joulukuu ja räntäsade

LUMINEN NÄKYMÄ IKKUNASTAMME

la 2.12.2017

”Oliko virkistävää palata räntäsateiseen Suomeen?” graafikkoystävät hymyilivät, kun tapasimme joulukuun näyttelyn avajaisissa Galleria Paperihuoneella.  Niinpä, tätähän tämä nyt on.  Olen vielä vähän toistaitoinen pitkän lennon ja aikaeron jälkeen.  Matka Bangkokista Helsinkiin kesti yksitoista tuntia ja aikaeroa on viisi tuntia.  Se takaa, että olemme Jussin kanssa aamuvirkkuja ja iltatorkkuja.  Onneksi tässä ei ole kummoistakaan ohjelmaa.  Päiväunia voi ottaa koska vain jos siltä tuntuu.

Matkalaukut on purettu ja minä olen pyörittänyt pesukonetta.  Kestää hetken tottua, että wc-paperin voi heittää pönttöön ja hanavettä voi juoda.  Jussi on lähdössä mökille tarkistamaan, että kaikki on kunnossa.

 

LUMINEN NÄKYMÄ GALLERIA PAPERIHUONEELTA

Minä kävin grafiikanpajalla lukaisemassa ensi vuoden näyttelyhakemukset.  Olemme saaneet taas ilahduttavan paljon postia.  Näyttelytoimikuntamme Kukka, Anna, Annamaija ja minä jurytamme hakemukset maanantaina.  Vakituinen päivystäjämme Tiina-Katriina jatkaa pestiään toukokuun loppuun.  Toivottavasti jatko onnistuu yhtä hyvin kuin tähänkin asti.

 

ti 5.12.2017

Ensi vuoden näyttelyt heinäkuun loppuun asti on nyt valittu.  Julkaisemme tiedot Galleria Paperihuoneen sivuilla, kunhan taiteilijat varmistavat, että ajankohta sopii heille.  Minä olen viettänyt kotosalla hauskoja tuokioita paperiruusujen parissa.  Tuomelan Marttojen jouluaskarteluilta lähestyy.  Materiaali on kotoisa – ruusut syntyivät valkoisista suodatinpusseista.

 

OMATEKOISIA JOULUVALOJA

Jussi hankki pienet loistavat tuikut, jotka valaisevat koko komeuden.  Kranssi on tulossa ikkunaan.

 

ke 6.12.2017
Suomi 100 itsenäisyyspäivä

Muistelen lämmöllä isääni, joka syntyi vuonna 1914.  Aikana, jolloin Suomi ei vielä ollut itsenäinen.  Isä oli mukana sodassa, mutta ei hän kertonut meille tytöille niistä ajoista.  Jussille hän kertoi ja sen myötä minäkin olen saanut kalpean käsityksen sodan kauheudesta.  Lapsuuteni osui heti sodanjälkeiseen aikaan.  Kaikesta oli puutetta, mutta ei se elämistä haitannut.  Nyt kun tavaraa on yllin kyllin, ajatus niukkuudesta tuntuu kovasti kaukaiselta.

Sain Annan ja pikkupojat vieraiksi juhlapyhän ajaksi.  Samulla ja Miskalla on ollut vesirokko.  Anna on joutunut sinnittelemään sairaiden poikasten kanssa sisätiloissa lähes kaksi viikkoa.  Nyt meitä on kolme aikuista jakamassa hoitovuoroja.  Anna ja Samu kävivät tänään kahdestaan elokuvissa katsomassa Heinähatun ja Vilttitossun.  Miska viihtyi hyvin kotosalla piirrettyjen elokuvien parissa.

 

JUHLAKATTAUS

Juhlistimme itsenäisyyspäivää perinteisesti blinikesteillä.  Ne maistuvat aina.  Kohta ovat vuorossa linnanjuhlat.  Ajatus työtehtävistä linnassa tuntuu sekin kaukaiselta.  Kuljin siellä monena vuonna kuvausryhmän mukana ja kannoin vastakuvattuja haastettelukasetteja kiireellä valtiosalin takana sijaitsevaan edit-yksikköön.  Liukastelin korkokengissä ja pitkässä iltapuvussa linnan jäisellä sisäpihalla ja kapeissa keittiöportaikoissa.  Kun televisokamerat sammutettiin, me yleläiset pääsimme mukaan juhliin.  Olen maistellut makeaa boolia ja tanssinut valtiosalin parketilla.  Kauan sitten.

 

HYVÄÄ ITSENÄISYYSPÄIVÄÄ – SUOMI 100 VUOTTA

Mutta nyt toivotan kaikille hyvää itsenäisyyspäivää ja valmistaudun katselemaan illan juhlalähetystä kotisohvalla kuohuviinilasi kädessä.

 

to 7.12.2017

Tänään oli elokuvapäivä.  Ulkoilimme porukalla leikkipuistossa.  Jätimme Jussi-papan viettämään puuhahetkiä pikkupoikien kanssa.

 

LISÄÄ VAUHTIA!

Anna ja minä suunnistimme Bio Rexiin Verkatehtaalle.  ”Loving Vincent” oli huikea taidematka.  Sukelsimme maalausten maailmaan ja nautimme.  Tämä oli aivan uusi kokemus.  Suosittelen lämpimästi.  Jos hyvin käy ja Jussi jaksaa, käymme huomenna Annan kanssa katsomassa elokuvan ”Yösyöttö”.   Nyt kun elokuvien pariin pääsimme.

 

 

pe 8.12.2017

Anna pääsi elokuviin, minä en.  Jussi unohti, että lupasi tulla ajoissa mökiltä lastenvahdiksi.  Hän oli hyvin hämmästynyt, kun vaimo oli kiukkuinen.  ”Pappa muistikouluun”, sanoi Anna.  Niinpä.

 

TÄSSÄ SYNTYY PUOLUKKAMUFFINEITA

Muuten päivä sujui hyvin.  Teimme jättitaikinan muffineja varten.  Samu ja Miska olivat innokkaita apureita.  Jännittävin vaihe oli kananmunien rikkominen kulhoon, ei lattialle.  Pojat pärjäsivät aika hyvin.

 

VALMIITA MUFFINEITA – VAIN TOMUSOKERIHUNTU PUUTTUU

Makein vaihe oli taikinan rapsiminen.  Jussin lähtö mökille viivästyi, kun hän odotti lusikka valmiina taikinan valmistumista.

Poikaset pitävät susheista.  Kävimme porukalla herkuttelemassa Goodmanin buffet-pöydässä.  Puikoilla syöminenkin onnistui – ainakin välillä.

 

RUUSUJA HOPEAMALJOISSA

Illalla taiteilimme Annan kanssa suodatinpussiruusuja joulukransseja varten.  Nyt olimme rohkeita ja värjäsimme valkeat kaunokaiset pinkillä ja oranssilla vesivärillä.  Minä kokeilin kulta-, hopea- ja lumisprayta.  Kunhan ruusut kuivuvat, voimme koota näyttäviä joulukransseja.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.