kurssipäiviä ja ulkoilua

MAALISKUUN GRAFIIKANVEDOKSIA

ma 12.3.2018

Uusi viikko on alkamassa.  Palasimme aamujunalla Jussin kanssa Tampereelta.  Eläkeläisliput R-paikallisjunalla eivät todellakaan ole kalliita.  Hinta oli 3:15 e suuntaansa.  Ei paha.  Voitaisiin käydä retkellä useamminkin.  Nyt syynä oli jokavuotiseen tapaan Tampereen elokuvajuhlat.

 

PALKITUT

Katsoimme vain yhden näytöksen, mutta sitäkin laadukkaamman.  Palkitut lyhytelokuvat oli varma valinta.  Näimme muutaman loistavan animaation ja koskettavia tarinoita sekä Suomesta että kaukomailta.

 

SUOSIKKILYHYTELOKUVANI

Yksi kauneimmista oli ”Eatnanvuloš lottit, Maan sisällä linnut”, joka kertoi tanssinopiskelijoista Birit ja Katja Haarlasta.  Olin jo miettinyt, että elokuvajuhlat on meidän osalta nähty.  Mutta ehkäpä menemme sinne taas ensi vuonna.  Tapasimme näytöksen jälkeen ystävämme Sirpan (miehensä Erkki oli Afrikassa) ja rupattelimme Plevnassa myöhäisen illallisen merkeissä.  Meillä ei ollut kiire, sillä yövyimme lähes ylellisesti omppuhotellissa.

Nyt olemme taas onnellisesti kotona.  Minulla on tänään marttailta, huomenna grafiikankurssi pajalla, keskiviikkona maalauskurssi.  Jussilla on huomenna hieronta.  Siinä tärkeimmät.  Ulkona on pluskeli ja kovasti märkää.  Jokohan voimme odotella kevätkelejä?

 

TUOMELAN MARTAT WETTERHOFFILLA

Marttailta oli kiinnostava.  Tutustuimme porukalla Wetterhoffiin.  Myymälä on linja-autoaseman vierellä.  On ollut jo 120 vuotta.  Kuulimme lyhyen historiikin ja saimme perusteellisen ryijyopastuksen.  Saimme hipelöidä lankoja ja tehdä ostoksia.  Kassoilla oli jono.  Minä vältyin tältä kiusaukselta, sillä neulominen ei ole minun juttuni.

 

ke 14.3.2018

Sää on kääntynyt pakkasen puolelle.  Alkuviikon satoi silkkaa räntää ja kengät olivat märkinä.  Nyt tulee liukasta.  Olen menossa taas tänään Myllymäen kalliolle Tavastiaan maalaamaan.  Taitaa olla nastakenkien paikka.  Ja minä kun odottelin jo kevätkelejä.

Olin oikein ahkera.  Tämä siksi, että viikon kuluttua on kevään viimeinen kurssikerta.  Sen jälkeen meillä on ilo ripustaa uuden opistomme käytäville ”Iloa kuvataiteesta” kurssitöiden näyttely.  Jokainen saa valita kolme parasta työtä.  Unohdin ottaa kuvat, mutta se vika korjaantuu ensi viikolla.

Tai viikonloppuna, sillä vietän silloinkin laatuaikaa opistolla.  Anne Tamminen järjestää jokakeväiseen tapaan viikonlopun grafiikkatyöpajan.  Ilmoittauduin, vaikka voisin ihan ilmaiseksi työskennellä vaikka koko viikonlopun omalla pajalla.  Ryhmässä tekeminen on mukavaa ja on ylellistä, kun on opettaja neuvomassa.

 

KUVATILA HUPENEE UHKAAVASTI

Minä joudun pian rajoittamaan kuvien käyttöä, sillä olen huolettomasti tuhlannat 97 % kuvatilasta.  Ostin vuosi sitten jo lisäpalikan, mutta sekin on kohta käytetty.  Seuraava vaihtoehto on siirtyä seuraavalle wordpress -tasolle ja se on kallis.  Toinen vaihtoehto on poistaa varhaisempia kuvia ja se on työlästä.  Miika on luvannut perehtyä asiaan sitten kun hänellä ei ole mitään tärkeämpää tekemistä.  Sellaista päivää ei taida tulla…

 

pe 16.3.2018

Grafiikan kurssiviikonloppu alkaa tänään.  Täällä Hämeenlinnassa saa aina jännittää, toteutuvatko kurssit.  Minimiosanottajamäärä on 10.  Espoossa asia oli aivan päin vastoin.  Siellä sai jännittää mahtuuko mukaan.  Vanajaveden opistolta tuli tekstiviesti, tervetuloa kurssille.  Mikä helpotus.  Graafikkoystävistä ainakin Tiina-Katriina ja Ulla ovat myös tulossa.  Pikkukaupungissa asuessa on hauskaa, kun tuttuja riittää joka kurssille.

