Su 1.7.2018

toinen maalauspäivä

• kevyt aamiainen, vahvaa kahvia, leipää ja marmeladia sekä suklaakakkua
• vapaata maalausta
• töiden katselmus piazzalla, kunniavieraana paikallistaiteilija Angelino
• aperitiivit kahvilassa
• lounaspakkaukset maastossa: riisisalaattia ja hunajamelonia
• siesta
• retki kirkonmäelle, oppitunti akvarellikynien käytöstä ja maalaustuokio
• vierailu paikallisen perheen kodissa
• illallisella tarjolla antipastoja ja tomaattipohjainen lihakäärylevuoka

Meillä oli vasta kello 11 tapaaminen opettajamme Sadun kanssa. Ensimmäinen ajatus herätessä oli, mitä ihanaa maalaamme tänään.

Minä tein eilen valotutkielmia pihapiirimme ihastuttavasta naisveistoksesta. Maalasin siitä tehtävänannon mukaisesti kolme versiota.

 

Kaikki olivat olleet ahkeria. Ihastelimme ensimmäisessä yhteisessä katselutuokiossa Italian värejä, joita löytyi jokaisen paletista. Tunnelma oli hyvin kansainvälinen, sillä paikallinen taiteilija 86-vuotias Angelo kommentoi italiaksi itse kunkin töitä.

 

Minäkin sain pitkän kritiikin, josta en ymmärtänyt mitään. Onneksi ryhmässämme on pari kielitaitajaa, joten sanoma tuli perille. Ilmaperspektiivi vaatii vielä harjoittelua. Senhän takia kurssilla ollaan, että opimme joka päivä uutta.

Koska oli sunnuntai, otimme loppupäivän rennosti. Paikallinen Vittorion baari tarjosi talon viiniä edulliseen euron hintaan reilu lasillinen.

 

Viihdyimme siellä parin lasillisen verran. Saimme viinin seuraksi tapas-paloja, joten kiire ei ollut minnekään. Lounaslaukuista löytyi niin paljon syötävää, että kaiken tämän jälkeen siesta oli paikallaan.

 

Iltapäivällä kiipesimme jyrkkää mäkeä ylös kirkolle ja maalasimme siellä maisemakuvia. Satu opasti ja antoi vinkkejä akvarellikynien käytöstä.

 

Naapuritalon isäntä oli kutsunut meidät katsomaan, miten paikalliset asuvat Nazzanossa. Oikeastaan ajatus lähti siitä, että voisimme majoittua hänen upealle terassilleen maalaamaan. Illan edellä oli kuitenkin niin kuuma, ettei se ollut auringonpaisteessa mahdollista. Mutta talo oli komea ja oli kiinnostavaa nähdä sisäpiirin elämää.

 

Sara tarjoili meille tänäänkin herkkupäivällisen. Saimme isot vadilliset tapaksia: kinkkua, kalkkunaa, vahvaa juustoa, artisokkaa, hillosipuleita ja tuoretta leipää punaviinin kera. Pääruuaksi hän toi pöytään kuuman uunivuuan, joka sisälsi tomaattikastikkeessa haudutettuja lihakääryleitä. Satu ja minä olimme ilmoittaneet, ettemme syö possua. En tiedä mitä söin – annoksemme oli merkitty erikseen – mutta en valittanut, vaikka jotain lihaa se kyllä oli. Huomisaamuksi on taas luvassa tuore kakku. On hauska olla hemmoteltavana.

 

Ma 2.7.2018

kolmas maalauspäivä

• kevyt aamiainen: kahvia ja porkkanakakkua
• piazzalla maalaamassa
• lounasboxissa couscous-salaattia ja persikka
• aperitiivit ja siesta
• maalauspuuhat jatkuivat
• päivällisellä tagliatellea tomaattikastikkeessa sekä paahtopaistia valkosipulissa haudutetun sikurin kera

Asumme kakkoskerroksessa kierreportaiden yläpuolella. Aamuisin on suloista herätä kahvin tuoksuun. Satu halusi viedä meidät tänään retkelle ja maalaamaan hautausmaan taakse seuraavalle kirkolle. Nostimme kapinan, sillä päivä oli kuuma ja matkaa sinne oli arviolta yli kolme kilometriä.

