkui Chinatownin kautta vihreä-valkoiselle Jummah moskeijalle.  Pääsimme hämmästykseksemme ihailemaan sitä myös sisäpuolelta.  Jussi osti hymyilevältä katukauppiaalta mustan hopealla kirjaillun patalakin 175 rupialla.

 

MR AL MUDTHRU

Kun hän sovitti sitä kotiin palattuamme, kysyin miksi häntä pitää kutsua.  ”Nimeni on Al Mudthru”, Jussi ilmoitti alamaisilleen.  Minä annoin nopeasti hänelle lempinimen almurri.

Liisa kierteli kenkäkauppoja ostopilke silmissään.  Lopputulos oli, että sekä Jussi että minä saimme uudet kengät, Liisa ei. Mutta kauppoja riittää.  Se on hyvä syy palata Port Louisiin ostoksille.  Meillä jäi laaja Waterfrontin ostoskeskus katsastamatta tällä kerralla.

 

viides päivä ke  13.4.

elämykset

  • snorklausretki koralliriutoille lasipohjaveneellä
  • illallinen intialaisessa ravintolassa kohtalokkain seurauksin

Kapteeni Kevin vei meidät tingittyyn 800 rupian (= 6 euroa hengeltä) hintaan pienellä lasipohjaveneellään läheisille koralliriutoille.  Saarta ympäröivät koralliriutat vaimentavat rantaan tulevat aallot mukavasti.  Korallit olivat suurimmaksi osaksi ruskeita.  Näimme joitain haarakkaita valkoisia sekä kirkkaan sinisiä ja turkoosia.  Onneksi värikkäitä kaloja oli runsaasti.

SNORKLAAMASSA

Liisa ja Kaizu hankkivat snorklausta varten piilolinssit. Varsinkin Liisa oli innoissaan, koska näki loistavasti veden alla. Olimme tyytyväisiä retkeen, vaikka väriloisto jäikin kokematta.  Lounaan jälkeen lepäilimme rantatuoleilla auringon laskuun asti.

Jussi halusi testata lähikylän intialaisen ravintolan.  Liisa empi, koska kävely pimeillä kapeilla kaduilla ei oikein houkutellut.  Varustauduimme taskulampuin ja lähdimme kuitenkin.  Se oli virhe.  Ruoka oli harvinaisen huonoa, jopa kasvislautanen. Kaiken huippu oli Liisan grillattu kana, joka oli sisältä raakaa.  Seuraavana aamuna Liisa heräsi vatsanväänteisiin.

 

kuudes päivä to 14.4.

elämykset

  • lounaissaaren retki peruuntui
  • ostosretki Jumboon
  • kajakki-melonta
  • Kaizu havaitsi järkytykseksemme, että aurinko kiertää väärään suuntaan!

Kalpea Liisa tuli kanssamme aamiaiselle, mutta joi vain kupillisen teetä.  Kaizu soitti matka-agentille, että siirrämme koko porukka jo maksetun retken seuraavaan viikkoon. Yläkerran väki vetäytyi suosiolla lepäilemään.  Me Jussin kanssa päätimme lähteä shoppailemaan.

Seikkailimme paikallisbussilla Port Louisiin.  Matka kesti ainakin tuplasti taksiin verrattuna, mutta ehdimme nähdä paikallista elämää koko rahan edestä.  Ystävällinen herrasmies opasti meidät bussiasemalla supermarket Jumbon bussiin.  Kauppakeskus sijaitsi parin kilometrin päässä pääkaupungista. Tarjolla oli laaja valikoima pikkuputiikeista supermarketiin.  Minä ostin paikallisia aloe-vera tuotteita sekä ensimmäiset tuliaiset kotimaahan.  Kauppakeskuksessa oli tarjolla pikaruokapaikkoja, joista valitsimme – intialaisen.  Kierroksen jälkeen soimme itsellemme taksimatkan takaisin Trou aux Bichesiin.

 

MELOMASSA

Yläkerran väki oli toipunut silmin nähden.  Vietimme iltapäivän rannalla ja kokeilimme hotellin kajakkeja, jotka olivat vapaasti käytettävissä.  Melonta oli hauskaa tyynellä lahdella.  Minä ensikertalaisena opin pian rytmin ja nautin leppoisasta menosta.  Auringonlaskua katsellessamme Kaizu havaitsi yhtäkkiä, ettei aurinko kierräkään myötäpäivään vaan laskee korkealta taivaan laelta oikealta vasemmalle.  On tämä merkillinen maapallon kolkka.

Illalla nautimme jo tuttuun tapaan lähiravintola L’assiette du Nordissa merenelävä-illallisen.  Erityisesti minun rapuni voi-valkosipulikastikkeen kera olivat elämys.

 

seitsemäs päivä pe 15.4.

elämykset

  • retkikohteena Pamplemousses
  • vesiurheilua
  • barbeque-illallinen 

Taksimatka kasvitieteelliseen puutarhaan maksoi 250 rupiaa (= 7,5 euroa).  Opastettu kävelykierros olisi maksanut 10 rupiaa hengeltä, mutta emme olleet tarpeeksi innokkaita kasvitieteilijöitä kuunnellaksemme tunnin selostusta englanniksi ja latinaksi.  Kävely vihreässä palmupuistossa oli elämys sinänsä.

 

VICTORIANLUMPEITA

Vaikuttavimpia olivat valtavat vikrorianlumpeet, joiden suuret lautasen kokoiset vihreät lehdet kelluivat vesialtaassa.  Oli hauska seurata, miten pienet opettajien seurassa olevat tummapintaiset lapset olivat innoissaan retkestä.  Myös piknik-seurueet olivat löytäneet puiston.  Me kävimme opaskirjan mainitsemassa Wiener Cafessa virkistäytymässä kierroksemme jälkeen.

Paluumatkalla taksimme poikkesi pyynnöstä Trioletin kylän postitoimistossa, jotta saisimme vihdoinkin postikortit lähtemään Suomeen.  Meidät yllätti täysin, että vähän normaalia isompiin kortteihin tarvittiin yli tuplasti kalliimmat merkit.

Oman kylämme Souvenier restaurant tarjosi edullisen mutta mauttoman lounaan.  Emme antaneet sen lannistaa, vaan suunnistimme iltapäiväksi rannalle.  Jatkoimme hyvin alkanutta vesiurheilua.

 

JUSSIN JA MINUN ENSIMMÄINEN KAJAKKIRETKI

Jussi ja minä kokeilimme omia kajakkeja.  Eilen meloimme kahdenistuttavalla, jossa tasatahti on jutun juoni.  Nyt kun pääsi käyttämään melaa omaan tahtiin, meno oli entistä nautittavampaa.  Kaizu onnistui ottamaan hienoa videokuvaa, kun kajakkimme lipuivat kauniisti pitkin kultaista auringonsiltaa rantapäivän päätteeksi.  Ystävämme kunnostautuivat kokeilemalla kapteeni Chrisin veneen perässä poukkoilevaa kumirengaskyytiä.  He vakuuttivat ponnekkaasti, että se ei ollut ollenkaan niin hurjaa, kuin rannalta katsoen näyttää. Uskalsimme epäillä väitteen todenperäisyyttä.

