ke 11.10.2017

Saavuimme viime yönä Bulgarian matkalta.  Kun lähdimme viikko sitten, Hämeenlinnassa satoi.  Kun tulimme takaisin, Hämeenlinnassa satoi.  Minä pidän oikeasti kuulaista syyspäivistä, mutta sade masentaa.  Tänään oli kuitenkin mukava puuhapäivä.  Pyykkikone pyöri, minä reippailin kaupungilla ja galleriassamme.   Ystäväni Marin näyttely ”Outo puisto” oli saanut palstatilaa Hämeen Sanomissa ja Kaupunkiuutisissa oikein valokuvien kera.  Olin iloinen hänen puolestaan.

 

Vanajaveden opiston maalauskurssi jatkui iltapäivällä.  Oli rentouttavaa viettää kolme tuntia värien ja siveltimien parissa.  Nyt teemana oli sekoittaa vastaväreistä harmaita ja hyödyntää niitä maalauksessa.  Minä olen taidekoulun ajoista lähtien tykästynyt värillisiin harmaisiin, joten tehtävä oli mieleinen.  Yhdistin harmaaseen syksyn keltaista ja leikittelin myös punaisilla ruskan väreillä, joita täällä näkyy ainakin vaahteroissa.  Odottelen, että pääsemme sadetauolla vielä sienimetsään.

 

to 12.10.2017

Olemme päässeet pikkuhiljaa arkielämän rytmiin.  Minä maalasin tänään pitkästä aikaa työhuoneella.  Rupattelin myös päivystäjämme Tiina-Katriinan kanssa.  Minulta oli mennyt tyystin ohi tieto, että meillä on mahdollisuus osallistua taas näyttelyyn.

PRINTTI V – valtakunnallinen pienoisgrafiikan näyttely
Nokian Taidetalolla 16.11.-10.12.2017

Nyt tuli kiire, sillä sinne saa lähettää kolme grafiikanvedosta, mutta mitat ovat tarkat.  Vedostuspaperi pitää olla tarkalleen 20 x 20 cm ja laatta max 15 x 15 cm.  Valmiita oikeankokoisia töitä ei tietenkään löytynyt.  Niinpä lupasin päivystää huomenna muutaman tunnin ja vedostaa näyttelyehdokkaita.

 

Pääsin myös vauhtiin tuttujen temperavärien kanssa.  Hain askartelukaupasta kaksi hulppeaa 70 x 90 cm kiilakehystä.  Ensimmäiseen syntyi kukkia, kuinkas muuten.  Tästä on hyvä jatkaa.

 

la 14.10.2017

Niin se vaan on, kun yrittää kiireessä vedostaa näyttelytöitä, eihän se onnistu.  Tein eilen töitä monta tuntia, ennen kuin sain aikaiseksi kelvolliset vedokset.

 

Parempiakin on syntynyt, mutta näillä mennään.   Helpottuneena valmistauduin illan kulttuuririentoihin.  Eikä mihin tahansa, vaan Hämeenlinnan Taidemuseon syksyn uutuusnäyttelyn avaijaisiin.

 

Vexi Salmi esitteli ”Rappiotaide” -näyttelyn ansiokkaasti.   Toinen illan kunniavieras oli Sofi Oksanen, joka valaisi näyttelyä omalta kannaltaan.

”Hämeenlinnan Taidemuseo esittelee maassamme harvinaisen grafiikkakokoelman. Vexi Salmi on puolisonsa Katri Wanner-Salmen kanssa kerännyt lähes 60 vedoksen kokoelman saksalaista ekspressionistista grafiikkaa. Näyttelyssä on teoksia maailmansotien väliseltä ajalta lähinnä Reinin alueen taiteilijoilta. Ekspressionismi ja kaikki modernit taidesuuntaukset julistettiin natsi-Saksassa rappiotaiteeksi. Taiteilijat asetettiin näyttelykieltoon, he menettivät virkansa ja opetustyönsä, moni joutui myös maanpakoon. Heidän museokokoelmissa olleet teoksensa poistettiin tai tuhottiin.”