Miksi lähteä kauas, kun kotikulmamme ovat tulvillaan ihastuttavia pastellinsävyisiä maalauskohteita. Niinpä istahdimme jokainen haluaamansa kadunkulmaan tai piazzalle.

 

Jussi ja minä majoituimme kaupungintalon aukiolle. Siellä riitti katseltavaa useaankin suuntaan. Rohkeimmat kapusivat jyrkkää polkua alas Tiber-joen rannalle.

Me katselemme sitä makuuhuoneemme ikkunasta. Kaunein valo on auringon noustessa 5:30. Silloin taivas on vaaleanpunainen ja ilma seesteinen.

Eväiden syönnin jälkeen oli tietysti aperitiivin aika. Tai pitäisikö sanoa digestiivien. Tapasimme Sadun kylän baarissa, jossa hän oli pitänyt seuraa ystävällemme Angelolle.

 

Satu oli tekstannut näyttelymainoksia ja pyysi minua värittämään ne. Minähän väritin ja kirjoittelin myös kutsukortteja – italiaksi. Se sujui hyvin mallin mukaan.

Urakan jälkeen vetäydyimme Jussin kanssa hyvin ansaitulle siestalle. Iltapäivällä jatkoin maalaamista majapaikassamme. Täällä on pulaa ulkopöydistä – sellaisille ei oikeasti ole paikkaa. Katu on suoraan ovemme edessä eikä takapihallakaan oli liikaa tilaa. Niinpä maalaamme sujuvasti kylän portailla tai jopa katukiveyksellä. Ja mielellään varjossa.

 

Viikko on ollut helteinen eikä sateesta ole tietoakaan. Taivas on ollut huikaisevan sininen. Jussi hehkutti maalaavansa pilviä. Vaikea maalata, kun pilviä ei ole juurikaan näkynyt.

 

Illan edellä maalasimme Tiber-jokimaisemaa. Vesi oli yllättävän vihreää.

 

Jossain vaiheessa itse kukin löysi itsensä paikallisesta baarista. Lasillinen talon viiniä maksaa euron, prosecco kaksi euroa. Ei paha.

Meillä oli ohjelmassa huomenna retki Roomaan. Luvassa on viikon kuumin päivä. Pitkälti yli +30. Bussimatka Nazzanosta kestää tunnin ja sen jälkeen pitää vielä vaihtaa metroon. Kapinahenki heräsi jo toisen kerran tänään. ”Eihän ole pakko lähteä, eihän?” Näin kyseli yksi ja toinen. Minä myös, sillä Roomaa on tullut kierreltyä jo menesti ennenkin.

 

Sitä paitsi meillä on pieniä paineita, sillä akvarellinäyttelymme julisteita on jo liimailtu pitkin kylää ja h-hetki on keskiviikkona. Voi olla, että retki jää väliin. ”Mitä toivotte tilalle?” Satu kysyi. ”Pizzaa”, kuului yksimielinen vastauksemme. Kävelymatkan päässä löytyy napolilainen pizzeria. Sinne siis!

 

Päivällisellä Mauro tarjoili tagliatellea tomaattikastikkeessa punaviinin kera. Se tuoksui ja maistui mahtavalta. Pääruuaksi jokainen sai kukkuraisen lautasellisen suussasulavaa naudanlihaa. Minä olin kauhuissani, sillä en ole oikeasti syönyt lihaa kahteenkymmeneen vuoteen. Maistelin ja totesin, että se oli oikeasti hyvää. Pienenä annoksena. Ystävät kannustivat laittamaan loput leivän väliin aamuksi. Arvaan, että Jussi ainakin on tyytyväinen liha-kakkuaamiaiseen. Lisukkeena saimme valkosipulintuoksuista sikuria. Se oli uusi tuttavuus ja maukas sellainen.