Meillä on huomenna hotellin vaihto edessä.  Niinpä päätimme juhlistaa viimeistä iltaamme viihtyisässä Le Sakoa –hotellissa nauttimalla barbeque-illallisen.  Meidän lisäksemme vain kaksi pöytää oli varattua.  Tämä viikko on ollut erityisen hiljainen, liekö tsunami pelästyttänyt turistit.  Liisa ja minä innostuimme, kun näimme alkupalapöydän.  Olemme tähän asti tyytyneet hyvin kypsennettyihin ruokiin, joten tuoreitten vihannesten vajaus oli jo melkoinen.  Minä maistelin innolla vihreää salaattia, makeita tomaatteja, sipulia, majoneesia – kaikkea sitä, mistä turisteja varoitetaan…  Pääruuaksi oli tarjolla lihaa, kanaa ja tuoretta dorado-kalaa.  Jälkiruuaksi kakkuja ja pistaasijäätelöä.  Runsas illallinen tainnutti minut niin, että kellahdin masun viereen välittömästi ruuan jälkeen. Päivittelimmekin, että jos seuraavassa hotellissamme on yhtä runsas ateria tarjolla joka ilta, meidän käy huonosti.

 

kahdeksas päivä la 16.4.

elämykset

  • hotellin vaihto, taso laski mutta paikallisväriä tuli lisää
  • retki Grand Baieen
  • mauritiuslainen buffet-illallinen
  • sega musiikki-ilta

Lauantai oli hotellin vaihtopäivä.  Vietimme aamupäivän tutulla rannallamme.  Melonta kajakeilla sujui jo rutiinilla.  Söimme inspiroidun lounaan terassillamme ennen lähtöä. Siirtomaajuoma, tuoremehu, oliivit, maustekurkut ja patonki maistuivat uinnin jälkeen.

 

COLONIAL COCONUT

Jouduimme ottamaan kaksi taksia, koska neljä matkalaukkua eivät mahtunut yhteen.  Uusi hotellimme Colonial Coconut sijaitsi Grand Baien laguunin itärannalla.  Hotelli on viehättävän kuvauksellinen.  Puutarhan keskellä on uima-allas, kookospalmuja ja kaksikerroksisia ruokokattoisia bungaloweja. Tosin hotellin kulta-aika on jo takana.  Ensivaikutelma oli lievä tyrmistys tasokkaan Le Sakoan jälkeen.  Huoneet ovat pieniä ja portaat yläkertaan huojuvat.  Meillä on ystäviemme kanssa vierekkäiset yläkerran asumukset.  Molemmissa on kauniit bambukalusteet, makuuhuoneen lisäksi varasänky omassa syvennyksessä, kylpyhuone, pieni parveke ja merinäköala. Vaatekaappi oli myrkytetty niin perusteellisesti, että suljimme oven pysyvästi.  Onneksi varasänky käy vaatekaapista.  Harmittelimme, kun huoneissa ei ole jääkaappia.  Kylmien juomien aika on ohi.

Kun olimme asettuneet taloksi ja nauttineet kalliit oluet (65 rupiaa) hotellin baarissa, suunnistimme katsomaan Grand Baien kylää.  Matkaa hotellilta kertyi noin kolme kilometriä.  Tiet ovat kapeita eikä niitä ole suunniteltu kävelijöille.  Vasta aivan ydinkeskustassa oli jalkakäytävät.  Kaizu pääsi pankkiautomaatille juuri kun kaupat sulkeutuivat iltakuudelta. Löysimme sentään avoimen supermarketin ennen kotimatkaa.  Paikallisbussi toi meidät kuuden rupian edulliseen hintaa hotellin tienhaaraan.  Reippaat pojat kantoivat viimeisen kilometrin vesi-, olut- ja rommipulloja kotiin.

Mauritiuslainen buffet oli erinomainen.  Meille kuuluu puolihoito.  Saimme runsaan alkuruokapöydän antimien lisäksi maistaa ensimmäistä kertaa tonnikalaa.  En muista aikoihin syöneeni niin hyvää pihviä.  Hotellissa vietettiin paikallisia syntymäpäiviä.

RYTMIÄ

Ihailimme toinen toistaan kauniimpia tummia siroja tyttöjä, joilla oli värikkäät ilta-asut.  Illan kruunasi sega-musiikkiesitys.  Yhtyeessä oli taitavia rumpaleita, laulaja ja kolme liehuvahameista tanssityttöä.  Esityksen jälkeen yleisö innostui laulamaan rummutuksen tahdissa.  Kun vetäydyimme lähellä puolta yötä, oli tunnelmallista nukahtaa rummun tasaiseen rytmiin.

 

yhdeksäs päivä su 17.4.

elämykset

  • lomapäivä omalla rannalla
  • illallisella tonnikalasalaattia, lammasta ja kalacurrya

Colonial Coconutin aamiainen oli lähes samanlainen kuin Le Sakoassakin.  Tuoreita hedelmiä, patonkia, croissantit, juustoa, munakas, mehua, kahvia.  Vain pavut ja riisi tai perunakuutiot puuttuivat.  Täälläkin pikkulinnut hyppivät pöydillä.  Kaikki tarjoiluvadit on syystäkin peitelty liinoilla.  Olemme nähneet pari todella värikästä lintua, yhden kirkkaan oranssin ja tänä aamuna töyhtölinnun, jonka väritys oli mustavalkoinen, posket kirkkaan punaiset.  Liisa ja Kaizu silittelevät kissoja, me Jussin kanssa tarkkailemme  kulkukoiria, jotka liikkuvat rannoilla pienissä laumoissa.

 

RANTAKOIRA TURRE

Erityinen suosikkimme on Turreksi ristimämme pieni ärhäkkä ruskeavalkoinen koira, joka antaa kyytiä isommille.  Nauroimme eräänä iltana, kun Turre nosti jalkaa muovista rantatuolia vasten ja kusaisi sen istuimelle. Meidän Turre on niin leikkisä.

 

YLÄKERRAN VÄKEÄ

Meillä oli tänään lepopäivä sunnuntain kunniaksi.  Hotellin ruohikolla oli käytettävissä hauskoja laakean S-kirjaimen muotoisia muovisia aurinkotuoleja.  Ne osoittautuivat yllättävän mukaviksi.

 

MUKAVAT RANTATUOLIT

Paistattelimme päivää ja uimme sydämen kyllyydestä  Kaizu innostui tutkimaan snorkkeleiden kera merimakkaroita.  Jussi antoi hänelle lempinimen: Ylitalon Kustu, syvänmeren tutkija Jacques Cousteaun pitkäaikainen ystävä ja työtoveri, matalien rantavesien  (alle yksi metriä) erikoistutkija.

