viikko satumaisemissa

NAZZANON VANHA KAUPUNKI JA LINNOITUS

pe 29.6.2018

matkapäivä

  • Finnairin lento 7:50 – 10.10 Roomaan (aikaero on tunti)
  • minibussilla noin 50 km pohjoiseen Nazzanoon
  • majoittuminen Sara’s Houseen
  • lounaalla tomaatti-mozzarella salaattia sekä hunaja- ja vesimelonia
  • siestan jälkeen tutustumiskierros kylään
  • croquis-piirroksia maastossa
  • ylellinen illallinen: tapasleipäsiä valkoviinin kera, tonnikalapastaa ja lihamureketta sekä vihreää salaattia

Jos ihmisellä on herätys 03:30 ja sen jälkeen pitkä päivä täynnä ohjelmaa, ei ihme jos illalla olo on toistaitoinen. Niin kävi koko meidän yhdeksän hengen maalausryhmällemme. Olin ilahtunut, että ryhmämme on näin pieni ja mukava. Ja mikä parasta, löysin yhden tutunkin. Seija De on entinen työkaverini, jota olen tavannut muutaman kerran eläkkeelle jäätyäni maalaustapahtumissa.

Hämeenlinnassa satoi taivaan täydeltä, kun kävelimme aamuneljältä linja-autoasemalle. Matka lentokentälle meni torkkuessa. Runsaan kolmen tunnin lento Roomaan meni niin ikään torkkuessa.

 

ENSISILMÄYS NAZZANOON

Perillä oli kirkas auringonpaiste ja lämmintä + 24. Opettajamme Satu Kiuru oli Fiumencinossa vastassa emäntämme Saran kanssa. Matka Nazzanoon tuntui pitkältä, sillä moottoritiellä oli melkoinen ruuhka. Italiassa oli meneillään juhlapyhät.

Ihailimme auton ikkunasta keltaisia auringonkukkapeltoja sekä komeita pinjoja ja sypressejä. Kun lopulta käännyimme vuoristotielle vaaleanpunaiset salkoruusut kukkivat villeinä tien vierellä.

 

MAKUUHUOEEMME OLI LOISTAVA

Perillä meitä odotti viehättävä keskiaikainen kylä linnoituksineen. Sara’s House osoittautui upeaksi ja eriskummalliseksi kivitaloksi, jossa oli jännittäviä huoneita monessa kerroksessa.

 

NÄKYMÄ IKKUNASTAMME TIBERJOELLE

Jussi ja minä saimme isäntäväen makuuhuoneen. Sen katossa loisti kymmeniä värikkäitä lyhtyjä. Olimme kuin itämaisessa sadussa. Jussi oli sulttaani ja minä lempivaimo.

 

SEIJA JA HELJÄ ASUIVAT KIERREPORTAIDEN PÄÄSSÄ

Oikeastaan talo oli Saran isän, joka on lasitaiteilija. Talo oli toden totta tulvillaan taidetta.

 

LASITAIDETTA LÖYTYI JOKA HUONEESTA

 

TUTKIMISTA OLISI RIITTÄNYT VIIKOIKSI

 

TÄMÄ NEITOINEN ASUSTI NAAPURIHUONEESSA

Näin ihmeellisessä ympäristössä emme ole koskaan asuneet, vaikka itämailla olemme kulkeneetkin.  Isäntäväkemme Sara ja Mauro ovat huippukokkeja. Nautimme heti ensimmäisenä päivänä heidän gourmatannoksistaan. Tästä on tulossa herkullinen viikko!

 

KYLÄN RUOKA- JA VIINIKAUPPA

Satu otti lounaan jälkeen ohjat käsiinsä ja vei meidät kaupunkikierrokselle.

 

ASUMME KUKKULALLA AIVAN LINNOITUKSEN KUPEESSA

Mäkiä riitti – tästä on tulossa myös kuntoloma.

 

CROQUISPIIRROKSIA KUKKULALLA TAMMEN ALLA

 

TIBERJOKI VIRTASI NAZZANON ALAPUOLELLA

Piirsimme croquis’ta toisistamme luonnon keskellä. Tiber virtasi vihreänä kukkulan alapuolella.  Huomenna pääsemme jo maalauspuuhiinkin.

 

JASMIININTUOKSUA

Olemme Nazzanon ihka ensimmäinen turistiryhmä ja majapaikassamme ihka ensimmäinen vierailijaryhmä. Saimme heti paineita, sillä ensi viikon keskiviikkona meillä on akvarellinäyttely kaupungintalolla.  Ei siinä mitään, mutta ensin ne työt pitää maalata.

 

 

La 30.6.2018

ensimmäinen maalauspäivä

  • kevyt kakkuaamiainen
  • harjoitustehtäviä murrettujen värien käytöstä
  • lounaspaketissa juustopiirakkaa, vihreää salaattia ja hedelmiä
  • siesta ja vapaata maalaamista
  • uusi tehtävänanto
  • illallisella pastaa ja lihavartaita

Kyllä tähänkin voisi tottua. Aamiaisella oli tarjolla vastapaistetua kakkua ja vahvaa kahvia!

 

AAMIAISKATTAUS

Lähdimme virkistyneinä piazzalle.  Satu opasti meitä väriopissa.   Teemana oli värien murtaminen.

 

PIAZZALLA OLI HYVÄ VALO TUTUSTUA AKVARELLIVÄREIHIN

 

SATU PITI OPPITUNNIN VÄRIEN MURTAMISESTA

Saimme tehtäväksi tutkailla, millaisia värivaihtoehtoja vastaväreistä syntyykään.

 

AKVARELLIMAALARIT TYÖN TOUHUSSA

Minulle värilliset harmaat ovat olleet löytö.  Nyt muutkin tekivät löytöjä.

 

JUSSI TEKEE VÄRIKARTTAA

Myös Jussi, joka teki tunnollisesti harjoitustehtävät.

Saimme majapaikastamme mukaan lounaan kylmälaukuissa. Se oli oiva keksintö, sillä voimme jatkaa maalauspuuhia kaikessa rauhassa. Satu lähti illan edellä Roomaan ja lupasi tuoda halukkaille laadukkaita italialaisia Venezia-merkkisiä värituubeja. Minä tilasin perussetin. Pääsen testaamaan ne heti huomenna.

 

RETKI NÄKÖALAPAIKALLE

Satu antoi ennen lähtöään meille uuden haasteen. Kävelimme porukalla katsomaan Nazzanon linnoitusta kukkulan rinteeltä.

 

KUVANKAUNIS NAZZANON LINNOITUS (SISÄLLE EI PÄÄSSYT)

Saimme tehtäväksi tutkia sitä (tai jotain muuta) kohdetta päivänvalossa, iltavalossa ja aamuvalossa. Se tarkoitti, että olisi pitänyt lähteä maalaamaan vielä päivällisen jälkeen. En tiedä lähtikö kukaan. Minä en ainakaan. Kuuma päivä ja tukeva ruoka vaativat veronsa. Viiniäkin tuli nautittua kohtuullisesti.

Täällä Italiassa päivällinen on päivän tärkein ateria ja se tarjotaan myöhään.  Mauro kantoi pyöreään pöytäämme suussasulavan maukasta pennepastaa ja possuvartaita lohkoperunoiden kera. Minä sain kalkkunaa. Plussat siitä, että tälläinen outo lintukin noteerataan perhemajoituksessa.

tarina jatkuu otsikolla maalauspäiviä ja herkkupäivällisiä

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.