 

Ti 3.7.2018

neljäs maalauspäivä

• vähemmän kevyt aamiainen – kahvia, hedelmäkakkua ja eilisiä lihatäytteisiä leipiä
• croquis- piirrosten katselu, Mauro oli mukana
• retki hautausmaalle ja läheiseen supermarketiin
• tuliaisostokset hoidettu
• kevyt välipala, pizzeria aukeni vasta iltapäivällä
• lounaspaketista löytyi erinomaisen hyvää caesar-kalkkunasalaattia ja suklaakakkua
• maalausta kotikylän baarissa ja siestan jälkeen kotikulmilla
• päivällisellä uppopaistetut sufflet ja kasvikset sekä lasagne

Kakkuaamiaiseen rupeaa tottumaan. Hedelmäkakku oli mehukas ja makea  Eiliset lihaleipäset maistuivat myös minulle.

 

Katsastimme aamulla ensimmäisen päivän croquis-piirroksemme. Mauro tunnisti suvereenisti lähes kaikki. Plussat hänelle.  Koska Rooman retki peruuntui, lähdimme innolla kävelyretkelle hautausmaan suuntaan.

 

Se osoittautui kerrassaan viehättäväksi paikaksi. Kukaan ei kuitenkaan halunnut jäädä sinne maalaamaan.

 

Jatkoimme Jussin kanssa matkaa läheiseen Conad supermarketiin. Ostimme kotiin vietäväksi vahvaa juustoa, ilmakuivattua kinkkua, säilöttyjä artisokkia sekä kirsikkahilloa ja paikallisia juomia.  Pikkupojat toivoivat tuliaisiksi karkkia. Ostimme monta levyä suklaata. Toivottavasti ne eivät ehdi sulaa kovin montaa kertaa.

 

 

Raaputimme puolen päivän aikaan pizzerian ovea. Se avautui, mutta tarjoilu alkoi vasta yhdeltä. Niinpä tyydyimme tilaamaan läheisestä baarista lasilliset kylmää valkoviiniä ja lautasellisen kinkku-salami-tomaattivoileipiä. Ne maistuivat kuumana päivänä eikä laskukaan huimannut. Koko lysti maksoi tasan kaksi euroa!

 

Kun palasimme kotikylään, omasta suosikkibaarista kuului iloinen puheensorina suomen kielellä. Istahdimme seuraan ja olimme tyytyväisiä, ettemme olleet Rooman helteessä. Minä jäin maalaamaan tunnelmakuvia. Jussi vetäytyi siestalle.

 

Illan edellä kaikki saivat maalata lempipaikoissaan. Satu luki meille inspiraation lähteeksi Michelangelon runon, suomeksi ja italiaksi. Minulla oli kesken neljä maalausta. Viimeistelin niitä majapaikassamme huomista näyttelyä varten. Emme tiedä, montako työtä sinne mahtuu, mutta on hyvä varautua usealla.

Päivä on ollut toden totta viikon kuumin. Ilma seisoo ja aurinko paahtaa täysillä. Kylmä suihku virkistää hetkeksi. Samoin kuuma kahvi.

 

Päivällisellä Sara tarjoili uppopaistettuja suffleita ja kasviksia. Siinä oli jo täysi ateria. Ei kestänyt kauan, kun hän kantoi pöytään suussasulavan herkullista lasagnea. Olo oli liiankin kylläinen. Onneksi Seija ja Heljä tulivat meille digestiveille.

 

Ilta vierähti rattoisasti huomista näyttelyä odotellessa.

tarina jatkuu otsikolla akvarellinäyttely vanhassa kaupungissa