Lounasaikaan Jussi kävi lähikaupassa hakemassa pikniktarvikkeet.  Uimisen jälkeen roseviini, patonki, tonnikala ja suolaliha tekivät kauppansa.  Rannan koirat kerääntyivät toivorikkaina odottelemaan herkkupaloja.

Paikallinen nuoriväki keräsi tavaransa ennen iltaa.  Hotelliin jäi vain kourallinen turisteja.   Illallisella meille jäljelle jääville tarjoiltiin pöytiin tonnikalasalaattia, lammasta ja kalacurrya. Jälkiruuaksi saimme banaania karamellikastikkeen ja jäätelön kera.

 

KAIZU SUOJASI PÄÄLAKENSA

Aurinko täällä päiväntasaajan lähellä on uskomattoman polttava.  Olemme olleet koko ajan meren tuntumassa, joten olo on ollut paisteessakin miellyttävä.  Minä olen käyttänyt 30 suojakertoimen aurinkovoidetta.  Ystävämme olivat uhkarohkeita ja vähensivät kertoimia sillä seurauksella, että molemmat polttivat nahkansa.  Kaizu sanoikin, että minun aloe verani pelasti hänen henkensä.  Sen verran tuskallinen yö oli ollut.

Liisalla on ollut muitakin vitsauksia.  Vatsatauti parani päivässä, mutta hyttysenpuremat eivät.  Me ristimme punaiset paiseet kupaksi.  Hetken mietimme porukalla, mistä se kuppa taas lähtikään sanonnan mukaan.  Turusta, Saharasta?  Kunnes minä keksin, että ”lähti kuin kuppa Töölöstä”.  Meidän lentävä lauseemme oli sen jälkeen, että kuppa lähti Töölöstä ja rantautui Mauritiukselle.

Minä olen viihdyttänyt seuruettamme ruokapöydässä kauhukertomuksilla, joita matkakirjani ”Siintävä horisontti” tarjoilee avokätisesti.  Kaizu puolestaan lukee meille rannalla ääneen riemastuttavaa Molvania-kirjaa.

 

kymmenes  päivä ma 18.4.

elämykset

  • retki Cape Malheureuxin niemelle ja Pereybèren rannalle
  • shoppailemassa Grand Baiessa, Liisa löysi sandaalit
  • illallisella gratinoitua munakoisoa, grillattua doradoa tai makkaroita, jälkiruuaksi papaijaa kookoskerman kera

päivän järkytykset

  • Liisan aurinkolasit hävisivät
  • videokamera meni rikki

Heräsin tuttuun tapaan yhdessä aamun auringonsäteiden kera. Koska parvekkeemme oli vielä varjossa, otin kirjan mukaan ja istahdin laguunin rannalle.  Pieni koira kävi tekemässä tuttavuutta.  Sovimme illalla, että tapaamme aamukahdeksalta hotellin altaalla.  Meidän yksi kriteereistämme hotellivalinnoissa on ollut uima-allas, emmekä ole vielä kertaakaan pulahtaneet. Kirkas meri kun on vierellä, allas ei tunnu tarpeelliselta.

Kiersimme aamiaisen jälkeen saman rantalenkin kuin illalla katse tiukasti maassa.  Liisan silmälasin päälle kiinnitettävät aurinkosuojat kun olivat kateissa.  Onneksi hänellä oli varalasit matkassa, sillä laseja ei löytynyt.

Pakkasimme retkireput ja lähdimme kävelemään hotellin pikkutietä pääkadun bussipysäkille.  Matkalla sattui sopivasti taksi vastaan, joka lupasi viedä meidät 250 rupialla  saaren pohjoiskärkeen.  Jäimme pois kyydistä matkaoppaista tutun punakattoisen katolisen kirkon vierelle.  Koska kirkon lisäksi paikalla ei ollut muuta nähtävää, palasimme tien viereen ja kävelimme ainakin kilometrin seuraavalle bussipysäkille.

Pääsimme lopulta paikallisbussilla Pereybèren kauniille hiekkarannalle.  Oli ilo uida pitkällä rannalla, jossa levät ja korallit eivät haitanneet matkan tekoa.  Liisa ja Kaizu onnistuivat eilen polttamaan nahkansa niin perusteellisesti, että emme jääneet aurinkoon uintiretkeä pitemmäksi ajaksi.  Hieno rantaravintola Sea Lovers tarjosi maittavan lounaan.  Jussi urakoi menun: kalakeittoa, paistettua kanaa ja lettu jäätelön kera.

 

KOMEITA RAPUJA

Me muut herkuttelimme tuoreilla ravuilla.  Seurasimme, kun naapuripöytään kannettiin valtavia täytettyjä hummereita. Niitä pitää vielä jossain vaiheessa maistaa.

Pereybèressä sattui todellinen vahinko.  Minä olen kantanut jo vuosia pientä videokameraani vyölaukussa, jonka lukko on aikojen kuluessa kulunut.  Jussi paikkasi sitä rautalangalla, mutta viritys ei pitänyt.  Minä pudotin kumartuessani kameralaukun kivilattialle ja sen jälkeen kuvaa ei tullut.  Harmittelimme syvästi, sillä hienoimmat retket ovat vasta edessä.  Löysimme paluumatkalla Grand Baiesta Sonyn kamerakaupan, josta saimme maahantuojan edustajan osoitteen pääkaupungista.  Huomenna suuntaamme sinne.

Paluumatkalla hotellille puhelias taksinkuljettaja kysyi (niin kuin kaikki muutkin), mistä olemme kotoisin.  Yleensä meitä arvellaan australialaisiksi tai hollantilaisiksi.  Paras arvaus on ollut, kun Kaizua veikattiin zimbabwelaiseksi.  Sanoinkin, että kun Jussia arvellaan afrikkalaiseksi, meidän on aika palata kotiin.  Kun taksi kuuli meidän olevan suomalaisia, hän kysyi edessä istuvan Kaizun nimeä.  Hän hämmästyi, kun tämä ei ollutkaan Matti.  Hänen mielestään kaikki suomalaiset miehet ovat Matteja.  Kaizu kertoi lohdutukseksi, että hänen ja Jussin pomo on Matti.

Varasimme puhelimitse meidät tänne hotelliin kuljettaneelta taksilta kyydin koko tiistaipäiväksi.  Hän teki edullisen tarjouksen.  Retki maksaa meiltä neljältä 1200 rupiaa (= 36 euroa) ja taksi on käytettävissämme koko päivän.  Kuljettaja toimii oppaana ja esittelee nähtävyyksiä.  Olemme olleet iloisia siitä, että joka paikassa saarella on puhuttu englantia, vaikka saaren yleiskieli onkin kreoliranska.  Myöskin ruokalistat ovat kahdella kielellä.

