ma 5.3.2018

Kireä pakkanen jatkuu aina vaan.  Mutta aamut ovat jo ihanan valoisia.  Meillä on pinkinpunainen verho makuuhuoneen ikkunassa.  Herään nykyään vaaleanpunaisiin auringonsäteisiin.  Viikonloppu meni sairastaessa.  Vilustuin, nenä vuoti ja minulla oli jonkin verran kuumetta.  Se oli niin harvinaista, että olin ihmeissäni kun voimat olivat poissa.  Ajattelin, että kietoudun huopaan ja katselen romanttisia elokuvia koko sunnuntaipäivän.  En katsellut, en jaksanut.  Nukuin kellon ympäri.  Nyt rupeaa helpottamaan.  Aamun hesari tiesi, että kunnon yöuni puhdistaa aivot.  Minun aivoni taitavat olla nyt putipuhtaat.

 

Meidän perheen viikko-ohjelma näyttää leppoisalta.  Eläkeläisillä ei pitäisikään olla kuin yksi meno päivässä.  Minulla on tänään silmälääkäri, Jussilla parturi ja hups, toinenkin meno – hieronta.  Minulla on huomenna kampaaja, Jussilla hammaslääkäri.  Keskiviikkona minulla on sekä maalaus- että kirjoituskurssi.  Osittain päällekkäin.  Molemmilla on – toistaiseksi – loppuviikko vapaata.  Odottelen kovasti kunnon ulkoilukelejä ja taas normaalia olotilaa.  Sairastamisessa on puolensa, mutta ei sitä kauan jaksa.

 

ke 7.3.2018

Otin kaikki irti toipilasajasta.  Voin jo eilen olosuhteisiin nähden hyvin.  Istahdin kampaajalla käynnin jälkeen sohvannurkkaan ja virittelin tabletin käyttövalmiiksi.  Saimme joululomalla – kiitos Annan – käyttöömme Netflixin.  Olin sen jo melkein unohtanut, sillä ohjelmaa on riittänyt ilmankin.  Nyt tutustuin elokuvatarjontaan ja häikäistyin.

 

Valinnanvaraa riitti.  Niinpä katselin ilokseni kolme elokuvaa melkein peräkkäin.  Vierailin nuoren kuningatar Victorian kanssa Englannin hovissa.  Suosikkini Mikael Persbrant oli vakavassa roolissa elokuvassa Stockholm East.  Julia Roberts säteili elämäniloa Italiassa, Intiassa ja Balilla.  Koska olemme käyneet samoissa paikoissa, oli ihana sukeltaa värien ja tuoksujen muistoihin.

Ehdin myös kokata jossakin välissä meille värikästä talviruokaa.  Silmälääkäri suositteli käyttämään tähän aikaan vuodesta paljon hedelmiä, marjoja, kalaa ja kaalikasveja.  Tottelin heti.

 

Olen käynyt taas työhuoneella.  Saimme viime viikolla Paulan kanssa vedostettua litografiat.  Telasimme niihin yhteistuumin väripohjat.  Olimme tyytyväisiä, kun mustavalkoiset työt saivat vähän lämpöä.  Jos hyvin käy, ripustamme syksyllä Galleria Paperihuoneelle jäsenten yhteisen litografianäyttelyn.

 

to 8.3.2018

”Pakkaset hellittävät ja sää muuttuu keväiseksi.”  Tämä aamun uutinen oli minun mieleeni.  Kiipesin eilen Myllymäen kalliolle Tavastiaan maalauskurssille.  Maaliskuun aurinko lämmitti ja sai mielen virkeäksi.  Ehkäpä pahimmat pakkaset on nyt voitettu.  Ennätin maalata vain runsaan tunnin, kun oli jo aika rientää takasin mäkeä alas kaupunkiin ja Galleria Koneeseen kirjoituskurssille.  Ennen – vanhaan hyvään aikaan – maalauskurssi oli Verkatehtaalla ja minulla siirtyminen kakkoskerroksesta alas kesti pari minuuttia.  Nyt matka kesti yli puoli tuntia.  No, sainpa vastalahjaksi punaiset posket ja runsaasti liikuntaa.

Tänään torstaina yllätin itseni ja Jussin varaamalla meille teatteriliput päivänäytökseen.  Voi sitä naisten päivää näinkin viettää:)”Toisesta ihmisestä huolehtiminen on suuri kutsumus. Onneksi olkoon. Teidän hoitoyksikkönne on valittu ehdolle valtakunnalliseen vanhustenhuollon huippuyksikköohjelmaan.”  Tragikoominen, tunteita täynnä oleva näytelmä!

Näytelmä oli hyvä.  Täynnä asiaa, mutta myös huumorin pilkahduksia.  Pääosan esittäjä Katariina Kuisma-Syrjä oli loistava roolissaan.  Suosittelen.

Riensin teatterin jälkeen grafiikanpajalle.  Petra lupasi opastaa minua pehmeäpohjien syövytyksessä.  Nyt ei enää harmittanut, että sunnuntain kurssi jäi kuumeen takia väliin.

