KOLLAASIT KATSELUSSA

la 24.2.2018

Ilmassa oli kirjaimellisesti urheilujuhlan tuntua, kun kuvataiteen aineopintoryhmämme kokoontui piirustuskurssin loppukatseluun.  Iivo Niskanen ja sen myötä koko Suomi voitti olympiakultaa.  Hyvä me.  Tunnelma oli korkealla, kun käytimme viiden tunnin opiskelupäivän Suureen Katseluun.  Koska ryhmämme on iso, jokaiselle riitti aikaa vähän yli 10 minuuttia.

MINUN VUORONI ON SEURAAVANA

Jokainen sai vuorollaan laittaa kurssityöt näytteille ja kertoa niiden tarinan.  Toisilla oli syvällisiä pohdintoja elämästä, toisilla (kuten minulla) pelkkää ilottelua aiheen parissa.  Töiden kirjo oli suuri ja tekijöiden näköisiä.  Tehtävänanto kuuluikin: ”Tee piirustussarja millä tekniikalla vain omista lähtökohdista”.  

KAKTUSTRIPTYYKKI

Minä sain vähän ristiriitaisen arvioinnin kollaasihuumastani.  Opettaja piti erityisesti kaktustriptyykistäni, sillä se oli mietitty kokonaisuus.   ”Pieni oranssi täplä on piste iin päällä”, Antti kommentoi.

Taisin tehdä virheen, kun toin ennakkoluulottomasti kaikki kokeilunikin näytteille.  ”Osa näistä eivät ole vielä valmiita, mieti, miten voisit täydentää niitä”, opettajamme Antti Oikarinen tiivisti.  Olisinkohan saanut paremman arvosanan, jos olisin tuonut katseluun vain muutaman parhaan työn?  Nyt jännitän, vaikka tärkeitä on vain se, että kurssi on suoritettu hyväksyttävästi.  ”Haluaisin antaa teille kaikille maininnan, hyväksytty, mutta Lapin yliopisto vaatii arvosanaa.  Asteikko on 1-5.  Suurin osa saa kolmosen, muutama nelonenkin on jaossa, mutta viitoseen vaaditaan todella hyvä suoritus”, Antti kertoi.  Kerron kyllä aikaan, mitä saan.  Veikkaan kolmosta.

Tulokset tulivat vasta maaliskuun puolessa välissä WebOodiin.  Sain kolmosen.  Olin vähän pettynyt.  Taisin toden totta yrittää liikaa.  Seuraavalla kurssilla vien loppukatselmukseen vain parhaat työt.  En kaikkia harjoitelmia.  Tyhmä minä.