 

yhdestoista  päivä ti 19.4.

elämykset

  • saaren itärannikon kierros taksilla
  • reitti Port Louis – Floreal – Blue Bay – Mahébourg – Belle Mare
  • illallisella linssikeittoa, lammascurrya tai kanaa (minulle kasvisvaihtoehtona munakas ja ranskanperunoita), jälkiruuaksi suklaamoussea kookoshiutaleiden kera 

Olimme reippaina aamu-uinnilla seitsemältä ja puoli kahdeksalta aamiaisella.  Taksi tuli sovittuun aikaan puoli yhdeksältä. Aloitimme kierroksen Port Louisista, jossa kävimme turhaan kahdessa kameraliikkeessä.  Saimme jälkimmäisestä Happy World Service Centerin osoitteen.  Paikka sijaitsi laitakaupungilla teollisuusalueella.  Pääsimme niin pitkälle, että asiantunteva insinööri otti jo ruuvimeisselin käteen ja ryhtyi tutkimaan kameran sisusta.  Erehdyimme kysymään, kauanko hän arvelee operaation kestävän.  Vähintään tunnin, kuului vastaus.  Niinpä sovimme, että tulemme huomenna hakemaan kameran.  Myöhemmin harmittelimme, sillä uuteen reissuun kuluu ainakin puoli päivää.

Mutta matka pääsi jatkumaan.  Kiersimme kuljettajamme suosituksesta muutaman tehtaan myymälän, joissa oli tarjolla matkamuistoja, merkkivaatteita ja kashmirvillaa.  Olimme tosi huonoja shoppailijoita, sillä kukaan ei löytänyt mitään ostettavaa.

BLUE BAY

Blue Bayssa olimme lounasaikaan.  Taksinkuljettajamme innostui, kun kuuli, että etsimme majoitusta.  Hän ilmoitti, että hänellä on paikallinen ystävä, jolla on mukava bungalow edulliseen hintaan.  Vaikka vähän epäilimmekin, päätimme käydä katsomassa.  Olimme saaneet hotellien osoitteita agentilta.  Myös Lonely Planetissa oli järkevän hintaisia vaihtoehtoja.  Laskimme, että saamme majoituksen halvimmillaan 1000 – 1500 rupiaa yö.

WAN’S BUNGALOW

Kaksikerroksinen valkoinen bungalow oli aivan meren rannalla puutarhan keskellä.  Innokas kiinalainen isäntäväki esitteli kaikki vapaana olevat huoneistot.  Valitsin meille oitis yläkerran viehättävän asunnon.  Siellä oli makuuhuoneen lisäksi parveke merelle päin, kylpyhuone, keittiö ja jääkaappi.  Kaikki oli sievää ja siistiä.  Jouduimme tarkistamaan moneen kertaan, ymmärsimmekö oikein, että huone maksaa vain 750 rupiaa (= 21 euroa) yö kahdelta.  Emäntä supatti minulle, että jos hinta tuntuu kalliilta, siitä voi vielä tinkiä.  Pakettiin ei kuulu aamiaista, mutta keittiössä on kaikki välineet sen valmistamiseen.  Emme tinkineet, vaan varasimme bungalowin edes tarkistamatta muita vaihtoehtoja.

Lähellä sijaitseva ravintola Bougainville tarjosi meille tuoretta kalaa ja curryrapuja sekä kylmää Phoenix-olutta.  Pulahdimme lounaan jälkeen Blue Bayn rannalta laguuniin uimaan.  Olo oli rento, kun loppulomakin näyttää lupaavalta.

MAHEBOURG

Paluumatkalla ihastelimme itärannikon vihreitä maisemia, kun ajoimme aivan rannan tuntumassa kohti pohjoista.

 

SOKERIRUOKOJA

Tällä matkalla olemme nähneet enemmän sokeriruokoja kuin koskaan ennen.  Keksin, että viemme ruokosokeria tuliaisiksi koko lähipiirille.

 

kahdestoista  päivä ke 20.4.

elämykset

  • ilon päivä: videokamera toimii taas
  • shoppailemassa Port Louisissa
  • intialainen lounas
  • illallisella rapukeittoa, tagliatellea merenelävien kera sekä banaanipannukakku

Hyppäsimme Jussin kanssa Grand Baiesta expressbussin kyytiin.  Matka pääkaupunkiin taittui vauhdilla halki sokeriruokopeltojen.  Paikallisbussi Sonyn tehtaille lähti eteläiseltä linja-autoasemalta.  Perillä meitä jo odotteli hymyilevä insinööri, joka kertoi, että kamerassa oli täräyksen voimasta kosketushäiriö.  Nyt vika oli korjattu ja kamera toimi taas.  Minun päiväni ja koko matka oli pelastettu, kiitos insinööritaidon.  Korjaus maksoi meille 2300 rupiaa (= 69 euroa).

Port Louisiin päästyämme virkistäydyimme paikallisella oluella linja-autoaseman kupeessa.  Liisa omi välittömästi saarelle saavuttuamme Phoenixin mainoslauseen

Huomasin tutun julisteen kuppilan seinälle ja otin siitä valokuvat.  Koko baariyleisö seurasi ällistyneenä, mitä kuvattavaa keksin seinältä.  Isäntä tarjoutui ottamaan Jussista ja minusta valokuvan.  Jussi keksi kysyä, mistä julisteen voisi saada.  Mustapintainen herra otti saman tien julisteen seinältä ja antoi sen meille.  Me puolestamme yllätimme Liisan tuliaisellamme.

Virkistyksen jälkeen kävimme kiertelemässä modernilla kauppakeskusalueella Waterfrontissa.  Minä löysin käsityöliikkeestä pieniä matkamuistoja.  Lounasaikaan tutkimme Lonely Planetin suosituksia ruokapaikoista.  Taas kerran kiitokset opaskirjalle, sillä löysimme aivan erinomaisen intialaisen ravintolan Tandoori Expressin, jossa minun kasvismenuni maksoi 130 rupiaa ja Jussin ei-kasvis 170 rupiaa.  Ruoka oli niin hyvää, kun intialainen parhaimmillaan on. Kadunkulmasta ostimme kotijoukoille maisteltaviksi tuoretta guavaa, joka maistui mielenkiintoiselta.

Ehdimme omalle rannallemme vasta vähän ennen auringonlaskua.  Paikallinen nuoriso harjoitteli voltteja ja käsillä seisomista ruohikolla.  Ihailimme heidän notkeuttaan.  Illalla kävimme katsastamassa naapurissa heidän päivän saaliinsa.  Liisa oli tyytyväinen, kun oli löytänyt Grand Baien Super U:sta kaiken tarvittavan: sandaalit, t-paitoja, ruokosokeria, makeisia ja vaniljaa.  Viininmaistajaisten innoittamana he toivat meille pullon paikallista roseviiniä, jota yhdessä maistelimme ennen illallista.

