paluu pakkaseen

HELMIKUUN KALPEA AURINKO – MITTARISSA -16 ASTETTA

ti 20.2.2018

Lensimme eilen illalla Palma de Mallorcan auringosta kotisuomeen.  Neljän tunnin istuminen Norwegianin koneessa meni yllättävän hyvin, sillä sää oli kirkas ja lento tasainen.  Näimme Alppien hohtavan valkoiset huiput koneen ikkunasta.  Molemmilla oli jännittävä kirja meneillään.  Se toimii aina.

Jussin selkäkipu ei vaivannut koneessa, mutta käveleminen lentoasemilla ja matkatavaroiden kuljetus oli yhtä tuskaa.  Toivottavasti lääkäristä on apua.  Särky on kestänyt jo kaksi viikkoa eikä paranemista ole tapahtunut.  Erimerkkisiä särkylääkkeitä ja kipuvoiteita on kokeiltu.  Meidän lomamatkamme olisi voinut mennä paremminkin.  Tosin säät suosivat ja minä nautin jokaisesta auringonsäteestä.  En uima-altaalla vaan hotellimme näköalaparvekkeella.  Kiersin myös yksin katselemassa Palman nähtävyyksiä.  Jussi nukkui yöt huonosti ja vietti päivät sängyssä lepäillen.  Kyllä hän jaksoi tulla hotelliaamiaiselle ja lähiravintoloihin syömään, mutta yhteiset kävelykierrokset vanhassa keskustassa jäivät yhteen kertaan.  Sekin oli sairaalle turhan iso rasitus.  Mutta nyt olemme onnellisesti kotona ja elämä jatkuu.

Matkakertomuksemme löytyy nimellä MALLORCA2018.

Aamun Helsingin Sanomat tiesi kertoa, että talven pahimmat pakkaset ovat tulossa.  Minä elättelin toiveita keväästä.  Onneksi aamut ovat jo mukavan valoisia.

 

ke 21.2.2018

Kävin eilen grafiikanpajallamme ja tapasin siellä ystäviä.  Viikon aikana oli tapahtunut edistystä.  Olimme saaneet hienon telineen, jossa kelpaa esitellä taidegrafiikkaa.  Ja olimme saaneet komean pinon olutpahveja.  Niiden välissä kosteat vedokset kuivuvat suoriksi.  Tähän asti olemme teipanneet ne tukevalle pahvialustalle.  Se on kuitenkin työlästä.  Nyt hommat sujuvat joutuisasti.

Pääkaupunkiseudulla on hiihtolomaviikko.  Miika pakertaa vielä töissä.  Laura, Otso ja Visa lomailevat Laviassa.  Odottelemme heitä loppuviikolla tänne Hämeenlinnaan.  Aulangon kylpylä kutsuu.  Otsoa polttelee oma rahapussi kolikkoineen.  Hän on luvannut tehdä täsmäostoksia lelukaupassa.

LEIRILÄISET SAMU JA MISKA

Anna, Samu ja Miska lomailevat perheleirillä.  Sain ilokseni tuoreita kuvia poikien aurinkoisista päivistä.

 

LEIRIELÄMÄÄ

He olivat olleet pulkkamäessä ja pilkillä ja paistaneet tikkuleipäsiä.  Meidän elämämme on palannut normaalitilaan.  Jussi on parhaillaan laboratoriokokeissa.  Lääkäriaika on ensi viikolla.  Särky on hieman helpottunut, mutta ei hän terve ole.  Kotona on kuitenkin helpompi sairastaa kuin vierailla mailla.

 

to 22.2.2018

Eilen oli vauhdikas päivä.  Sain ilokseni kutsun Hoiviaan taidenäyttelyyn.  Samalla siellä vietettiin Olokolon päivätoiminnan päättäjäisiä.  Ohjaajat Vuokko ja Kaisa olivat järjestäneet nostalgisen ohjelman.  Näimme kuvia toiminnan historiasta vuodesta 1994 alkaen.  Paikalla oli monta ohjaajaa, jotka tunnistivat henkilöt valokuvista ja muistelivat alkuaikoja.

 

Tilaisuus huipentui seinille ripustettujen grafiikan vedosten esittelyyn.  Idea oli vapaaehtoistyöntekijä Raijan.  Hän houkutteli minut apuohjaajaksi ja vedostajaksi.  Päivätoiminnan asiakkaat kuvittivat carborundum-tekniikalla Jenni Haukion runon ”Nocturne”.  Jenni lähetti käsinkirjoitetun kiitoskortin, josta olimme kaikki ylpeitä.

Jatkoin Hoiviasta matkaa Tavastiaan maalauskurssille.  Nyt kuljin loivempaa – ja pitempää – reittiä Turuntieltä Ahokadulle ohi Myllymäen koulun.  Maalaaminen sujui, sillä minulla oli useampikin työ käsittelyssä yhtä aikaa.  Se takasi, että edellisen pinta ehti kuivua ennen kuin lisäsin uutta väriä.  Kuullottamalla saa heleää jälkeä.