 

Asettelin kieli keskellä suuta pitsinpaloja kuparilevyille.  Vedin ne prässin läpi ja olin sen jälkeen valmis uittamaan laatat rautakloridissa.  Kolme minuuttia riitti.  Sen jälkeen vuorossa oli laattojen huolellinen puhdistus (tärpättiä, etikka-suolaa ja liitujauhoa, sinolia).  Pukeuduimme Petran kanssa hengityssuojaimiin ja käytimme uutta kynäruiskua akvatintan tekoon.  Kello oli tässä vaiheessa jo kahdeksan illalla.  Jatkan laattojen työstämistä heti kun ehdin.  Lopputulos jännittää mukavasti.

 

Jussi oli tuonut kotiin kimpun hehkuvia naistenpäiväruusuja.  Perheen nainen kiittää!

 

pe 9.3.2018

Tein pikasiivouksen kotona.  Odottelemme taas pikkuväkeä viikonloppuvieraiksi.  Jussi on pitkän ostoslistan kanssa kaupassa.  Tässä on elämisen makua.

Anna ja pikkupojat tulivat puolen päivän aikaan.  He ilahtuivat, kun pääsivät sushilounaalle.  Naapuripöydästä kehuttiin, tehän syötte sujuvasti puikoilla.  Kylläisinä ja tyytyväisinä kävimme katsomassa, mitä kivaa Hoivian Olokolon kirpparilta löytyykään.  Minä lastasin autoon kasan tarjottimia, pehmeiksi kuluneita käsipyyhkeitä, isot rullat makulatuuripaperia, kertakäyttöhansikkaita ja vesiliukoisia painovärejä.  Galleria Paperihuone kiittää.  Maksu oli omantunnon mukaan.  Minun omatuntoni oli aika venyvä.  Tämä siksi, että yleisin kommentti oli, otatteko?  Muuten ne menevät roskiin.

Anna, Samu ja Miska ehtivät vielä päivänvalossa ulkoleikkeihin.  Minä syövytin sillä aikaa grafiikanpajalla pehmeäpohjalaatat.  En ehtinyt ottaa vielä vedoksia.  Ehkä huomenna?  Jussi-pappa katseli illalla poikien kanssa Toy Storya ties kuinka monetta kertaa.  Anna tuli kaveriksi työhuoneelle ja leikkasi minulle muutaman paspan.  Meillä on oikein toimiva perheyritys.

 

la 10.3.2018

Tänään oli parturipäivä ja ulkoilupäivä ja joillakin myös elokuvapäivä.  Anna lastasi pojat jo ennen aamuyhdeksää autoon.  Minä lähdin mukaan lapsenvahdiksi.  Terhi pärjäsi poikasten kanssa mainiosti.  Nyt meillä on kaksi hienoa lyhyttukkaista herraa.  Myös Annan hiukset lyhenivät.

 

Palanderin talon nurkalla Linnankadulla oli talvirieha.  Tie oli suljettu liikenteeltä ja sinne oli rakennettu luistava pulkkamäki.  Anna ja pojat laskivat stigalla, pulkalla ja liukurilla.  Minä ja Jussi tyydyimme katselemaan.

 

Sisäpihalta löytyi myös ulkoilmakahvio.  Tarjolla oli grillimakkaroita, vohveleita ja pillimehua.  Pojille maistui kaikki.  Palasimme punaposkina kotiin.

Anna ja Jussi saivat vapaaillan.  He kävivät Bio Rexissä katsomassa oscarvoittajaelokuvan ”The Shape of Water”.  Minä vietin laatuaikaa Samun ja Miskan kanssa.  Paistoimme lettuja.  Pojille ei tullut ollenkaan äitiä ikävä.  ”Olipa jännittävä elokuva, kannattaa mennä katsomaan”, Anna kommentoi.  Taidanpa mennä ihan itsekseni ensi viikolla.

 

su 11.3.2018

Tänään oli grafiikkapäivä ja elokuvajuhlapäivä.  Jussi lähti aamupäivällä poikien kanssa läheiseen leikkipuistoon.  Anna tuli hetkeksi seurakseni grafiikanpajalle.  Hän on tasaiseen tahtiin vienyt uuteen kotiinsa maalauksiani.  Nyt kelpasi piirustuskurssin harjoitustyöni.  Hän kiinnitti sen tukevalle pohjalle ja pakkasi matkaan.

 

Minä sain otettua koevedokset uusista grafiikanlaatoistani.  Niistä tuli ihan kelvolliset, mutta olisin toivonut enemmän kontrasteja.  Täytyy vaan jatkaa harjoituksia.

 

Sunnuntailounaan jälkeen Jussi ja minä olimme valmiit Tampere-retkelle.  Anna pakkasi lähdettyämme pojat autoon kotimatkalle.  ”Miska simahti heti, kun pääsimme matkaan”, hän kertoi.  Pojilla oli jännittävä viikonloppu.  Niin meilläkin Tampereen elokuvajuhlilla.