 

kolmastoista  päivä to 21.4.

elämykset

  • retki saaren eteläosiin
  • illallisella savumarlinsalaatti, paistettua merikalaa ja creme caramel

Matkatoimisto White Sandin kokopäiväretki Scenic South oli hintansa (52 euroa hengeltä) arvoinen.  Ehdimme päivän aikana käydä lukuisissa hyvin valituissa kohteissa.  Miellyttävä tummapintainen Bernard kertoili hauskalla englannillaan tietoja saaresta, historiasta, sokeriruokoviljelmistä sekä nähtävyyksistä.  Matkasimme ilmastoidulla minibussilla.  Koska meidän hotellimme oli ensimmäinen noutopaikka, minä pääsin loistavalle kuvauspaikalle etupenkille.  Poimimme kyytiin turisteja kahdesta loistohotellista Oberoista ja Maritimista.  Me saimme aavistuksen siitä, miten rikkaat elävät.  Erityisesti Oberoi vaikutti viehättävän tyylikkäältä.

Kierros alkoi lasitehtaalta, josta olisin ottanut kotiin viemiseksi useammankin tiffanylampun.  Ovella oli kyltti ”ilmainen sauna”, sen takana oli lasinpuhaltamo.  Hauskin kyltti oli pihalla, jossa luki ”tällä paikalla vuonna 1764 ei tapahtunut mitään mainitsemisen arvoista”.

 

TULIVUORI

Trou aux Cerfsin kukkulalta avautui laaja näkymä vuorille sekä tulivuoren kraateriin, joka oli ehtinyt jo metsittyä.  Bernard, joka oli nimennyt seurueemme  Nokia familyksi otti meistä yhteiskuvan näköalapaikalla.

 

LAIVOJEN PIENOISMALLEJA

Saaren erikoisuus ovat laivojen pienoismallit.  Kävimme Curepipessa katsomassa tehtaan puolella niiden valmistusta.  Alakerrassa oli iso myymälä, josta olisi voinut ostaa toinen toistaan taidokkaampia purjeveneitä tuliaisiksi.

Retken yksi mielenkiintoisimmista kohteista oli Grand Bassinin Secret Lake, jossa oli Ganga Talaon Shivalle omistettu hindutemppeli.  Mustat pilvet kerääntyivät taivaalle, kun katselimme järven ympärillä olevia temppeleitä.

ONNEA TUOTTAVA MERKKI OTSASSANI

Minä erehdyin menemään liian lähelle siunaavaa pyhää miestä ja niin komeilin punainen merkki otsallani loppupäivän.

Ukkoskuuro yllätti meidät vuoristossa matkalla lounaalle. Juoksimme autosta sisälle ravintolaan, mutta ennätimme kastua perusteellisesti, sillä vettä tuli kuin suihkusta.  Buffetlounaan aikana sade meni ohi ja maa höyrysi iltapäivän auringossa.

SEITSEMÄN VÄRIN HIEKAT

Iltapäivällä näimme Chamerelin mahtavat vesiputoukset ja seitsemän värin hiekat.  Aluetta pääsi kiertämään, joten valokuvia tuli näppäiltyä runsaasti.  Niin myös Gaselan eläinpuistossa, jossa oli kirkuvia papukaijoja, vesilintuja, kilpikonnia, saksanhirviä, strutseja ja Liisan iloksi kaksi komeaa tiikeriä.  Kaikki tiuhaverkkoisissa häkeissä.  Ilman kosteus oli suuri, tuntui kuin olisi kävellyt sademetsässä.  Paluumatkalla auton ilmastointi viilensi tehokkaasti.  Aurinko ehti laskea, ennen kuin olimme takaisin hotellilla tyytyväisinä päivän tieto- ja elämyspakettiin.

 

neljästoista  päivä pe 22.4.

elämykset

  • Liisan aurinkolasit löytyivät vihreiden shortsien taskusta
  • käynti tamilitemppelissä
  • tuliaisostoksilla ja lounaalla Grand Baiessa
  • ilta-aurinkoa omalla rannalla
  • kiinalainen illallinen

Poikkesimme Grand Baiessa koristeelliseen hindutemppeliin, joka osoittautui tamilien pyhäköksi.  Kaizun ja minun valokuvakokoelmani karttuivat hetkessä. Keskustassa on iso basaarialue.  Matkamuistoja löytyy jokaiseen makuun, mutta tinkiä pitää.  Katselimme pashmina-huiveja, mutta kauppoja ei tullut, sillä Jussi yritti tinkiä liikaa.  Jussi mietti kotiin viemiseksi bongorumpuja, mutta kuljetusongelmat jarruttivat ostopäätöstä. Tavaratalo Super U on helppo ostospaikka, koska siellä on kiinteät hinnat.  Ostimme t-paitoja, silkkihuiveja, ruokosokeria, vaniljaa ja mausteita.

Söimme lounaan keskustan kreoliravintola La Vieille Rougessa. Tämä oli ensimmäinen paikka, jossa oli elävää musiikkia päiväaikaan.  Ostoskassit painoivat sen verran, että palasimme hotellille taksilla.  Iltapäiväaurinko ehti painua palmujen taakse, kun ehdimme rannalle nauttimaan siirtomaajuomaa.  Iltaohjelmassa oli pakkaus ja kiinalainen illallinen: täysin mautonta vihanneskeittoa (listalla luki kalakeitto), hapanimeläkalaa ja jäätelöä.

 

viidestoista  päivä la 23.4.

elämykset

  • meillä hotellinvaihto Blue Bayhen
  • Liisalla ja Kaizulla lähtöpäivä
  • snorkaus koralliriutalla, Kaizu tapasi merisiilin
  • ilta Mahébourgissa
  • illallinen Le Colombessa: kasviscurrya ja porsasta kiinalaiseen tapaan
  • täysikuu

Kotiuduimme niin hyvin Colonial Coconut hotelliin viikon aikana, että hämmästelimme lähtöhetken koettaessa, miksi olimme aluksi kokeneet pienen shokin.  Pidimme erityisesti hotellin puolihoidosta.  Oli ylellistä pukeutua illalliselle ja istua katettuun pöytään, johon hymyilevät tummat pojat tarjoilivat valmiit annokset.

Tuttu taksipoika nouti meidät sopimuksemme mukaan aamuyhdeksältä.  Hän oli laittanut kattotelineen, joten saimme kaikki neljä matkalaukkua sekä lukuisan määrän pussukoita mahtumaan kyytiin.  Ajoimme näköalareittiä yli vihreän Moka-vuoriston saaren etelärannikolle.  Pysähdyimme kuvaamaan vuorenhuippuja sekä kaunista järveä ylhäällä kukkuloilla. Emme yrittäneetkään kehua, että meillä kotona näitä järviä riittää.

