ma 12.3.2018

Uusi viikko on alkamassa.  Palasimme aamujunalla Jussin kanssa Tampereelta.  Eläkeläisliput R-paikallisjunalla eivät todellakaan ole kalliita.  Hinta oli 3:15 e suuntaansa.  Ei paha.  Voitaisiin käydä retkellä useamminkin.  Nyt syynä oli jokavuotiseen tapaan Tampereen elokuvajuhlat.

 

Katsoimme vain yhden näytöksen, mutta sitäkin laadukkaamman.  Palkitut lyhytelokuvat oli varma valinta.  Näimme muutaman loistavan animaation ja koskettavia tarinoita sekä Suomesta että kaukomailta.

 

Yksi kauneimmista oli ”Eatnanvuloš lottit, Maan sisällä linnut”, joka kertoi tanssinopiskelijoista Birit ja Katja Haarlasta.  Olin jo miettinyt, että elokuvajuhlat on meidän osalta nähty.  Mutta ehkäpä menemme sinne taas ensi vuonna.  Tapasimme näytöksen jälkeen ystävämme Sirpan (miehensä Erkki oli Afrikassa) ja rupattelimme Plevnassa myöhäisen illallisen merkeissä.  Meillä ei ollut kiire, sillä yövyimme lähes ylellisesti omppuhotellissa.

Nyt olemme taas onnellisesti kotona.  Minulla on tänään marttailta, huomenna grafiikankurssi pajalla, keskiviikkona maalauskurssi.  Jussilla on huomenna hieronta.  Siinä tärkeimmät.  Ulkona on pluskeli ja kovasti märkää.  Jokohan voimme odotella kevätkelejä?

 

Marttailta oli kiinnostava.  Tutustuimme porukalla Wetterhoffiin.  Myymälä on linja-autoaseman vierellä.  On ollut jo 120 vuotta.  Kuulimme lyhyen historiikin ja saimme perusteellisen ryijyopastuksen.  Saimme hipelöidä lankoja ja tehdä ostoksia.  Kassoilla oli jono.  Minä vältyin tältä kiusaukselta, sillä neulominen ei ole minun juttuni.

 

ke 14.3.2018

Sää on kääntynyt pakkasen puolelle.  Alkuviikon satoi silkkaa räntää ja kengät olivat märkinä.  Nyt tulee liukasta.  Olen menossa taas tänään Myllymäen kalliolle Tavastiaan maalaamaan.  Taitaa olla nastakenkien paikka.  Ja minä kun odottelin jo kevätkelejä.

Olin oikein ahkera.  Tämä siksi, että viikon kuluttua on kevään viimeinen kurssikerta.  Sen jälkeen meillä on ilo ripustaa uuden opistomme käytäville ”Iloa kuvataiteesta” kurssitöiden näyttely.  Jokainen saa valita kolme parasta työtä.  Unohdin ottaa kuvat, mutta se vika korjaantuu ensi viikolla.

Tai viikonloppuna, sillä vietän silloinkin laatuaikaa opistolla.  Anne Tamminen järjestää jokakeväiseen tapaan viikonlopun grafiikkatyöpajan.  Ilmoittauduin, vaikka voisin ihan ilmaiseksi työskennellä vaikka koko viikonlopun omalla pajalla.  Ryhmässä tekeminen on mukavaa ja on ylellistä, kun on opettaja neuvomassa.

 

Minä joudun pian rajoittamaan kuvien käyttöä, sillä olen huolettomasti tuhlannat 97 % kuvatilasta.  Ostin vuosi sitten jo lisäpalikan, mutta sekin on kohta käytetty.  Seuraava vaihtoehto on siirtyä seuraavalle wordpress -tasolle ja se on kallis.  Toinen vaihtoehto on poistaa varhaisempia kuvia ja se on työlästä.  Miika on luvannut perehtyä asiaan sitten kun hänellä ei ole mitään tärkeämpää tekemistä.  Sellaista päivää ei taida tulla…

 

pe 16.3.2018

Grafiikan kurssiviikonloppu alkaa tänään.  Täällä Hämeenlinnassa saa aina jännittää, toteutuvatko kurssit.  Minimiosanottajamäärä on 10.  Espoossa asia oli aivan päin vastoin.  Siellä sai jännittää mahtuuko mukaan.  Vanajaveden opistolta tuli tekstiviesti, tervetuloa kurssille.  Mikä helpotus.  Graafikkoystävistä ainakin Tiina-Katriina ja Ulla ovat myös tulossa.  Pikkukaupungissa asuessa on hauskaa, kun tuttuja riittää joka kurssille.

Odottelen jo malttamattomasti, että aineopinnot jatkuvat.  Saan odottaa vielä toista kuukautta.  Öljyväri- ja temperamaalauskurssi alkaa vasta huhtikuun loppupuolella.  Se on pitempi kuin piirustuskurssi.  Pääsen kesälomalle vasta juhannuksen tienoissa.  Onneksi mökille on lyhyt matka.

Löysin eilen kirjastoretkeltä riemastuttavan yllätyksen.

su 18.3.2018

Kurssiviikonloppu on jo loppusuoralla.  Tunnen myötätuntoa Anne-opettajaa kohtaan, jolla ei ole ollut hengähdystaukoja eikä juurikaan aikaa syödä edes eväitä.  Meitä kurssilaisia on toistakymmentä(!) ja työskentelypisteitä taideluokassa, siivouskomeroissa, atk-luokassa ja pohjakerroksessa, jossa on prässi ja akvatintaruisku.  Opettajaa tarvitaan jokaisessa paikassa.  Eikä siinä vielä kaikki.  Osa kurssilaisista tekee perinteistä metalligrafiikkaa, osa carborundumia, osa puupiirroksia, osa fotoetsausta.  Opettajan pää on pyörällä, missä vaiheessa oppilaat kysymyksineen ovat.  Niin ja pari on vielä ensikertalaisia, joilla totta tosiaan kysymyksiä riittää.

 

Sunnuntaipäivän aherrus tuotti tuloksia.  Sain valmiiksi neljä 20 x 15 cm kokoista kuparilaattaa.  En ehtinyt vielä vedostaa niitä, vaikka Anne olikin sitä mieltä, että haluaa nähdä lopputulokset.  Aurinko paistoi niin lämpimästi, että karkasin liuottimien kärystä ulkoilmaan jo puoli neljän aikoihin.  Jussi ulkoili mökillä ja palasi punapuskisena.  Minä olin tyytyväinen, että ymmärsin ottaa matkaan nastakengät.  Mäki Myllymäeltä alas kaupunkiin oli todella liukas.

Tuleva viikko näyttää mukavan rauhalliselta.  Lupasimme mennä seuraavana viikonloppuna tapaamaan pikkupoikia Kauklahteen.  Toivottavasti näemme kaikki neljä.