Odottelen jo malttamattomasti, että aineopinnot jatkuvat.  Saan odottaa vielä toista kuukautta.  Öljyväri- ja temperamaalauskurssi alkaa vasta huhtikuun loppupuolella.  Se on pitempi kuin piirustuskurssi.  Pääsen kesälomalle vasta juhannuksen tienoissa.  Onneksi mökille on lyhyt matka.

Löysin eilen kirjastoretkeltä riemastuttavan yllätyksen.

”Rakastettu Berliininpoppelit-trilogia saa kuin saakin jatkoa! Railakkaan rehellinen norjalaissarja kuvaa kimurantteja perhesuhteita ja elämän vaikeita valintoja lempeän humoristisesti. Odotetussa Perintötila-romaanissa Anne B. Ragde jatkaa Neshovin perheen ja autioksi jääneen sikatilan tarinaa.”  Luin ihastuneena sarjan kolme ensimmäistä osaa ”Berliininpoppelit”, ”Erakkoravut” ja ”Vihreät niityt”.  Suosittelen!

ILOISIA NEITOSIA

Maalasin päivällä työhuoneella pari iloittelutyötä valmiiksi.  Minulla on monta maalausta työn alla, mutta välillä on hauska vain irrotella.  Aloitin maalaamalla öljyväreillä pohjavärin.  Jatkoin reippaasti piirtämällä juoksevalla tussilla tyttöset.  Pysyttelin vähäisessä väriskaalassa.  Kuullotin useita kerroksia ja korostin lopuksi pintoja tussilla.  Jos olen oikein reipas, laitan nämä neitoset taiko.fi -verkkokauppaan.  En ole aikoihin lisännyt sinne mitään.

SININEN HETKI – ÖLJYVÄRI KANKAALLE

Tässä vakavampi maalaus, jota olen työstänyt ties kuinka kauan.  Kerroksia on kymmeniä.  Tavoitteena oli maalata kankaalle vähäeleisesti sininen hetki.  Se oli yllättävän vaikeaa.  En tiedä, miten onnistuin, mutta yritystä ainakin oli.  Tämä taitaa päätyä Hämeenlinna taidelainaamoon.

 

su 18.3.2018

Kurssiviikonloppu on jo loppusuoralla.  Tunnen myötätuntoa Anne-opettajaa kohtaan, jolla ei ole ollut hengähdystaukoja eikä juurikaan aikaa syödä edes eväitä.  Meitä kurssilaisia on toistakymmentä(!) ja työskentelypisteitä taideluokassa, siivouskomeroissa, atk-luokassa ja pohjakerroksessa, jossa on prässi ja akvatintaruisku.  Opettajaa tarvitaan jokaisessa paikassa.  Eikä siinä vielä kaikki.  Osa kurssilaisista tekee perinteistä metalligrafiikkaa, osa carborundumia, osa puupiirroksia, osa fotoetsausta.  Opettajan pää on pyörällä, missä vaiheessa oppilaat kysymyksineen ovat.  Niin ja pari on vielä ensikertalaisia, joilla totta tosiaan kysymyksiä riittää.

 

NEITOSSARJANI SAA JATKOA

Sunnuntaipäivän aherrus tuotti tuloksia.  Sain valmiiksi neljä 20 x 15 cm kokoista kuparilaattaa.  En ehtinyt vielä vedostaa niitä, vaikka Anne olikin sitä mieltä, että haluaa nähdä lopputulokset.  Aurinko paistoi niin lämpimästi, että karkasin liuottimien kärystä ulkoilmaan jo puoli neljän aikoihin.  Jussi ulkoili mökillä ja palasi punapuskisena.  Minä olin tyytyväinen, että ymmärsin ottaa matkaan nastakengät.  Mäki Myllymäeltä alas kaupunkiin oli todella liukas.

Tuleva viikko näyttää mukavan rauhalliselta.  Lupasimme mennä seuraavana viikonloppuna tapaamaan pikkupoikia Kauklahteen.  Toivottavasti näemme kaikki neljä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.