Ystävällinen kiinalainen isäntäväkemme oli odottamassa, kun kaarsimme bungalowin pihaan Blue Bayssa.  Emäntä kävi näyttämässä, miten keittiön kaasuliesi toimii ja missä kannattaa säilyttää huoneen avainta.  Kun sen laittaa avoimen ikkunan vieressä olevaan naulaan, ei tarvitse huolehtia, vaikka avain unohtuisi.  Ikkunan kautta avaimen saa koukattua kätevästi!  (Myöhemmin huomasimme, että neuvo toimi mitä parhaimmin.)

KORALLIRIUTTOJA MAJAPAIKKAMME EDUSTALLA

Kylä osoittautui niin pieneksi, että täällä ei ole ruokakauppaa. Onneksi on loistava ranta, kirkas turkoosi meri ja koralliriutta aivan majapaikkamme edustalla.  Vierellä on ravintola Bougainville, joka tarjosi meille erinomaisen lounaan. Erityisesti Kaizun jättiravut olivat näyttäviä.  Jussi valitsi mereneläväspaghetin, jonka kerma-valkosipulikastike vei kielen mennessään.

 

MERISIILEJÄ

Lounaan jälkeen kävimme kokeilemassa snorkkelointia omalta laiturilta.  Kaizu onnistui laskemaan laguunissa jalat pohjaan juuri merisiilin kohdalla.  Terävä piikki tunkeutui jopa muovitossun läpi.  Onneksi siitä ei tullut isompaa vahinkoa. Liisa innostui koralleista ja värikkäistä kaloista niin paljon, että ilmoitti jäävänsä tänne.  Into vähän laantui, kun voimakas sadekuuro pyyhkäisi ylitsemme ennalta varoittamatta.  Vaikuttaa siltä, että täällä itärannikolla sää vaihtelee koko ajan ja aallot ovat voimakkaampia kuin pohjoisrannalla.

Jätimme Liisan ja Kaizun lepäilemään ennen lentokentälle lähtöä.  Koska oli lauantai-ilta, meillä oli kiire kauppaan. Pääsimme paikallisbussilla läheiseen Mahébourgiin ja löysimme sekä torin että supermarketin.  Jussi kanniskeli painavaa reppua koko illan, kun kiertelimme pikkukaupunkia.  Torilla oli suuri kansanjuhla, soittolava ja musiikkia luvassa puoleen yöhön asti. Kävimme aina välillä tarkistamassa tilanteen, mutta oluiden ja illallisen jälkeenkin porukka käytti suurimman osan aikaa laitteiden korjailuun.  Niinpä palasimme kymmenen maissa suosiolla taksikyydillä (100 rupiaa eli kolme euroa) majapaikkaamme.  Puoli yhdentoista maissa vilkutimme yli lentävälle Air Mauritiuksen koneelle, jonka kyydissä Liisa ja Kaizu matkasivat kohti kotimaata.

 

kuudestoista  päivä su 24.4.

elämykset

  • auringonnousu näkyy omalle parvekkeelle
  • rantapäivä Blue Bayssa
  • illalliseksi mereneläväpizza

Yöllisen hyttyshyökkäyksen jälkeen uni maittoi.  Havahduin ensimmäisiin auringonsäteisiin.  Katselin omalla parvekkeella, miten aurinko nousi turkoosin meren ylle ja kultasi taivaanrannan.  Koralliriutan mainingit näkyvät aivan rannan tuntumassa valkoisena nauhana.  Hienompaa merinäköalaa ei voi toivoa.

Jussi tarjoili sunnuntaiaamiaisen parvekkeelle.  Kahvia, juustocroissantit, paahtoleipää, munia, papuja ja sardiineja sekä guavahilloa.  Sanoinkin, että tämä on sitä makeaa elämää.

 

KRISTALLINKIRKASTA MERIVETTÄ

Teimme pitkän kävelyn hiekkarannalla, jota riitti kilometrin verran laguunin ympäri.  Leiriydyimme viereisen Blue Lagoon –hotellin edustalle, josta pääsi hyvin uimaan.  Rannalla on paikoitellen mustaa laavakiveä.  On hauska katsella, kun kalastajat kulkevat suurilla kumisaappailla meressä. Koralliriutan kohdalla on niin matalaa, että siellä pääsee kahlaamaan.  Rannikolla näkee kalastajien seisovan vyötärönkorkuisessa vedessä vapoineen.

Olemme tutustuneet paikallisista kaloista isosyiseen doradoon, mehevään kapteeninkalaan, tuoreeseen tonnikalaan ja sinimarliiniin, joka maistuu hyvältä savustettuna.  Ruokalistoilla on paljon mereneläviä: erilaisia rapuja ja mustekalaa sekä hummereita.  Kreoliruoka on maukasta, erityisesti kermakastikkeet, mutta hyvin mietoa.  Täällä on hyvin edustettuna myös kiinalainen ja intialainen keittiö.

Hedelmätarjonta on samanlainen kuin Aasiassa, aamiaisella tarjotaan ananasta, papaijaa, appelsiineja ja banaaneja.  Nyt on guava-aika, niitä olemme maistelleet pari kertaa.  Mielenkiintoinen tuttavuus oli passionhedelmä, jonka sammakonkutua muistuttava sisus on kirpeän maukas.

Keskipäivän helteen jälkeen sää muuttui hetkessä.  Tuuli yltyi ja taivaanranta oli harmaa.  Kävimme kääntymässä hotellilla. Liisalta ja Kaizulta tuli viesti, että he ovat jo Lontoossa ja oluella.  Kone oli ollut 50 minuuttia myöhässä.  Kun teimme lähtöä lounaalle, sade yllätti.  Odottelimme aikamme ja kävimme lopulta sateentihkussa noutamassa kevytlounaan: falefel-pullia, kasvissamosaa ja täytettyjä sämpylöitä, hedelmäsalaattia sekä isot pullot phoenixia.  Chilin maku maistui pitkään huulilla.

 

BLUE BAYN RANNALLA

Päiväunien jälkeen sade oli lakannut.  Kävelimme paikallisten suosimalla yleisellä rannalla, jossa vilkas kuhina jatkui.  Perheet oli puiden alla piknikillä ja laguunin matala rantavesi oli mustanaan pikkulapsia, jotka nauttivat vesileikeistä.  Innokkaat valvojat pitivät uimakoulua pienimmille.  Koululaisilla on ollut kahden viikon syysloma.  Siksi rannoilla on näkynyt paljon paikallista väkeä.  Täällä ei ainakaan ilmanalasta tiedä, että syksy on tulossa.  Isäntämme kertoi, että kesällä joulu – tammikuussa on sesonki, silloin majapaikat ovat täynnä, vaikka ilma on kuumaa ja kosteaa ja sadekuurot yleisiä.  Meille tämä 28 – 32 asteen viileys sopii hyvin.

Illalla herkuttelimme lähiravintolassamme Bougainvillessä matkan ensimmäisellä pizzalla.  Suosimme mielellämme paikallisia ruokia, mutta joskus on hauska tehdä virkistävä poikkeus.  Bungalowissamme virittelimme yöksi kattoon ripustettavan hyttysverkon.  Sen jälkeen uni kelpasi tylliunelman keskellä.