Tungos oli melkoinen ja näkyvyys huono.  Lupasin että tulemme Jussin kanssa katsastamaan työt uudemman kerran.  Jatkoimme matkaa Rauhankadulle.  Joogakoulu Kajossa oli toinen kiinnostava näyttely.

 

Graafikkoystävä ja joogaopettaja Anna oli rakentanut kiinnostavan installaation teepusseista joogasaliin.  Nautimme lasilliset kuohuviiniä taidemuseolla ja nyt kupposet rauhoittavaa teetä.  Paikka oli kiinnostava, sillä rakennuksessa on aikoinaan ollut synnytyssairaala Höyhensaaret.  Minä kävin siellä syntymässä kauan sitten.  Rakennuksessa on ollut myös kaupunginhotelli, jossa mökkinaapurimme ovat asuneet.  Muistan käyneeni kylässä luokkatoveri Mantun luona joskus kauan sitten.  Mielenkiintoista palata – kirjaimellisesti – juurilleen.

Nyt odottelemme Annaa, Samua ja Miskaa viikonloppuvieraiksi.  Suunnitelmissa on kylpylä ja huomenna sieniretki mökillä.  Alkuperäinen ajatus oli viettää porukalla viikonloppu Kauklahdessa Otson ja Visan kanssa.  Mutta he mokomat karkasivat Lauran äidin luo Laviaan syyslomaviikoksi.  Ehdimme kuitenkin viettää syntymäpäiväjuhlia ennen seuraavaa matkaamme.  Miska on lokakuun lapsi, Samu, Visa ja Miika marraskuun poikia.  Arvaan, että BR-lelukauppa saa meistä taas kerran hyvät asiakkaat.

Anna ja pikkupojat tulivat sateen myötä puolenpäivän aikaan.  Kokkasin heille poikien lempiruokaa hunajamarinoita broilerinsuikaleita ja riisiä.  Hyvin maistui.  Sen jälkeen polskuttelimme Aulangon kylpylässä kymmenien muiden syyslomalaisten seassa.  Miska nukahti autoon kotimatkalla.

Minä olin tehnyt ennen lähtöä blinitaikinan kohoamaan.  Siitä onkin aikaa, kun olen tarjonnut herkkuja viimeksi.  Yllättäen myös Samulle maistui.  Varsinkin kun pöydässä oli tuoretta hunajaa.  Myös syksyn sienistä valmistamani salaatti oli erinomaisen hyvää.  Istahdimme ruuan jälkeen kylläisinä katselemaan porukalla Nalle Puh -elokuvaa.  Syksyssä on puolensa.

 

ma 16.10.2017

Ulkona on harmaata ja sumuista.  Eilen sentään paistoi aurinko, kun ajelimme syksyisessä säässä mökille.

Laitoimme pikku hiljaa paikkoja talvikuntoon.  Minä keräsin kotiin pyykkikassin.  Anna järjesteli muru-kankaita autotallista sisälle talvisuojaan.

 

Miika poikkesi iltapäivällä apumieheksi paluumatkalla Laviasta.

 

Teimme pikkupoikien kanssa metsäretken niin kuin aina.  ”En jaksa kävellä ladolle asti”, Miska ilmoitti.  Samu jaksoi enemmän kuin hyvin, sillä hänellä oli potkupyörä matkassa.

 

Anna poikkesi tutulle suppispaikalle metsään ja palasi puolen tunnin kuluttua hyvän saaliin kanssa.

Kun ilta pimeni, porukka hajaantui kotimatkalle.  Anna ja pojat Helsinkiin, Miika Espooseen ja me Hämeenlinnaan.  Uusi puuhaviikko on taas alkamassa.  Samu ja Miska menevät päiväkotiin, Otso ja Visa viettävät syyslomaa toisessa mummolassa.  Jussi on menossa jatkamaan mökkiaskareita.  Minulla on ilo mennä tänään Hoiviaan vapaaehtoistyöntekijäksi.  Tällä kerralla kokeilemme grafiikanlaattojen tekoa  vuodeosastolla.