Jussi lepäili kotosalla, kun palasin illalla.  Vointi oli siedettävä, ei hyvä kuitenkaan.  Meillä on huhtikuussa tiedossa seuraava matka.  Toivon todella, että mies paranee ja pääsee nauttimaan aurinkolomasta.

 

pe 23.2.2018

Hiihtolomalaiset Laura, Miika, Otso ja Visa tulivat eilen illalla.  Minulla oli blinipannu kuumana.  Letut maistuivat pitkän ajomatkan jälkeen.

BLINIT MAISTUIVAT ETELÄN HIIHTOLOMALAISILLE

Tänään perjantaina meillä oli täsmäohjelmaa.  Pojat halusivat kylpylään.  Siellä iloa riitti, kun molemmat laskivat vesiliukumäestä ties kuinka monta kertaa.  Otso yksin ja Visa Miikan sylissä.  Seuraava etappi oli BR:n lelukauppa.  Pojat palasivat isot paketit kainalossa.  Sen jälkeen heille ei tarvinnut keksiä ohjelmaa.  Laura keitteli maittavan kalasopan sillä aikaa kun me olimme shoppailemassa.

Päivän viimeinen ohjelmanumero ennen kotimatkaa oli käynti galleriassa.  ”Onko täällä vielä pipareita ja ruisnappeja?” pojat kysyivät heti kättelyssä.  Olihan niitä ja nuorille miehille maistui, vaikka juuri oli syöty päiväruoka.

 

MERENNEIDOT KATSELUSSA

Minä esittelin alakerrassa piirustuskurssin kotitehtäväni.  Merenneitojen huviretki huvitti kaikkia.  Se oli tarkoituskin.  Huomenna riennän aamuvarhaisella Tavastiaan kassillinen kollaaseja matkassa.  Iltapäivällä jatkamme Jussin kanssa matkaa Espooseen.  ”Salaisuuksia käytävillä” taidenäyttely Jorvissa on ohi ja edessä on purku.  Ilokseni neljä maalausta on varattu.  Niin ja yksi jää sairaalan kokoelmiin.  Ehkäpä ilmoittaudumme Marin kanssa taas jonoon.  Seuraava yhteinen näyttelymme Jorvissa voisi toteutua kahden tai kolmen vuoden kuluttua.

 

su 25.2.2018

Eilen oli jännittävä päivä.  Minulla oli piirustuskurssin viimeinen päivä ja Jorvissa odotti näyttelyn purku sekä taulujen varaajan tapaaminen.  Päivä toi tullessaan iloja ja pettymyksiä.  Ensimmäinen ilonaihe oli kultamitali Suomella Etelä-Korean olympialaisissa.  Katselukierros taideluokassa ei päässyt alkamaan, ennen kuin kulta varmistui.

KOLLAASIT ODOTTAVAT KATSELUA

Sain postitiivista palautetta kollaasi-iloitteluistani.  Tosin opettajan mielestä kaikki työt eivät olleet valmiita – ei minunkaan mielestäni.  Osa oli materiaalikokeiluja.  Hyvä kuitenkin, että ensimmäinen kurssi on nyt ohi ja odotamme kaikki jännittyneinä arvosanoja.

Päivän Suuri Pettymys oli, kun taulujani varannut Mirja ilmoitti yllättäen, ettei hän pääsekään hakemaan niitä eikä hän ole löytänyt kotoa niille sopivaa paikkaakaan.  Niinpä taulukaupat peruuntuivat.  Elämä on.  Minua lohdutti kuitenkin kovasti, kun Minerva, vanha ystävä ja taidekurssikaveri Espoon ajoilta, tuli katsomaan Jorvin näyttelyn ja samalla tapaamaan minua.  Muistelimme lämmöllä kolmevuotista taiteen perusopetuksen kurssiamme.  Ehdotin, että Minerva ottaa yhteyttä taiteiljaystäviimme ja tulee joukkueen kera retkelle Hämeenlinnaan.

Yövyimme Espoossa Miikan ja Lauran luona.  Nuoret pääsivät iltarientoihin – elokuviin.  Minä pelasin Visan kanssa muistipeliä ja Otson kanssa Afrikan tähteä.  Pojilla oli hauskaa, kun he päihittivät mummin mennen tullen.

 

VISA OLI HAKA MUISTIPELISSÄ JA OTSO AFRIKAN TÄHDESSÄ

Pelihuuma jatkui vielä sunnuntaina aamupuuron jälkeen.  Aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta.  Me suunnistimme Jussin kanssa jo päivällä takaisin kotiin.

 

ILTAPÄIVÄ KALLVIKISSA

Sähköpostissa odotti kuvat poikien pilkkiretkeltä.  Tarina ei kertonut, tuliko kalaa.  Tuoretta kalakeittoa on kuitenkin luvassa, sillä jääkaapissa heitä odottaa komea made, jonka Immo toi tuliaisiksi Kuhmoisista.

There is one comment

  1. Maarit Vesa-Nordqvist

    Onneksi kotimatka sujui hyvin, sairastaminen on aina ikävää ja erityisesti ulkomailla (on kokemusta).
    Kevät on karannut jonnekin muualle, mutta täytyy vain jaksaa olla optimisti. Kissatkaan eivät enää mene patiolle…

    Liked by 1 henkilö

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.