 

seitsemästoista  päivä ma 25.4.

elämykset

  • päiväretki Mahébourgiin
  • lounas Le Patrikissa
  • snorklaus omalla rannalla
  • kynttiläillallinen parvekkeella

Aamu-uinnin jälkeen lähdimme paikallisbussilla (7 rupiaa hengeltä) Mahébourgiin katsastamaan pikkukaupungin nähtävyydet eli kirkon ja kansallismuseon.  Messu oli juuri päättynyt, kun löysimme vaaleankeltaisen katolisen kirkon.  Sisällä kattorakennelma oli vaikuttavaa mustaa puuta, johon oli taidokkaasti veistetty enkeleitä.  Pihalla ystävällinen valkokaapuinen pappi tuli juttelemaan kanssamme ja toivotti hyvää lomanjatkoa.  Jatkoimme museolle, joka oli sopivan pieni ja mielenkiintoinen.  Se kertoi Mauritiuksen historiasta eri valloittajien aikakausina.

MAHEBOURGIN KIRKKO

On ollut ilo katsella saaren arkkitehtuuria.  Talot on maalattu kirkkain värisävyin.  Erityisesti Mahébourgissa on viehättäviä tosi vanhan näköisiä rakennuksia.  Katon reunat on koko saarella koristeltu hauskoilla puupitseillä.  Minun silmääni viehättävät ruokokattoiset talot, joita näkee paljon ainakin Blue Bayssa. Siellä harrastetaan linnamaista arkkitehtuuria.  Taloissa on torneja, ulokkeita ja koristeellisia parvekkeita.

Lounaalla söin maukasta linssikeittoa ja vähemmän maukkaita simpukoita kreolikastikkeen kera.  Jussin kokonaisena grillattu kala oli mehevä ja herkullinen.  Maistelimme pitkästä aikaa saaren toista omaa olutta Blue Marlinia, jonka Jussi nimesi Blue Marleniksi.

Blue Bayhin palattuamme sukelsimme siniseen laguuniin snorklaamaan.  Vesi oli korkealla iltapäivän tunteina.  Koralleja oli aivan rannan tuntumassa.

 

MERISIILEJÄ

Merisiilejä oli valtavasti.  Ne näyttävät aina yhtä pelottavilta, vaikka vettä oli välissämme runsaasti.  Näimme myös värikkäitä kaloja.

Auringonlasku näkyy lahdenpoukaman rannalta.  Istuimme illan tullessa katselemassa, miten kultainen valo muutti pilvet vaaleanpunaisiksi.  Tunnelmointi jatkui pimeän tultua omalla parvekkeelle kynttiläillallisen merkeissä.  Toimme kaupungista paikallista punaviiniä Chaptalinia, patonkia, juustoa ja oliiveja. Oli hauska katsella, kun tähdet syttyivät ja täysikuu paljastui pilvien lomasta.  Kynttilä tosin ei palanut lempeässä merituulessa kauaakaan.  Meren kohinaan hyttysverkon suojissa oli hyvä nukahtaa.

 

kahdeksastoista  päivä ti 26.4.

elämykset

  • rantapäivä Blue Bayssa
  • loman hienoin snorkluspaikka löytyi
  • piknik-lounas kasuariinapuiden varjossa
  • ilta Mahébourgissa
  • illallinen Chez Nous ravintolassa: haita ja mereneläviä

Suunnittelimme viimeiseksi viikoksi vielä yhtä retkeä. Itärannikon keskivaiheilla on Ile aux Cerfsin saari, jossa opaskirjojen mukaan on saaren kauneimmat rannat.  Sinne järjestetään veneellä retkiä.  Mutta kun olemme seuranneet, miten tuulinen meri on riutan takana, ajatus ei innostanut.  Ei myöskään bussimatka läheiseen rantapaikkaan, josta pääsee lautalla saarelle.  Niinpä päätimme, että lomailemme kaikessa rauhassa omalla sinisellä laguunillamme loppuajan.

Varsinkin kun löysimme poukaman eteläpuolelta ihastuttavan snorklauspaikan.  Katselimme, että lasipohjaveneet vievät turisteja samaiseen poukamaan.  Korallit ovat muutaman kymmenen metrin etäisyydellä ja snorklaamaan pääsee hyvin rannalta käsinkin.  Näimme jo tuttujen ruskeiden ja valkoisten korallien lisäksi hennon vaaleanpunaisia.  Valkoisia on sekä haarakkaita että suuria lautasen muotoisia, joissa on sirot pitsireunat.  Myös kaloja oli runsaasti.  Parasta kaikesta, poukamassa ei näkynyt yhtään merisiilejä.  Tunsin oloni paljon turvallisemmaksi, kuin omalla rannalla.  Pidin silti tiukasti merisiilitossut jalassa.

Ehdimme kaupunkiin vasta viiden maissa iltapäivällä.  Tarkoitus oli kierrellä keskustassa, mutta kuudelta tuli pimeä ja kaupat sulkivat ovensa.  Katselimme parissa supermarketissa (ne ovat pitempään auki) tuliaisia, kunnes tuli ruoka-aika.  Täällä illallisaika alkaa kuudelta, mutta käytännössä ravintolat täyttyvät vasta puoli kahdeksan aikaan.  Nyt kun ei ole sesonki, ravintolat ovat iltaisin hyvinkin hiljaisia.

Chez Nousissa oli meidän lisäksi yksi kiinalaisseurue. Maistoimme Ti punchin ja rommicoctailin aperitiiveiksi.  Puhelias tarjoilijapoika suositteli Jussille tuoretta haita.  Minä valitsin listalta mereneläviä ja vihanneksia.  Kala oli hyvä, mutta minun vihannekseni oli kypsytetty suoraan pakastepussista.  Taksi toi meidät kotiin katselemaan edellisen illan tapaan hohtavaa kuuta.

 

yhdeksästoista  päivä ke 27.4.

elämykset

  • rantapäivä Blue Bayssa
  • Jussi bongo-ostoksilla kaupungissa
  • tukeva lounas rannan snack-ravintolassa
  • snorklaamassa laguunilla

RANNALLA

Teimme pitkän kävelyretken korallihiekkarantaa pohjoiseen päin.  Yritimme jo eilen aamulla, mutta sadekuuro pyyhkäisi yli ja kasteli meidät, joten käännyimme suosiolla takaisin.  Tutkimme laskuveden aikaan mustien laavakivien reunoilta, mitä elämää meressä oli.

 

KORALLEJA

Näimme koralleja, pieniä kaloja, rapuja ja kymmenittäin merisiilejä.  Huomenna on viimeinen tilaisuus ottaa niistä kuvia.  Palatessamme vesi oli noussut, eikä siilejä enää näkynyt.

Jussi soitti lentoasemalle ja kysyi Air Mauritiuksen painorajat. Laukkujen paino saa olla 23 kiloa ja käsimatkatavaroiden viisi kiloa.  Siitä helpottuneena Jussi päätti hakea bongorummun, jota hän haikaili jo Grand Baiessa, mutta ei arvannut ostaa ylipainovaaran vuoksi.  Minä pakkasin rantakassin ja paahdoin itseäni pari tuntia keskipäivän helteessä, sen ajan kun Jussi oli ostosmatkalla Mahébourgissa.  Saimme molemmat tuloksia aikaan.  Jussi löysi upean bongon 900 rupialla (= 27 euroa) ja minä sain niin paljon aurinkoa, että iho punoitti ensimmäistä kertaa matkan aikana.  Olihan se jo aikakin.  Huomenna kun on lähtöpäivä.  Olen käyttänyt koko ajan 30 suojakerrointa.  Nyt jätin uhkarohkeasti kertoimet kokonaan!  Ensi yönä on aloe veralle käyttöä.

Kävimme rannan snack-ravintolassa syömässä tukevat annokset kananuudeleita ja mustekaloja riisin ja tuoreiden vihannesten kera.  Annokset olivat erinomaiset, mutta epäilimme että maksoimme turistilisän.  Lasku oli nimittäin oluen kera 300 rupiaa (=  9 euroa) ja se on paljon kansanpaikassa.

Ehdimme snorklauspoukamaan vasta viiden aikoihin.  Taivas oli pilvessä, joten näkyvyys ei ollut paras mahdollinen.  Päätimmekin vallata paikan huomenna heti aamusta.

Opaskirjan mukaan oiva paikka romanttiselle kynttiläillalliselle on kävelymatkan päässä sijaitseva ravintola Jardin Creole. Pöytävaraus suositeltava.  Kahdeksalta illalla bambupuutarhassa oli asiakkaita enemmän kuin missään aikaisemmassa iltapaikassa.  Saimme kahden hengen pöydän niin tunnelmallisessa valaistuksessa, että ruokalistan lukeminen oli työlästä.  Valitsimme savumarlinspaghetin ja vaalean tonnikalapihvin hunajan, limen ja seesaminsiementen kera. Annokset olivat hyvät, mutta tumma tonnikala on maistunut maukkaammalta kuin vaalea.

 

yhdeksästoista  päivä to 28.4.

  • lähtöpäivä..
  • Air Mauritiuksen lento Lontooseen klo 22:15

Olimme molemmat virkeinä pystyssä jo aamuseitsemältä. Lähtöpäivä on aina hieman tuskainen, kun pitää arvioida rahavarat ja pakata.  Saimme pitää bungalowimme ilman lisämaksua iltakahdeksaan asti, jolloin tuttu taksi tuli noutamaan meidät lähellä sijaitsevalle Plaisancen lentokentälle.  Olimme tinkineet hinnan valmiiksi 250 rupiaan.  Lentokoneet lentävät matalalta Blue Bayn yli.  Meitä lentomelu ei haitannut, mutta herkkäuniset voivat hätkähtää, kun koneet jyristävät katon yläpuolelta.

KORALLIHIEKKAA

Meillä oli matkapäivän ohjelmassa – yllättävästi – auringonottoa, uintia ja snorklausta.  Nautimme kirkkaassa auringonvalossa korallien ja kalojen katselemisesta.  Blue Bay oli matkamme kohokohta.  Näin hienoja koralleja emme olleet matkamme aikana aikaisemmin nähneet.  Läksiäisillallisen söimme tutussa Bougainvillessa.  Ilta ehti pimentyä, kun jätimme haikeina sinisen laguun taakse.  Pitkä kotimatka alkoi.

 

matkapäivä pe 29.4.

  • lento Lontooseen 12 tuntia
  • paluu Finnairilla Suomeen klo 15:15

Saimme Jane-siskolta tekstiviestin: tulkaa jo, valkovuokot kukkivat.  Matka sujui yötä vasten hyvin, vaikka kone myöhästyikin lähdössä lähes tunnin.  Kolmen tunnin koneenvaihtoaika Lontoossa ei ollut yhtään liikaa.  Miika tuli meitä vastaan kotikentälle.  Suomessa ei kevät ollut edennyt paljoakaan kolmen viikon aikana, koska huhtikuu oli kylmä. Ehdimme vielä hyvin kevät- ja vapputunnelmiin.  Liisa ja Kaizu ovat tulossa viikonloppuna mökille laulamaan bongorummun tahtiin.

Mauritiuksella oli parasta rantaelämän lisäksi eri kulttuurien kohtaaminen.  Kiinalaisia, intialaisin ja kreoleja näkyi katukuvassa tasaiseen tahtiin.  Pikkukaupungeissa mullahin huuto kuului säännöllisin väliajoin, vieressä oli buddhalainen temppeli ja vähän matkan päässä katolinen kirkko.

Hotellivalintamme onnistuivat hyvin, koska näimme saarta kolmelta suunnalta.  Ylellinen Le Sakoa oli hieno aloitus.  Trou aux Bichesin ranta on hyvä ja hotellin tarjoamat vesiurheiluvälineet mukava lisä rannalla makailuun ja uimiseen. Ruokapaikkojen oma valinta oli hyvä siksi, että saimme testata lähiseudun ravintolat vapaasti.  Huonoa oli se, että pimeän tultua kapeilla kaduilla ei ollut mukava kävellä, jalkakäytävät ja osittain katuvalotkin puuttuivat.

Colonial Coconut oli viehättävän nukkavieru palmupuutarhan keskellä.  Ranta oli pienempi ja vesi vähemmän kirkaista kuin edellisessä paikassa.  Hyvää oli vilkkaan Grand Baien läheisyys ja puolihoito, sillä hotellin ruoka oli maukasta.

Wanin bungalow Blue Bayssä oli oikea löytö.  Hinta-laatusuhde oli erinomainen.  Meillä oli loman hienoin merinäköala suoraan koralliriutan tyrskyihin ja vieressä kaunis laguuniranta, josta pääsi snorklaamaan.  Hienoja koralleja löytyi aivan rannan tuntumasta.  Hyvä puoli oli sekin, että olimme paikallisten suosimalla rannalla emmekä turistimassojen keskellä.  Syyssää sopi meille hyvin.  Turisteja oli vähän, helle ei ollut paahtava ja merituuli puhalteli mukavasti.

matkapäiväkirjan päivitti 30.4.2005  

Intian valtameren merivuokko ja Blue Marlen
Marjaleena Etula  

tekstin tarkastivat:  

Al Mudthru (tuttavallisesti Almurri ja musta merimakkara)
Juha-Heikki Etula  

valtameriuimari ja Phoenixin omija (All for one)
Liisa Palomäki-Nieminen

Ylitalon Kustu, matalien rantavesien erikoistutkija
Kai Nieminen

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.